scifikauhua ja tuulinen päivä

Vähitellen mut saatiin huijattua kattomaan kaikki Alienit. Yääh. Ensimmäinen tais olla ihan mielenkiinnosta, "kun se on kuitenkin Alien". Toinen sit "ku se on tuolla top 250:ssa, ja Cameronin ohjaama kuitenkin". Kolmas "no tää on Fincherin ohjaama, ja sit pääset kattomaan sen Jossin kirjottaman seuraavaks". Ja neljäs sit yllättäen "se on Joss Whedonin kirjottama, haluut kuitenkin kattoa".

Mut ne on aika ällöjä. Ja mä olen ihan liian huono kattomaan kauhua. Kirjaimellisesti pitää tunkea aina kainaloon, että ei tartte olla silmät kiinni. Ha, muistan, ku kävin kattomassa Sunshinen (hieno leffa muuten, oikeesti!), eikä kukaan ollu varottanu mua, että se on niinkin pelottava. Enhän mä meinannu uskaltaa kattoa.

Mut niistä Alieneista. Ekasta tykkäsin kai eniten, varmaan siitä syystä, että siinä pysyin parhaiten selvillä siitä, kuka on kuka ja mitä tapahtuu. Ja se oli vähiten pelottava. Kiinnostavaa on se, että Sigourney Weaver on tehny samaa roolia neljässä elokuvassa, ja neljälle eri ohjaajalle. Ja muutenkin tuo elokuvasarjan jakaminen useammalle ohjaajalle. Jokaisella kuitenkin on se oma kädenjälkensä, kuinka paljon se saa näkyä sarjassa.

Ja ainiin, Alien Resurrectionin ohjaaja on Jean-Pierre Jeunet, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Améliesta. Nauratti tää yhteys, ku sen ekan kerran tajusin, ja naurattaa yhä oikeestaan. Ja oli myös jännä huomata tosta Jossin käsikirjotuksesta yhteys vuosia myöhemmin tehtyyn Firefly:hin.

En todellakaan tienny kattovani näin paljon scifiä, mut eihän me melkein muuta olla ny katottukaan. Paitsi Dexterin ykköskausi, sit vois alottaa kakkoskauden.

Tajusin, miksi Duplon nimi on Duplo: duplo eli tupla. Ne palat on joka puolelta tuplasti legojen kokosia.

Hengasin koko aamu- ja iltapäivän siskon luona. Siskontyttö on yhä maailman sulosin. Kuokkalan nuorisopappi käveli siskon pihalla vastaan ja muisti nimenkin.

Tuulee ihanasti. Oon aina tykänny tuulesta. Tuuli kuuluu kevääseen, koska keväällä vaan tuulee aina. Kesällä lämmin tuuli tai viileä tuulenvire helteellä on ihana tunne. Syksyllä tuuli vaan tuntuu sopivan maisemaan, kun aurinko paistaa ja värit on lämpimät ja lehdet lentää. Ja talvella tuuli saa aikaan niin järjettömiä tilanteita, kun tuiskuttaa ja pakkasta on ties kuinka paljon, ni ei sille voi ku nauraa.

Oon huomannu, että melkein takki ku takki meinaa kinnata nykysin hartioista. Jännä tunne. Tapasin myös vähän aikaa sitten kaupungilla omituisen ilmiön, huonosti istuvan perust-paidan. Se ei mahtunu hartioista päälle mukavasti, vaikka muuten oli just hyvä. Ja silti ennen huomisia kaverin tupareita pitää käydä salilla tekemässä olkapäätreeni, että saa olkapäät kivasti pumppiin illaks.

syksy

Eilistäkin väsyneempi päivä.

Kävin rannalla. Heti, ku pistin kameran pois, tohon ihan mun eteen ilmesty kaloja. En oikeen tiiä, yrittikö ne syödä sadepisaroita, jotka osu vedenpintaa, vai mitä. Mut yks kävi melkein rannallakin. Räpiköinti vaan kuulu, kun se kiihdytti takasin veteen. Yritin myös harrastella lintubongausta kameran avulla. Ku ei oo nää kovin kauas, ni voi ottaa kuvan kaukana olevasta linnusta, ja zoomailla sitten sitä. Joskus se on jopa onnistunu. Tänään ei.

Nuo sorsat on hassuja. Tuolla ne hengaa keväästä syksyyn, ehkä talvellakin. Istuskelin laiturin toisessa päässä, eikä ne ees tajunnu. Rauhallista rinnakkaiseloa.

Vaahtera on syksyisin mun lempipuu. Ei mikään muu muuta väriään yhtä kauniisti.

Nää pitää hauskaa helinää siemenineen. Niitä on aina pakko pysähtyä soittamaan.

Ja sit nauratti. Joo'o, voi olla, että jää on tähän aikaan vuodesta aika heikkoa... Silleen melko turvallinen olo tulee tostakin lapusta, että jos eivät oo saaneet otettua sitä pois tässä kevään-kesän-syksyn aikana, niin varmasti on myös hyvin ajan tasalla talvella.

Onneks mulla on niin loistavan hyvä kamera.

Huomenna tulee taas tuholaistorjujat. Viimeks ne kävi torstaina, ja olin alkuviikkoon asti ihan siinä luulossa, että ne tulee tälläkin viikolla torstaina. Eilen illalla olin ihan hermona, että mitä jos ne on laittanu siihen tiedotteeseen väärän päivämäärään ja tunkee tänne aamulla. Ja aamulla olin just heränneenä ihan varma, että kohta ne tulee. No ei tullu. Oon myös kahtena peräkkäisenä yönä nähny unta, että oon ollu menossa juhliin, mutta mitään ei oo valmiina - ei mekko, kenkiä, laukkua, juhlapaikkaa, kutsua... Voiko ihminen oikeesti olla näin stressaantunu, vaikka ei ees tee mitään?

kipeillä sormilla

Väsynyt päivä.

Sormet on vähän turhan kipeenä. Tällasina päivinä tulee mieleen, että kyllä tää yllättävän paljon rajaa ammatinvalintaa. Esim hierojan työ vois olla ihan kivaa hommaa, mut kun en pysty aika ajoin tekemään käsilläni yhtään mitään, ni eipä pysty ei. Kaikki jatkuvaa sorminäppäryyttä vaativat jutut jää kanssa pois.

Vietän aika paljon aikaa keskustelupalstoilla, lukien, en kirjoittaen. Tänään luin taas kerran aiheesta "miten teillä hoidetaan raha-asiat?". Jotenkin tulee mieleen, että minkä takia tostakin asiasta tehään vaikeempi ku tarttis. Meillä on omat tilit, joilla on omat rahat, ja yhteinen tili, jolla on yhteiset rahat. Ei tartte miettiä, kuka viimeks makso mitä, ja kuka maksaa vuokran, ja kenen tililtä viedään rahaa, ja onko taas reilua vai epäreilua vai mitä. Mut toki, kukin tavallaan.

