home sweet home

Lahti-Kotka-Lahti-Tallinna-Lahti kierretty, ja voi että voi oma koti tuntua hyvältä. Muualla on ihan kiva olla, ja Tallinna on tosi jees, mutta koti on aina koti.

Ja oli kyllä taas harvinaisen fiksu idea: kutsutaan toki kamala määrä kavereita tänne, ku ollaan jopa 24h ennen sitä ehitty olla kotona. On tämä introvertti vähän hiljaisuuslatauksen tarpeessa. Joulupäivänä istuin tunnin verran saunan eteisessä lukemassa, ihan vaan, kun se oli ainut paikka, jossa oli hiljaista.

Yhen vuorokauden aikana Lahdessa kerittiin käymään leffassa kahdesti. Hauskaa. Sherlock Holmes: A Game of Shadows ja The Girl With a Dragon Tattoo. Valtavirtaelokuvaa ja isoja nimiä. Robert Downey Jr. on aina ihana. Myös Rooney Mara Lisbethinä vakuutti. En oo ihan varma, miltä oon ajatellu Lisbethin näyttävän, en ehkä ihan tolta, mutta oli se kyl hyvä.

Eipä näistäkään nyt osaa sen enempää sanoa. Tuntuu olevan aivot jäässä.

Molempien leffojen edessä tuli uuden Mission Impossiblen traileri. Kyllä noista isoista Hollywoodin toimintaleffoista vaan osataan tehä kiinnostavia trailereita. Nyt melkein kiinnostaa tuokin katsoa.

On kai sitä jotain päässäkin liikkunu viikon aikana. Mut ei niitä enää muista.

joulun viettoon

Ku ei ehi!

Hyvin huomas kaupassa, että ei oo joulua kotona. Satunnaisia pieniä ostoksia, mm. purkki kikherneitä ja yksi peruna. Mut ehkä ne jouluruuhkat on muutenkin pahemmat isoissa marketeissa.

Lumi antaa odottaa itseään. Muistan, että jokunen vuosi sitten lunta sato kunnolla vasta jouluaattona. Nyt ei taida olla sitäkään luvassa. Lämpöasteita, vesisadetta... Joskus pienenä vietettiin pari joulua Lapissa, ehkä nytkin olis siellä valkoista.

Mut tästä se lähtee. 12h päästä ollaan jo toisella puolella Suomea, sitä ennen pitää ehtiä kävästä parissa paikassa. Seuraavan kerran kotiin tullessa ollaan käyty Lahdessa, Kotkassa ja Tallinnassa. Toisenlainen joulu.

Hyvää joulua.

elokuvia viikon ajalta

On ihastuttavaa, kun on elokuva, jonka voi alottaa keskeltä, koska tietää kuitenkin tarkkaan, mitä siihen mennessä on tapahtunu. Kattelin yks yö The Holidayn loppupuoliskon, kun joku aika sitten olin kattonut sen alun. Ihana leffa.

Ihmeellinen on elämä, koska joulun aikaan pitänee katsoa jokunen joululeffa. Ei mitenkäänpäin mun suosikkeja (lähinnä, koska se päähenkilö on niin rasittava), mutta on kai se syystäkin jouluklassikko. Hyvä mieli tulee.

Vähemmän joululeffa, American History X. Viimesen puolen tunnin ajan pelkäsin koko ajan, että kohta joku kuolee. Tykkäsin etenkin mustavalkokuvan käytöstä tehokeinona. Ja muutenkin. Eräänlainen älynväläys iski tänkin katottua, ku totesin, että kaipa suurinpiirtein kaikki elokuvat on jonkinlaisia kasvutarinoita. Tarinoita muutoksista.

Joku päivä oli myös pakko kattoa Aladdin. Katon klassikot englanniks, mutta muistan niitten replat suomeks. Siihen päälle on sit hyvä itekseen puhua...

Ja Buffystakin sai alkaa vitoskausi. Glory, jee. Tykkäsin myös neloskaudesta enemmän ku ennen. Tai totesin tykkääväni Adamista. "I've been thinking."

Posti on jännä keksintö. Etenkin paketit, jotka tuleekin postin konttoriin. Niissä on mun osote päällä, mut silti ne menee jonnekin muualle. Oli hieman tympääntyneen olonen aspa postissa, mutta kaipa niillä on vuoden kiireisin kuukausikin menossa. Joka päivä on näkyny postissa jono, ku oon siitä ohi kulkenu.