Salilla rintatreeniä, ja olkapäät vaan paukku. Tai oikeestaan koko yläkroppa. Kummallista. Ja kuuntelin, kun joku mies kertoili kaverille, miten oli valitellu työterveydessä kipeitä olkapäitä parin vuoden ajan, kunnes vihdoin sai lähetteen erikoislääkärille. Lääkäri on todennut heti ovesta sisään tullessaan, että "sullahan on hauiksesta jänne poikki". Auts. Mulla on sentään vaan paskat nivelet. Ja kotona sit naureskelin noille rintalihaksilleni. Ku nekin meinaa näkyä.

Kuokkalan sillalla oli taas niin uskomattoman kaunista. Sitä siltaa niin moni kiroaa, mut ehkä mä olen sit yli 18 vuoden aikana tottunu siihen niin hyvin, että nykyään vaan ihastelen maisemia. Tai naureskelen tuulelle ja sateelle.

Teinit. Huoh. Ei kai siitä sen enempää sanomista. Meinas palaa käpy, ku kävästiin keskustassa hetki.

Ja pientä arjen luksusta. Brandypähkinäjuusto. Mmm.

Ei sillä, että limsaa juurikaan joisin, tai että vaniljakokis erityiseltä olis maistunu, mutta toi tölkki on jotain niin söpöä. Ja Keljon Prismasta sais nykyisin Snappleakin!

mustelmamuistelmia

Oon joskus päättäny kokeilla, onko banaaninkuori muka oikeesti niin liukas, ku sarjakuvissa annetaan ymmärtää. Oli se. Myös hiuslakka muovimatolla on aika liukasta, etenkin villasukat jalassa.

Oon myös keksiny kokeilla potkasta jalkapalloa molemmilla jaloilla yhtäaikaa. Se ois voinu onnistua hienosti, sen sijaan onnistuin käytännössä astumaan sen pallon päälle molemmilla jaloilla. Onneks oli nurmikko alla. Samantyylisessä tapahtumassa myös sisko on mukavasti ollut avuksi: seisoin yhellä jalassa, sisko otti toisesta kiinni ja veti ylöspäin. Ainiin, ja oonhan mä vastaavalla tavalla iteltäkin vieny jalat alta, päällä oli hame, joka ei antanukaan periks, ku potkasin tarpeeks ylös.

Mulla on vasemman peukalon ja etusormen välissä arpi, kun iskin siitä sakset läpi. Vahingossa. Oon myös kerran jos toisenkin vetänyt juustohöylällä peukalonpäästä palan pois, siinäkin oli pitkään arpi. Polvet ja sääret on ollu arvilla niin pitkään ku muistan, muun muassa johonkin tikkaiden puolaan oon iskeny sääreni sen verran kovaa, että siinä tuntuu yhä - vuosia myöhemmin - kuoppa.

Pyöräkolareille ei pitäis nauraa, mutta ei kai niille voi muutakaan, ku omaa tyhmyyttään on tölmäilly. Viimeks kaaduin (*koputtaa puuta*) pari vuotta sitten, kun päätin jostain syystä vaihtaa vasemmalla kädellä oikeen käden puolella olevia vaihteita. Jotenkin huvitti, kun jalka oli ihan mustelmilla keskellä kuuminta kesää ja shortsikautta, ja kotona nauroin ihan hervottomasti, kun tajusin saaneeni naamanikin ruhjeille. Nykyään tosin lähinnä ärsyttää, kun reiteen jäi arpi.

Muutama vuosi sitten kesätöissä työkaveri nauro mulle, ku sain joka päivä uuden haavan, mustelman tai ruhjeen. Sain muun muassa paperihaavan pahvilaatikosta. Muuten vaan löin itteäni millon mihinkin ovenkarmiin tai kynnykseen.

Paras tarina taitaa kuitenkin olla keväältä 2009, kun yritin tehä kuperkeikan ja sain itelleni mustan silmän. Pamautin siis polveni suoraan poskipäähän ja tajusin välittömästi, että nyt tuli jälki. Tää tapahtu perjantaina. Lauantaina lähin leirille vetäjäks, ja seuraavana viikonloppuna uudestaan. Sain niinä viikonloppuina aika monta pitkää katsetta ja "jätä se mies"-kehotusta. Että sellanen tapa tehdä lähtemätön vaikutus noin sataan uuteen tuttavuuteen.

Tästä kaikesta huolimatta en kuitenkaan oo ikinä murtanu mitään itestäni tai tarttenu ees tikkejä. Nää on tällasia pieniä mustelmia, haavoja ja ruhjeita. Ja nykyään pääsen usein aika paljon helpommalla ku muutama vuosi sitten.

elokuvista, osa 2

Sen lisäks, että olen keräilijä, mä myös pidän listoista. Tietyissä tilanteissa nää tukee toisiaan ihan mukavasti.

Tässä lista meidän hyllystä löytyvistä elokuvista.

Tosiaan, siinä vaiheessa, ku elokuvia alkaa olla "jokunen", tuo lista on osottautunut ihan käteväksi välineeksi. Tarkistellaan sieltä, mitä ei olla vielä katottu, samoin on helppoa, kun voi kattoa suoraan, mitkä leffat kestäis alle kaks tuntia, eikä tartte lähteä käymään läpi yksitellen.

Lisäksi mun mielestä on mielenkiintosta, kun tosta tulee seurattua eri ohjaajien tekeleitä ihan eri tavalla. Tai siis ei sitä kaikista leffoista tuu ajatelleeksi, että samalta ohjaajalta vois olla jotain muutakin.

Oon lähiaikoina miettiny eri maista tulevia elokuvia. Oon aina tykänny hirveesti ranskalaisesta elokuvasta, jossain välissä raahasin äitin kattomaan melkein kaiken ranskalaisen, mitä leffassa pyöri. Ranskalaiset elokuvat vaan näyttää yleensä niin ranskalaisilta, ja on se huumorikin ehkä vähän erilaista. Plus ranskalainen kauneus on erilaista kuin hollywood-kauneus, samalla tavalla kuin vanhojen elokuvien kauneus on erilaista kuin nykyelokuvien kauneus.

Espanjalaista tai espanjankielistä elokuvaa sen sijaan mun on jotenkin kamalan vaikea lähteä kattomaan. En oo ikinä ymmärtänyt sitäkään, mitä ihmiset näkee Serranon perheessä, mun mielestä sitä on vaan tuskasta yrittää seurata. Se kieli on jotenkin niin outo ja nopea, samoin tunteet on liian voimakkaita mun ymmärrettäväks. Ehkä mä tänkin kynnyksen joskus ylitän.

Seuraava tutustumiskohde on hongkongilaiset elokuvat. Oon jo vuosia sitten ihastunut elokuvaan My Blueberry Nights, ohjaajana Wong Kar Wai. Saman ohjaajan käsialaa on ylistetty In the Mood for Love, joka mulla on hengannu hyllyssä nyt hetken ajan, yllättäen en oo vielä saanu katottua. Eilen sit löysin lisää tuotantoaan, ja pakkohan ne oli ostaa, kun ainakin takakansiensa perusteella ovat saaneet loistavia arvosteluja.

Näitten lisäks hyllyssä on pari saksalaista, italialainen ja belgialainen (flaaminkielinen) elokuva. Aika pieni toi "ulkkari"-osasto toki on englanninkieliseen verrattuna.

Ps. Mä annan noita ihan mielellään lainaan. Toki sille ehdolla, että pysyvät tallessa ja tulevat järkevällä aikavälillä ehjänä takasin. Jokusen DVD:n oon ostanu käytettynä videovuokraamosta, ja niissä on valmiina jo ilmoitus siitä, että rikkoontuneesta levystä veloitetaan 42€ :D
Otan myös leffailtaseuraa vastaan. Ja tykkään yrittää suositella muille jotain, mistä voisivat tykätä.

Ps2. Otetaan vastaan DVD-hylly. En tiedä, mihin laitan seuraavat, kun tuo ylempi kerros kohta täyttyy.

Ja naapurissa oleva Makuuni on nykyään ihan petollinen paikka. Siellä myydään käytettyjä leffoja hintaan 4€/kpl, 10€/3kpl. Ja siellä on oikeesti tosi hyviä leffoja! Ihan surkuttelen välillä, ku en voi ostaa niitä enää, ku meillä on jo ne hyllyssä. Loogista...

tanssi-ilta ja mustelma poskessa

Löysin sukkalaatikostani ristipistotyön.

On myös aika mielenkiintosta, miks ikinä ei oo hyvännäkönen olo, ku pitäis lähteä julkiselle paikalle. Sit vaan yrittää keskittyä siihen, että sais itestään ees suurin piirtein ihmisen näkösen. Punasen tukan kanssa oli helpompaa.

Ja miksi oi miksi parhaat kampaukset syntyy aina vahingossa? Sillon, ku itekseen istuu kotona ja keksii, että testaanpa pyöräyttää nutturan. Mut auta armias, ku sit yrittää väsätä jotain samanlaista jonnekin lähtiessään. Ei mitään sinne päinkään.

Mut oli hieno ilta. Kivaa. Ja itsetuntoboostia! Jee. Ja petollisen hyvää boolia. Onneks tajusin jo ekaa lasillista maistaessani, että siitä ei hyvää seuraa. Ja ollaan me kuulemma vaan niin ihana pari :D

Ja tanssia <3 On se, ku saa kommentteja "mä tiesin, että susta löytyy myös tuo party animal". Mulle on myös sanottu, että "kiva nähä sutkin vähän rennompana". Siis minähän voisin asua tanssilattialla. Musiikki vie ja mä seuraan. Kyllähän siinä välttämättä näyttää välillä vähän tyhmältä, mut minkäs teet. Mä nautin. Ja kivaa tanssiseuraa oli! Jossain vaiheessa sain ehkä vähän ulkopuolisten vihoja päälleni, ku ehkä käytin kyynärpäitä ja voimaa vallatessani tilaa. Mut oma vikansa oli, mitäs tunki meidän alueelle. Kuulostipa tyhmältä kirjotettuna. No, noissa tilanteissa pitää vaan osata olla tarpeeks röyhkee ja kylmä, ja syystä tai toisesta mulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen. Oho.

Nyt sit onkin *haukotus*, ääni menny ja kurkku karheena. Hartiat ja niska jumissa. Ja mustelma poskessa :D En mä tajua, mikä tossa GM:ssä on, mutta jotenkin aina kolhin itteni siellä. Toisessa nilkassa on vajaan parin sentin arpi, kun joku tappokoroillaan astu sen päälle joskus. Viimeks tuolla sain toiseen käsivarteen hervottoman kokosen mustelman, ku siihen tuli vauhdilla yks kyynärpää. Ja nyt löin ihan ite pääni sellaseen juomatelineeseen. On tääkin. Eipä tuo pahemmin onneks näy.

ikäilmiöitä

No nyt on kuvatodiste siitä, että ei se kukka vaan kuole! Nätisti epätarkkoja kuvia, mut aina ei voi onnistua.

Aluks tilanne oli tää, ihan tavallinen. Jotenkin se kastelu aina unohtuu, ja kukka kuukahtaa.


Ja sit sama kukka pari päivää myöhemmin:

Mä en tajua tota, en niin millään. Toisaalta, ihan mun kukka, ku yleensä kaktuksetkin kuolee. Myös bambun onnistuin tappamaan.

Pari päivää sitten kävästiin baarissa. Tiskillä tilatessa baarimikko totes, että "voisin tarkistaa sun paperit, ihan vaan että saan mielenrauhan". Annoin passin. Katteli sitä hetken, ja anto takasin. "No ei se ihan päivän päälle ollu."

Joku aika sitten oltiin kaverin kanssa kaupassa just ennen sulkemisaikaa, kaveri lähinnä halus ostaa muutaman siiderin. Mä ajattelin ihan seuran vuoks ostaa sit kanssa yhen lonkeron. Kassalla myyjätyttö halus nähä mun paperit. Nauroin siinä itekseni, että ei tästä ilmeisesti pääse eroon, johon tyttö vastas, että "pidetään tiukka linja ja tarkistetaan kaikilta". No ei kysyny siltä kaverilta mun takana.

Mut mikäs siinä. Mieluummin näytän nuorelta. Timessä jossain vaiheessa tunsivat mut niin hyvin, että sinne pääsin sisään ilman henkkareita. Muuten käytännössä aina kysyvät.

Ja toisaalta, näillä geeneillä ihan ymmärrettävää. Yks äitin siskoista meni 27-vuotiaana 17-vuotiaasta. Äitiä ei millään uskota ikäisekseen, menis varmaan melkein nelikymppisestä yhä. Näillä geeneillä mä myös muuten varmaan elän suurin piirtein ikuisesti, sen verran pitkäikästä sukua molemmilla puolilla.

Siskontyttö itkeskeli iskän luona ollessa. Iskän koira seuraili tilannetta aikansa ja tuli sitten vinkumaan millon kellekin, että miks te ette tee tälle asialle mitään. Ressukka.

Prinsessakompleksini synnystä muuten syytän ennen kaikkea iskää. Minä tai sisko ei kumpikaan tehä sellasia asioita, joita ei oo pakko, koska iskä tekee ne meidän puolesta. Tai opettaa meidän miehille, miten ne tehdään. Molemmathan me ollaan aika käteviä käsistämme, mut mikäs siinä, ku muut tekee.

perjantai-illan pohdintaa

Samastuin tohon pikkupoikaan aika vahvasti. Baby Blues Kesklsuomalaisessa tänään.