Ja ku olin ehtiny postin ihmeellisyyttä miettiä jokusen hetken, totesin myös, että laskut ja pankki on aika jänniä keksintöjä. Elämäni on täynnä jänniä asioita. Kukaan ei ehkä ihmettele sitä, että Pasilassa mun suosikki on Routalempi. Samastun välillä niin kovin vahvasti.

Eilen oli salilla sellanen olo, että eihän siitä jalkatreenistä ees tullu mitään. Prässissä ihan jees painot joo, mutta kyykkytekniikka ja kaikki muukin katos jonnekin, ku pidin kyykkytaukoa pakon edestä. Ja maastaveto on pelkkää räpellystä, ku ehän mä jaksa pitää siitä tangosta kiinni. No, nyt on jalat niin kipeet, että hyvä, ku pääsee kävelemään.

En koskaan lähettäny niitä joulukortteja. Yllätys sinänsä. Seuraavaks jäinkin sit miettimään synttäreitä. Ois kiva pitää synttärit, mut en jaksa kutsua ihmisiä. Vain joskus oon vähän saamaton.

hidastusnappula

Hieman menee järki niihin hetkiin, kun touchpad päättää, että ois kiva toimia ihan miten sattuu. Argh.

Meillä on ollu blu-ray-soitin nyt reilusti päälle vuoden. Jokunen kuukausi sitten keksittiin, miten kaukosäätimestä saa tekstit leffaan päälle. Viime viikolla huomasin, että leffaa pystyy kattomaan myös hidastetusti, jopa monella eri nopeudella. Aika nopea sytytys.

Kännykässä tärkeä ominaisuus on se, että sen päälle voi tiputtaa vaikka dippiä ja pyyhkästä (tai nuolasta) sen pois, eikä kännykkä oo tästä milläänsäkään. Kyllä, on hyvä syy sille, että mulla ei ole kosketusnäytöllistä puhelinta... Heittelen tota myös lattialle, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus aikamoisesta vauhdista.

Joululahjashoppailut tehty, ja itelleni päädyin ostamaan vaan ihan pari lahjaa. Yhet ihanat korvikset ja yhen ihanan huivin (no joskus on niitä tavaroita, joita ei vaan osaa jättää kauppaan). Viime vuonna ostin kengät, eli huomattavasti halvemmalla mennään.

Siskon kaa shoppailu on aina vähän sellasta. Yllytetään toisiamme, tai ei ainakaan hidasteta yhtään, ja yhtäkkiä kaupungilla onkin menny 6-7h. Nykyään sentään käytetään jo ihan omia rahojamme, ei siitäkään montaa vuotta oo, ku mentiin keskustasta suoraan iskän luo ja iskettiin kuitit kouraan :D

Linkkipysäkillä odotellessa alko vähän olla aivotoiminta (vaihteeks) jäässä, ja huomasin toteavani, että "onneks tukkaansa ei voi unohtaa mihinkään".

Tänään tehtiin järkyttävä määrä piparitaikinaa, huomenna se pitäis jaksaa saattaa pipareiksi asti. Kummallista tää joulun aika. Ei kamalasti kyllä tunnu joululta vieläkään.

trilogioita päätökseen ja slow foodia

On ihanaa, ku on kaveri, joka kattoo mun kanssa niitä leffoja, jotka on oikeestaan aika huonoja, mutta joista tykkää silti! Katottiin joku aika sitten Pilvin kanssa Jurassic Park ja The Lost World: Jurassic Park ja eilen sit viimeinin Jurassic Park III. Oli aikoinaan vähän hankalata saada seuraa leffaan kattomaan tota kolmosta, ni kävin sit yksin. Jostain syystä mulla vaan on näihin leffoihin juttu, vaikka en välillä suunnilleen uskalla kattoa niitä ja välillä ne taas ihan kamalan huonoja. Toisaalta, ehkä se on osa sitä juttua, ainakin nykyään, ku ei ota niin vakavasti. Ja dinosaurukset on makeita.

Illalla sitten Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions. Hienoa katsottavaa, kyllä. Siihen ne avut sitten vähän jääkin. Paitsi onhan siellä myös Hugo Weaving, joka on melkein ainoana huumorista vastuussa. Hämärää oli se, että muistin tuolta vaikka kuinka monta kohtausta, vaikka en oo montaa kertaa nähny koko leffoja. En tosin vieläkään suoranaisesti ymmärrä juonta, tai sitä kokonaisuutta, että kuka on ohjelma ja kuka on ihminen ja kaikkea muuta, mutta väitän, että vika on tällä kertaa käsikirjotuksessa eikä mussa.

Tänään oli slow food -päivä. Tehtiin hampurilaisia alusta alkaen. Sämpylät meinas mennä oikein putkeen, ku unohin niistä hiivan. Sellasia pikkujuttuja. Sekotin sit pussin kuivahiivaa vesitilkkaan ja pieneen määrään jauhoja, ja kyllä ne ainakin kohos ja hyvältä maistu.


Tein myös ihan järjettömän hyviä soijapihvejä, joiden ohjekin oli niinkin monimutkainen kuin: kiehuta vesi, liota kasvisliemikuutio, turvota soija, lisää sipuli, mausta, lisää kananmunat, paista. Namnam.



Ollin tuplapihvihampurilainen :D

Sain myös päähänpiston, että ku uuni kerran laitetaan päälle, ni pitää sinne jotain muutakin laittaa (ku sämpylät ja jauhelihapihvit... nii). Ja lopulta huomasin kehittäväni omaa reseptiä, johon kulutettiin kaikki ylimääräiset pähkinäjauheet ja -rouheet, jotka kaapissa pyöri. Hieno idea. Eka pelti oli melko juoksevaa kamaa, joten kekseistä tuli litteitä ja neliön muotoisia, kun ne piti leikata toisistaan irti veitsellä. Kahdesta muusta pellillisestä tulikin sit jo ihan nättejä, eikä maussakaan oo vikaa - makeita noi ainakin on.


Ja sit vielä sitruunavalkosuklaatorttu viikon takaa, päältä näytti vähän munakkaalta ja sisältä ilmeisesti riisipuurolta, mutta maistui kyl ihan oikeelta.


On vähän sellanen leipomisfiilis pitkästä aikaa. On myös sellanen fiilis, että vois kestitä kavereita ja pitää vaikka jonkinlaisia pikkujouluja, mutku ei saa kutsuttua. Kutsukaa ittenne kylään!

kauppajonossa pohdittua

Miksi kaupassa on niin isot jonot vähän vaille yhdeksän perjantai-iltana? Ja miksi mä valitsen aina sen hitaimman jonon?

Kaupassa tuli taas myös mietittyä, miks ihmiset kulkee ilman housuja julkisilla paikoilla.

Meinasin kattoa jonkun leffan, mut sit päädyin kuuntelemaan Four Star Marya ja Aimee Mannia. Sen jälkeen olikin pakko Buffya. Hajoilen ehkä liikaakin Freshmanin alulle ja Buffyn sanasekoiluille ja hämmennykselle. "I'm nice to meet."

Castataanko tv-sarjoissa/elokuvissa erikseen näyttelijät ja stuntit johonkin sivuhahmoihin, joiden ainut tehtävä on tapella ja kuolla?

kyselyikä, taas

Miten vedenkeitin toimii? Onko siellä sisällä joku mittari vai mistä se tietää, millon vesi kiehuu? Kun eri aika siinä kestää riippuen, kuinka paljon vettä siellä on ja onko sitä vaikka kiehutettu jo aikasemminkin.

Pamautin eilen itteäni päähän levypainolla. Ei ihan toi koordinaatiokyky taas ollu kunnossa. Sitten paukutin polveni mustiksi tangolla. Ja nyt alkaa olla selkä niin kipeenä, että huomenna ehkä pääsen sängystä ylös. On hienoa alkaa harjotella maastavetoa nyt, ku salilla kuitenkin on jo hetken käyny... No, ehkä se tästä.

Buffyn kolmoskausi loppu eilen. Ja yllätin tänään itteni miettimästä, että tässähän vaiheessa pitäis alkaa kattoa Buffya ja Angelia lomittain.

Buffy-pohdintaa:
- jos Joss olis löytänyt Amy Ackerin aikaisemmin, niin olisiko Amy ollut Tara?
- miksi kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, kun kaikki on koko ajan sitä mieltä, että jos Buffy kuolis, uusi Slayer kutsuttaisiin? Faith jatkaa sitä linjaa, ei Buffy, joka on kummallinen poikkeama
- ykköskauden lopussa ennustuksessa sanotaan "and she will not know him, and he will lead her into hell" (tai jotain sinne päin). Buffy sanoo sille Annointedille, että "I know who you are", eikö se ennustus jo siinä vaiheessa oo mennyt vikaan?
- mua myös häiritsee melkoisesti (ainakin) kolmoskauden alkuteksteissä oleva kohtaus, jossa Willow ja Oz suutelee. Sitä kohtausta kun ei sarjassa nähdä. Oon päätelly, että se on Lover's Walkista, mutta päättivät sitten muuttaa sitä jaksoa vähän, että Will ja Xander ei ois niin kamalia ihmisiä.