Muutama vuosi sitten pyöräilin kouluun 7km suuntaansa. Siinä ei hirveesti ollut muuta tekemistä, ku pohtiminen. Alotinkin niihin aikoihin tosi usein lauseet "mietin kerran pyöräillessäni/suihkussa". Jostain syystä joo se suihku oli toinen paikka syvällisille pohdinnoille.

Nykysin äärimmäisen mukavia pohdintapaikkoja on baarit, tai muuten vaan paikat, joissa on kamalasti ihmisiä ja meteliä. Oon hetken jos toisenkin istunu pitkään hiljaa baarissa ja todennu kerta toisensa jälkeen, että yökerho on sosiaalisena ilmiönä tosi mielenkiintonen.

Eilen istuttiin iltaa parin kaverin kanssa, ja rupesin näiden ihmissuhteista puhuessa miettimään, miten erilaisia ajatusmaailmoita ihmisillä voikaan olla. Ite oon jotenkin fundamentalistisen yksiavioinen, jopa ajatusmaailmassani. Olin jopa sinkkuaikana ihastuessani. Se oli hetkittäin omasta mielestänikin kummallista. Mut jotenkin vaan niin luonnollista, olis tuntunu ihan liian oudolta yrittää olla jotain muuta.

Ehkä sen takia tuo baarikulttuurikaan ei mulle ihan aukea. Monella tavalla tuntuu, että siellä on hyväksyttävää hakea huomiota, vaikka ei suoranaisesti seuraa oliskaan vailla.

Jokunen vuosi sitten tajusin muutamia totuuksia tästä elämästä (tässä tuumaustauko, koska muistan jutelleeni niistä messengerissä yhen kaverin kanssa, joten nyt pitää ettiä koneelta messenger-viestihistoria ja sit löytää sieltä se oikee kohta...).

No nii:
Elämä on paljon helpompaa, kun ei tartte kuluttaa energiaansa vihaamiseen.
Jokainen on ihan itse vastuussa omasta onnestaan.
Et voi päätellä mitään siitä, miten joku käyttäytyy seurassasi, jos et tiedä, miten se käyttäytyy muiden seurassa.

Sellasia pikkujuttuja, tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta niiden toistaminen ja niiden oivaltaminen on kaks ihan eri asiaa.

Vähän tajunnanvirtaa. Mut sitä se on. Nyt ei oo niin satunnaisia ajatuksia päässä, ku teen vaan griddlereitä ja luen not always rightiä päivät pitkät.

Mieleen pulpahtelee ajatuksia siitä, mistä voisi kirjoitella jossain vaiheessa enemmänkin. Pitäis varmaan kirjottaa niitä ylös, tai muuten unohtuu varmasti. Syvällisiä ja ei niin syvällisiä...
Elämänasenteesta. Suosikeista (elokuvista lähinnä). Salitreenistä. Hmm...

Hehe, mun läppäristä näkee hyvin, mitä kirjaimia oon eniten käyttäny. i ja o on ihan kuluneet.

tukkakriisi

Iski tukkakriisi. Vanhat valokuvat on petollisia siinä suhteessa.Ennen oli pitkä tukka. Tossa vaiheessa tais olla pisimmillään, mutta kyllä se reilusti alaselkään oli piiiiiitkään.

Ja kun sitä tukkaa oli, sitä sai myös laitettua. Joskus oli siis myös hieno tukka. Nää oli kaverin päättötyötä varten kuvattuja, eli toinen kerta mun elämässäni, kun mun tukan on laittanu kampaaja (se toinen kerta oli vanhojen tansseja varten. Sekin oli kiva).

Myös tätä on vähän ikävä. Se oli hieno päähänpisto, jonka takia istuinkin sitten keskellä yötä eteisen lattialla ja revin takkuja auki.

Ja sitten tuli punasen tukan aikakausi. Ekassa kuvassa suoraan ekasta värjäyksestä. Ah.


Siihen kun iski sitten muutaman värin päälle, niin kyllä se siitä tummu... Mutta ihana se oli aina, etenkin heti värjäyksen jälkeen. Ja vihreet silmät tykkäs.

Kaveri laitto tanssiaisia varten sekä tukan että naaman kuntoon. Tää on vasta koekampaus, sen takia juurikasvu on vielä oikein nätti. Mut noi kiharat. Ne oli kivat.

Tukka sai värin lievän kriisin seurauksena, aika äkillisenä päähänpistona: "hei sisko, värjätään mun tukka". Punanen vaihe kesti puolisen vuotta. Tai punaiseks värjääminen. Sitten meni hermo siihen säätöön. Sen jälkeen oonkin lähinnä kasvatellu väriä pois.

Ja sitten sain uuden päähänpiston: "miltähän mulla näyttäis otsatukka? Hei mäpä testaan!" Joo. No otsatukka on kiva. Ainakin niinä päivinä, kun sillä on hyvä päivä.

Mulla on vähän itsepäinen tukka. Kun sillä on hyvä päivä, se voi olla tosi ihana. Kun sen tahtoo kihartaa, se suoristuu puolessa tunnissa - paitsi jos siihen tunkee törkeän määrän aineita, ja joskus silloinkin. Jos sen tahtoo olevan suorana, se päättää olla laineikas. Kesällä huomasin, että kun ilma on tarpeeks kostea, mun tukka päättää olla lievästi luonnonkihara ja töröttää.

Kampaajalla leikkautin tukan viimeks vuonna 2000. Sen jälkeen siitä piti huolta sisko. Viimesen pari vuotta oon leikkaillu sitten ihan omin päin. Välillä tuntuu, että joku päivä huomaan leikanneeni tukkani kokonaan pois. Se on vähän sellasta "hetken mielijohde"-puuhaa yhä. Mut on tässä nyt jo jotain itua. Kun saisin joskus vielä ajatuksen siitä, että mitä haluan tälle tehdä, ni saisin järjen hommaan mukaan taas.

Ja loppukevennys:
Ihan vaan sen takia, että ajoittain multa kysytään, että onko mulla koskaan ollu lyhyt tukka. No on. Ei oo tossa ees lyhimmillään. Leikattiin kesän alussa lyhyeks, ja syksyllä ennen koulukuvaa sit vähän pistettiin mallia uusiks. Okei, tää on vuodelta 1999, eli on siitä hetki aikaa.

Hiukset on aina hyvä puheenaihe.

hyvä ruoka, parempi mieli

Sain aamupalan sänkyyn <3 Aina se vaan on yhtä kivaa.

Eilen kotiin tulessa pysähtelin jokaisen oven edessä ja ootin, että ne avataan mulle.

Mistä nää lentokoneet tulee? Oon nähny niitä ainakin viis kertaa tässä iltapäivän aikana. Se saattaa toki olla myös yks ja sama kone, mutta mitä se oikein tekee?

Tehtiin eilen niin hyvää ruokaa, nam.Vuohenjuustohunajaleipiä ja fetasalaattia.

Tänään väkerrettiin lasagnea pitkästä aikaa. Mmm, ku oli hyvää. Harvemmin tehään ruokaa yhessä, tai ainakaan yhteistä. Kun toinen on kasvissyöjä ja toinen syö melkein mitä vaan, mutta paljon, ni on siinä jo haasteensa. Lisäks mä syön aika paljon vähemmän, ja molemmat tuppaa tekemään kerralla isompia annoksia, joista voi syödä monta kertaa (eli mä syön omaa ruokaani vajaan viikon ja Olli tuurilla kaks päivää), ni harvoin ollaan samaan aikaan hellan ääressä. Ja okei, mä olen äärimmäisen laiska kokkaaja nykyisin.

Leipoa vois kyllä joku päivä. Tänne tulee taas lanikansaa kuukauden päästä, mä vaan suunnittelen, miten saan aikani kulumaan sen viikonlopun ajan.

jumissa

Eilen illalla kateltiin Sky Captain and the World of Tomorrow. Kansi antaa oottaa jotain scifiseikkailun tyylistä, kirkkaita värejä ja huumoria. Värimaailma oli ihan toisenlainen, mutta nätti kyllä - sitä ruskeaa, josta mulle tulee aina mieleen 40-luku, sitä samaa värimaailmaa on vähemmässä määrin myös Captain Americassa. Kaunista kuvakieltä muutenkin. Mutta ei oikein tukenu kerrontaa ja tarinaa. Ja juoni oli vähän mitä sattuu. Vähän heikoks jäi.

Vähän huonommissa elokuvissakin kuitenkin on puolensa. Etenkin, ku on kattonu leffoja aika paljon, myös niitä hyviä ja loistavia, ja katellu ihan mielettömien ohjaajien työtä vähän sillä silmällä. Tukholmasta tullessa kateltiin Lahdessa 13. Ei ihan mun makuun, mutta jännää siinä oli se, että huomasin ihan selkeästi ohjaajan kädenjäljen. Vietettiinkin sit linkissä aikaa ruotien sitä leffaa läpi ja miettien, millaisen eri ohjaaja olis voinu saada siitä aikaan. Muutenkin mun mielestä on hauska kattoa huonompiakin leffoja, ihan teknisistä syistä. Hyvästäkin elokuvasta saa enemmän irti, kun ymmärtää siitä taiteenlajista jotain.

Päivällä laiskotti. Vähän suostuteltuna ajattelin kuitenkin, että jos sitä sais raahauduttua salille tekemään pienen olkapäätreenin. No tein sit vähän jalkojakin, ku yhtäkkiä huvitti. Salilta lähtiessä en meinannu päästä kävelemään pikkuruista mäkeä alas. Jalat meinas pettää koko 500 metrin kotimatkan ajan. Ja kotona sit lösähin meritähdeksi keittiön lattialle, ku en enää jaksanu pysyä pystyssä :D Ja rintalihakset on maanantaista jumissa. Vähän rampa olo siis. Kannattaa pitää niitä parin viikon treenitaukoja ja sit jatkaa ku ei mitään.

Huomio salilta: jos tekee vuorotreeninä vipareita sivulle ja takaolkapäitä, saa olkapäät ja -varret aikamoiseen jökkiin.

Istun sohvalla, jalat sohvapöydällä, ja Olli tuli hieromaan mun jalkoja <3 Mmm.

Ja mä olen vahvasti sitä mieltä, että tänään alotetaan Dexter. Ykköskauden ostin jo aiemmin, kakkos- ja kolmoskaudet eilen, ku oli niin halvat (tai no, järkihintaset). Dexter on hieno mies.

tennareita ja keveämpi lompakko

Aamulla tuli posti, ja mua nauratti.


Vähän mietin, että mitä ne mulle leffoja lähettää, mutta se olikin sit joku tilaajalahja. Hah. Jennifer Aniston on kyllä näyttelijänä aika onneton. Ainii, aamuposti naurattaa muutenkin, ku meille on jo kuukauden verran tullu Keskisuomalainen, eikä sitä mun tietääkseni kukaan oo meille tilannu.

Kierrettiin siskon kaa kaupungilla 7 tuntia. Vähän tuntuu jaloissa. Lompakossa ei onneks niin hirveesti. Huomasin jo Tukholmassa, että tällä hetkellä kovin moni vaate ei miellytä mun silmää. Kävelin siis sillonkin kauppoja lähinnä analysoiden omaa tyyliäni. Hauskaa se silti on. Välillä tekee löytöjä. Ja nyt mulla on harmaa kausi. Kaikki harmaa kaupassa pitää aina tutkia läpi. Ja leopardikuviot. Ostin Tukholmasta harmaan leopardikuvioisen huivin :D Ja muutamat kengät. Tuossapa tän kesän/syksyn tennarihankinnat:
On noita muutamat ennestäänkin. Mun rakkaimmat tennarit on vuodelta 2003, käyttäisin muuten niitä koko ajan, mut ku niistä on pohja puhki. Mut poiskaan en raaski heittää, on ne sentään Brasiliasta ostetut. Ja ihanimmat ikinä.

Mut mitä mun vaatekoolle on tapahtunu? Mistä lähtien mä olen käyttänyt 26-tuumasia farkkuja?

Ja Change. Ah. Vihdoin. On sitä tänne kaivattukin. Oli hauska, ku kävelin sisään ja aukasin takin, niin myyjä katto suoraan, että "tarviit ympäryksen 60". Ai miten niin on ehkä ollu vaikeeta löytää oikeeta kokoa tästä kaupungista? Ja ihanan asiantuntevaa ja innostunutta palvelua. Sain kantiskortinkin heti käteen: "tällä saa 20% alennusta, ei maksa mitään tai velvota mihinkään".

Ihanaa, kun ajatukset kulkee selkeesti tosi samalla tavalla siskon päässä ku mun. Ja ihanaa, ku se on ihan yhtä tuomitseva ja arvosteleva ku minä :D Ja hajoilee samalla tavalla kauppojen "-25% alennusta"-mainoksille. Ai mitä, saan siis maksaa 25% enemmän?

Loppupäivästä en enää meinannu muistaa nimeäni tai osotettani. Ja oikein kaivamalla kaivoin pankkikorttia esiin, ku tahoin bonuskortin, joka oli näkyvillä.

Mut jännä huomata olevansa nykyään aika rauhallinen shoppailija. Ainakin vaatteiden suhteen. DVD:t taitaakin sitten olla eri asia... Ja noin 10e maksavat tennarit. Tennarit on ihania. Mut ei niitäkään viitti isolla rahalla ostaa.

Eilen illalla kateltiin vielä Hitchcockin Takaikkuna. Vuodelta 1954. Katoin myös sen trailerin, ja olipa aika erilainen kuin mitä nykyään tehdään. Grace Kelly naispääosassa, ja olisin mielellään ottanu jokaisen vaatteen, jota se käytti. Hieno leffa. Pitkään ihmettelin, että onko tää tosiaan näin komediapainoitteinen, mutta sit kun se jännitys alkoi, ni enhän minä meinannu uskaltaa kattoa. Tavallaan tääkin kuuluu yleissivistykseen kait. Ja etenkin kuvauksen takia kiinnostava kattoa, päähenkilön tavoin katsoja oli pelkästään yhdessä huoneessa, josta käsin tapahtumia seurattiin.

Hmm. Tän blogin idea siis oli se, että kirjottelen tänne niitä ajatuksia, jotka olis kiva jakaa, mut ku en kaikkee viitti facebookiin kirjotella. No ilmeisesti niitä ajatuksia riittää :D

puolukoita

Saatiin mummilta puolukoita. Kaks isoa karkkirasiaa. Muutaman tunnin päästä niistä toista oli vähän verotettu.

Tuo oli siis täynnä. No tulipa syötyä puolukoita.

Tuli kahen viikon salitauko, kun oli flunssaa ja reissua. Lauantaina sain raahattua itteni sinne, ja tänään kanssa. Takana 8 kuukautta melko aktiivista treeniä, ja on se kyl kiva huomata, että jotain on saanu aikaankin.

Hienoa on vaan se, että kuljen sekä salille, salilla että salilta hyvin seinästä revästyn näkösenä. Noh, minkäs teet.

On jännä, ku on näyttelijöitä, jotka näyttää keskenään ihan samalta. Tai siis on esim. Robert Redford ja Brad Pitt (The Sting ja Butch ja Kid oli hauska kattoo, ku naureskelin vaan tolle), Andy Garcia ja Mark Strong (eli "se mies, joka näyttää Andy Garcialta") ja sitten on Javier Bardem ja Jeffrey Dean Morgan, joista ei oikeasti tiedä, kumpi on kumpi.

juhla-ajatuksia

Ja nyt mun tekis hirveesti mieli suunnitella juhlia!

Alkuvuodesta tulee neljännesvuosisata täyteen. Suunnittelin jo viime vuoden lopussa, että pitäisin synttärit. No yllättäen en saanu aikaan. Kutsuin vaan muutaman parhaan kaverin istumaan iltaa. Mut jos ens vuonna sitten. Yritys on ainakin kova. Aikaakin 3,5 kuukautta, eli ehin ilosesti tälläkin kertaa olla saamatta mitään aikaan :D Mut on vaan kiva, ku on paljon kavereita samassa paikassa, ja aina ne on hyvin tullu keskenään toimeen täällä.

chilin syksy

Nää parvekekukat naurattaa mua taas. Se aikasemmin mainittu punanen kukka oli taas kuihtunu reissun aikana, mutta heräs henkiin niinku ei mitään, ja taitaa vaan tehä uutta kukkaa koko ajan. Ja samassa ruukussa kasvava muratti vaan venyy ja venyy.

Hienointahan on se, että saatiin nää kukat jo kesän alussa, ja ne on yhä hengissä! Ja ruusubegonian sain pääsiäisenä, ja sekin sinnittelee yhä. Tosin ei enää kauan, en oikein tiiä, mitä sille on tapahtunu.

Sen sijaan chili - se kasveista eniten huolehdittu - on huomannut, että syksy tuli.


On aina yhtä kivaa asua ihan kaupan vieressä - käytännössä kaupan pihassa - ja nähdä ikkunoista metsä ja vanha kartano. Ja järvi, jos oikein osaa tihrustaa.

Eksyn aina ihmettelemään kynsiblogeja. Vähän surettaa, kun kynsitaide ja kynnet muutenkin on nyt niin valokeilan alla, ja mulla on hyvä kynsipäivä sillon, ku sormiin ei satu.

En ollu ikinä miettiny, miks Lakrisalin nimi on Lakrisal. Tänään tajusin, että se tulee sanoista lakritsi ja salmiakki. Heureka!

"I aim to misbehave"

Ja niin loppui Fireflyn tarina. Eli Firefly ja sitä seurannut Serenity katottu. On aina vaan niin surullista, kun sarja loppuu, eikä enää saa tietää, mitä niille hahmoille tapahtuu. Tuo sentään oli vaan 14 jakson ja yhden leffan kokonaisuus, joka sai kunnollisen lopun. Kamalinta on se, että sarja ja sen tarina loppuu totaalisesti kesken, kuten kävi Dark Angelille. Voih.

Mut niin. Scifilänkkäriä. Hehe. Nauroin vedet silmissä.

Serenity kertoi Fireflyn tarinan loppuun. Se oli myös leffa, joka tehtiin jatkamaan heti alkuunsa lopetettua sarjaa. Melko harvinainen tapaus siis. Summer Glau on ihana, Alan Tudyk on symppis. Ja aina vaan on yhtä ihanaa, kun tarinaa varten kehitetään kokonainen oma maailmansa omine sääntöineen ja kummallisuuksineen. Scifiä ilman avaruusolentoja.

Ja sitten oli pakko kattoa perään vielä Dr. Horrible's Sing-Along Blog. Se on ihan mahtava. Koko Hollywood oli kiinni käsikirjottajien lakon takia, joten Whedonin veljekset päätti tehdä tällasen pikku projektin.

Niin. Joss Whedon on hieno mies. Oonko jo sanonu, että ootan Avengersia aika paljon?

Eilen näin neitoperhosen. Tänään mun takin hihalla matkusti leppäkerttu.

Ollaan useemman kerran jo todistettu täällä paikallisia sadekuuroja. Taas eilen parvekkeella satoi. Keittiön ikkunan takana ei.

Tukka haisee savulle. Tai tuoksuu. En osaa päättää.

elokuvista

Eli homman nimihän on tämä: Ja tämä: Ensimmäisen dvd:ni ostin 3,5 vuotta sitten (melkein päivälleen, tästäkin on nimittäin blogi-merkintä, josta tarkistin asian). Se oli Titanic. Oli muuten huono painos, joten ostin myöhemmin uuden version samasta leffasta. Nyt noita on melkein 500. 486 sanoo lista. Tähän muutettin runsas vuosi sitten, silloin niitä oli vajaa 200. Tosi paljon noissa on sellaisia, joita ei olla vielä katottu, mutta onhan tässä elämässä aikaa. Nää lukemat ehkä puhuu tosiaan jo omaa kieltään. Mä olen keräilijä. Tykkään siitä, että mulla on kivoja tavaroita. Ja tykkään etenkin siitä, että mulla on hyllyssä elokuvia jokaiseen hetkeen, aina pitäis löytyä jotain katottavaa.

Jokunen vuosi sitten sain palkaksi ilmaislippuja elokuviin. Silloin siellä tuli käytyä tosi paljon. Kesällä 2008 taisin käydä katsomassa jokaisen leffan, joka teatterissa pyöri. Muutenkin silloin lähti paljon herkemmin leffaan, ei mennyt rahat hukkaan, vaikka kuva olisi ollut vähän huonompikin. Oli huonoja, mutta oli helmiäkin. Sitten loppui ilmaiset huvit. Nykyään siis käyn leffassa säälittävän harvoin. Näihin kotikokoelmiin oon sitten pistänykin rahaa senkin eestä.

Hyllystä löytyy vähän joka genreä. Jopa hitunen kauhua, jota en oikein pysty kattomaan, ku pelottaa ihan liikaa. Muutama ihminen on nähnyt mut katsomassa The Ringiä ja tietää, mistä puhun... Erityinen rakkaus kohdistuu Marvelin elokuviin ja muuhun nörttikamaan. Sarjakuvaleffat ja supersankarit on mun heikkous. Samoin tykkään romanttisista komedioista ehkä ihan liikaa. Trillereitä ollaan katottu ehkä eniten, viimeisin löytö on länkkärit, joista ainakin Sergio Leonen spagettiwesternit on maineensa veroisia. Oon myös innostunu klassikoista ihan tosissani. 12 Angry Men oli hieno.

Keräillään etenkin muutaman ohjaajan leffoja. Nolanin koko tuotanto on hyllyssä, samoin Tarantinon. Paljon on Fincheriä, Ritchietä, Scorsesea, Burtonia, Kubrickia, Boylea... Coenin veljesten leffoja yritän oppia ymmärtämään.

Ja toki mun on myös pakko kerätä kaikki Disneyn klassikot. Niistä puuttuu seitsemän, joista kuutta ei ole tällä hetkellä myynnissä kuin huutonetissä ja vastaavissa. Ja se seitsemäs on tänä vuonna ilmestynyt Tangled, jonka ostan, kun sen hinta vähän putoaa.

Meillä ei ole digiboksia, joten ei katota telkkaria. On kuitenkin kiva 42-tuumanen telkkari, jonka edessä jumitetaan melko paljon. Leffoja ei kuitenkaan tuu katottua niin paljon kuin luulis, ja siihen on syynsä...

Jep, uusi innostumiskohde: tv-sarjat. Niihin se aika sitten meneekin.

Tämä kaikki ihan vain sen takia, että haluan antaa selityksen siihen, että bloggailen milloin mistäkin leffasta tai sarjasta. Minähän en siis lataa laittomuuksia, minä kulutan näihin riihikuivaa rahaa.

Tenacious D ja Firefly

Viimeksi katsottiin Tenacious D in the Pick of Destiny. Vähän huonon maun huumoria, mutta Jack Black on mun mielestä tosi symppis. Kun bändi on mitä on, eipä tuosta muunlaista onnistunutta elokuvaa voisi tehdäkään. Ko. leffa oli siis sillä listalla, että pitää ostaa heti, ku järkihintaan jostain löytyy. Haha, mä ainakin tykkään niistä biiseistä, JB on - kuten sanottua - symppis ja Dave Grohl on ihan mahtava.

Pari päivää sitten korkattiin Firefly, nyt ollaan puolessa välissä sarjaa menossa. Pituutta kun sillä on huimat 14 jaksoa... Oon kattonu (ja ehkä omistankin) suurin piirtein kaiken, mitä Jodd Whedon on tehny.

naapurisopua

Joku naapuri oli jättänyt alaoveen vihaisen lapun: "Joku huudatti musiikkia ti-ke-yönä. Voisit vähän ajatella. Tollaiset apinat voisi vaikka muuttaa pois." Teki mieli jättää kehitysehdotus siihen lappuun, että jättäisi vaikka oman nimensä ja/tai asunnon numeron mukaan. Suurin osa ihmisistä varmaan kävisi mielellään pyytämässä anteeksi, jos itsensä tunnistaa. Tuollainen nimetön valitus lähinnä huvittaa tai ärsyttää. Lisäksi tää talo nyt vaan sattuu olemaan sen verran iso, että olisi ihan kiva tietää, missä päin tuo mahtoi tapahtua...

Vähän aikaa sitten raivosin ite pyykkituvassa pyykkivuorovarkaalle. Tuli ovelle pyytämään anteeksi eikä varmasti hetkeen samaa mokaa tee.

Eipä tässä talossa kyllä muutenkaan hirveesti olla naapureiden kanssa tekemisissä. Toisin sanoen, ei yhtään.

ÄIti on asunut samassa taloyhtiössä yli 18 vuotta. Siinä on tullut naapureiden kanssa tutuksi, vaikkakin moni tuttu on muuttanut pois ja tilalle on tullut vähemmän tuttuja. Sisko taas tänään kertoili, miten hiekkalaatikolla pyörii paljon nuoria äitejä lastensa kanssa, ja tutustuu pakollakin. Mutta ehkä se on pienkerrostalossa aika eri asia, ja erilaiset elämäntilanteet.

Mutta olishan sitä kiva, jos olis tuttuja naapureita nytkin.

tekniikan ihmeitä

Youtubessa soi Fireal - Halo. Ehdotuksissa oli iso kasa Firealia ja lisäksi Amy Diamond - What's in it for me.

Seuraavana Fireal - Breathe. Ehdotuksissa Backstreet Boys - Get Down.

Blogger on Googlen alainen sivusto. Chrome on Googlen oma selain. En voi kuitenkaan blogata Chromella, koska se ei suostu julkaisemaan tätä fonttia, jota haluan käyttää - ja joka siis löytyy fonttivaihtoehdoista.

tukholman reissu

Oo, oli kiva reissu. Promenade-hytti! En oo ikinä ollu sellasessa hytissä, jossa on ikkuna.

Jousikvartetti soitti, kun mentiin laivaan sisään. Melko Titanic-fiilikset tuli. Etenkin, kun soittivat pariinkiin otteeseen siitä tuttuja biisejä.

Linkkimatkat voi olla parisuhdeaikaa parhaimmillaan. Linkkimatkat on nykyään muutenkin ihan jees, kun ei enää tule paha olo heti autoon astuessa. Pystyin jopa lukemaan hetken! Mun matkustusasento huvitti Ollia.


Tukholmassa sato, ja olin jatkuvasti ihan eksyny. Lopulta päädyttiin Drottinggatanille (vai mikä ny onkaan), ja tuli ihan kotoinen olo. Lounaspaikkana toimi Café Bel Mondo, mun salaatissa oli paljon vuohenjuustoa, paljon pinjansiemeniä ja vielä enemmän maissia.

Syötiin aamupalaa "siinä hienommassa buffetissa". Kuohuviinit odotti ovella ja kahvi tarjoiltiin pöytiin. Illalla istuttiin viinibaarissa ja juotiin punaviiniä, taustalla soi flyygeli. Hienoja hetkiä.

Sain korun <3

Ja flunssa tais päätyä poskiontelontulehdukseen.

kommunikointia

Pistin äitille viestiä kuulumisista. Äiti vastasi: "kuulinkin kaveriltas, että oot kipeenä, ja siskoltas, että ootte lähössä reissuun".

Pari viikkoa sitten äiti soitti mulle illalla: "kuulin kaveriltas, että sulla on tylsää, tuutko kauppaan ja kylään?"

Viesti kulkee.

flunssaa ja leffoja

Eilen oli mielenkiintosta seurata flunssan etenemistä. Aamulla oli kurkku kipeä, keskipäivän aikaan alkoi särkeä päätä. Iltapäivän aikana kotona iski lihaskivut: selkä ja jalat oli niin kipeenä, etten oikein tiennyt, miten päin olla. Sitten nousi lämpö, eli vähitellen koko iho oli kosketusarka. Seuraavaksi nenä alkoi vuotaa ja lopulta koko pää meni jumiin. Niin järkyttävä paine päässä, että teki mieli huutaa. Aamulla jatkettiin samaa rataa, onneks helpotti aika tavalla, kun höyryhengittelin carmolis-vedellä ja nappasin särkylääkkeen.

Illalla katsoin Sinkkuelämää 2, päätin, että se saa olla tarpeeksi järjetöntä viihdettä siihen olotilaan. Ja niin kyllä olikin. Ensimmäinen leffa oli huomattavasti parempi, mutta oli tuokin katsottava. Eniten pidin kohtauksesta, jossa Miranda ja Charlotte avautuvat toisilleen elämästä - ja tietysti siitä Carrien sanomalehtimekosta, oih <3. Häiritsevintä se, miten vanhoja nuo naiset alkavat jo olla vetämään samaa roolia vuodesta toiseen, menee niin keinotekoisen näköiseksi. Plus päädyin siihen, että suurimman osan ajasta Carrie on (myös koko sarjan ajan) lähinnä ärsyttävä ja kovin epävarma hahmo. Kevään aikana katsoin koko sarjan läpi ja ykkösleffan siihen päälle, ja päädyin siihen, että Miranda on mun suosikki.

Tänään katsottiin Casino. Vihdoin, onpa tuo hetken ajan hyllyssä jo ollutkin... On vaan niin vaikeaa lähteä katsomaan noita melkein kolmituntisia pätkiä. Ylipäätään Scorsesen elokuvat on mulle vähän vaikeita lähteä kattomaan, sen verran raskasta ja kovaa draamaa. Shutter Island tosin kiinnosti aikalailla, ja se taitaakin olla ainoa Scorsese, joka ollaan katottu nopeesti ostamisen jälkeen. Casinossa jännää oli kaksi kertojaa, ja se, että tosi suuri osa tapahtumista ja puheesta tuli noiden kertojien suusta. Hienot värit, ja hienoa näyttelijäntyötä. Kasinot ja Vegas on ihan surrealistisia paikkoja, niitä kuvia oli kiva nähdä. Astetta rankempi tarina, ja vähän meinasi flunssapäisenä keskittyminen herpaantua viimeisen tunnin aikana. On tuo kuitenkin niitä elokuvia, jotka on hyvä olla nähtynä.

Tänään oli tarkoitus istua iltaa parin kaverin kanssa. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ehkä mun on parasta lepuuttaa itteäni kotona, että en turhaan pitkitä tautia. Vähän tylsää, mutta minkäs teet. Otetaan siis raincheck paremmalle ajalle.

Huomenna lähtö Lahteen, sunnuntaina laivalle ja maanantai meneekin Tukholmassa. Jännää, viimeks olin päivän Tukholmassa runsas kolme vuotta sitten. Kotio palataan tiistaina tai keskiviikkona.

c-vitamiinikuuri

Luulin, että mun omassa koneessa on huono akku, kun se kestää alle puoltoista tuntia. Työkone sammutti ittensä 20 minuutin jälkeen, kun en muistanut laittaa töpseliä seinään.

Työttömänä taas. Kiittävät työtodistukset on kivoja.

Äiti on opettanut, miten c-vitamiinia syödään: kun on kipeä olo, napataan moninkertaset annokset pari kertaa päivässä.


Ja näkyypä kivasti kanssa, miten meinaa olla vähän huonossa kunnossa kädet.

Iskipä se flunssa sitten mullekin. Eilen töistä lähtiessä tuntu kurkussa jännältä, tänään tein vajaan päivän töissä ja lähin sit kotio lepäämään, työkkärin kautta tosin. Kurkku kipeä ja päätä särkee, how fun. Jos tää tästä helpottais.

aamuaurinko

Eilen heräsin ennen kellonsoittoa ja ihmettelin, miksi eteisessä oli valo päällä. En kuitenkaan noussut sitä sammuttamaan, vaan ajattelin, että kohta soi kello, ja sammutan valon sitten, kun nousen muutenkin. Kun nousin, niin eihän siellä mitään lamppua ollut päällä. Aurinko paistoi vaan suoraan eteiseen.

Meillä on parvekkeella kesäkukkia isossa ruukussa. Säännöllisesti vähintään parin viikon välein unohan ihan kokonaan, että niitä vois kastellakin, ja sitten ne kuihtuu. Joka ikinen kerta tuo punainen kukka on näyttänyt ihan kuolleelta, ja joka kerta se on herännyt henkiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

tänään

Tänään olen kohdannut uutiskirjeen, joka kehotti painamaan "tästä", jos haluan peruuttaa uutiskirjeen tilauksen. "Tästä" ei voinut painaa.

Oon viimeisen runsaan viikon ajan kuunnellut Maroon 5:a aina ollessani kotona yksin. Onneks on hyvät äänieristeet.

Sisko tuli tyttönsä kanssa käymään. Viihtyivät jokusen tunnin. Tällä hetkellä syön typyn iltapuuron jämiä, veteen keitetty riisihiutalepuuro ei maistu miltään. Tosin lasten suurta herkkua on ilmeisesti myös maissinaksut, jotka ei myöskään maistu miltään.

Menin kaupassa jonoon muutaman ostoksen kanssa. Edessä oli nainen täysien kärryjen kanssa. Nainen katsoi mun ostoksiani ja totesi, että jos en muuta oo ostamassa, niin voin mennä ennen häntä, kun hänellä kuitenkin menee huomattavasti pitempään. Oli kiva, kun joku niin huomioi.

Note to self: jos et anna blogin osoitetta kellekään, ei kukaan myöskään sitä lue.

alku

Kaikkea ei aina halua julkaista kaikille. Tai haluaa oikeastaan, mutta pelkää, millaista palautetta saa. Tai oikeastaa sitä, että ei saa mitään palautetta. Kun on vähän huomionkipeä.

Että jos täällä sitten. Ja jos yrittäisi keskittyä niihin hyviin asioihin. Niihin ajatuksiin ja tapahtumiin, jotka haluaisi jakaa muiden kanssa.