Ku kukaan ei puhu näistä mun kanssa, ni puhun sit itekseni...

Inhoon näitten otsikointia. Oon aina ollu huono otsikoiden kanssa. Yo-kirjotuksissakin kirjotin äikän aineen valmiiseen otsikkoon, ja todistin samalla ainakin itelleni, että niihinkin voi kirjottaa hyviä aineita (93 pistettä ja oon yhä ylpee itestäni).

come what may

Moulin Rouge! Visuaalisesti hyvin hämmentävää (totean näin ehkä kymmenennen katsomiskerran jälkeen). Visionääri on kyllä sana, jota täytyy Baz Luhrmannista käyttää. Väriä, valoa, tapahtumaa, liikettä, koko ajan kaikkea, paljon kaikkea. Huh. En oo täysin varma, onko Ewan McGregor miespääosassa ihan mun suosikki... Siis hyvinhän se vetää, mutta alkaa vaan jossain vaiheessa ärsyttää.

Tykkään:
- Kylie Minoguesta absintti-keijuna, ihanan random :D
- Smells Like Teen Spiritistä
- Material Girlistä!
- One Day I'll Fly Away <3. Riipasee joka kerta.
- Like a Virginin miestanssijoista
- El Tango De Roxanne <3
- Ja toki se Elephant Love Medley, joka on äärimmäisen tärkeä laulu ulkoa osattavaksi

En tykkää:
- Jim Broadbentistä, joku siinä miehessä häiritsee mua melkein joka paikassa
- Like a Virginistä, paitsi niistä miestanssijoista
- Show Must Go Onista, tai siis... tää on turhan upea biisi lähtökohtaisesti, että siitä voitaisiin sovittaa tarpeeksi hyvää versiota tän leffan henkeen sopimaan. Tai ehkä voitaisiin, mutta jotain ihan muuta siihen tarvittaisiin kuin Jim Broadbent.

Nonni. Oon hukannu tän leffan jo kahteen otteeseen hyllystäni. Se kun ei ole muitten musikaalien kanssa samassa paikassa, vaan ryhmittää muualle Romeon ja Julian kanssa. Voi sitä kummastusta, kun ei vaan löydy. Ekalla kerralla meinas paniikki iskeä, tällä kertaa tuntu vaan tyhmältä.

Tein eilen porkkanalaatikkoa ja tänään riisipuuroa. Tästä se joulu lähtee. Oon juonu jouluteetä jo ehkä enemmän ku laki sallii, mutta vielä ei kyllästytä.

Sain myös kaivaa talvikengät käyttöön, en ees muistanu, miten ihanat noi karvakengät on.

Joskus tulee niitä älynväläyksiä. Eilen sellainen liittyi sitruunavalkosuklaapiirakan tekoon. Valkosuklaata tartti 100g ja levyssä oli 130g. Se ylimääräinen 30g oli tasan kaksi riviä - täydellinen määrä syötäväksi leipomisen ohella, kun mieli tekee kuitenkin. Varmasti sen takia tuon kokosia nuo levyt.

työttömyyden alkupäivät

Työttömyys ei oo mikään maata kaatava asia, mutta ei se aina ihan hirveen kivaakaan oo. Ainakaan niinä päivinä, ku pitäis ravata virastosta toiseen ja ajatuskin työnhausta ahdistaa. Noh, kai se taas tästä. Yksi kiittävä työtodistus taas plakkarissa.

Perjantaina lähdettiin syömään iltapäivällä mun isovanhempieni kanssa. Rossoon, piiiitkästä aikaa. Oli niin hervottoman kokonen vuohenjuustopasta, että teki tiukkaa saada se alas. Jep, en tiedä, mitä mun syömistaidolle on käyny, tätä on käyny lähiaikoina hämmentävän usein.

Hauskaa oli se, että loppujen lopuks oltiin kotona 12h myöhemmin. Ollin kaveri kutsui luokseen iltaa istumaan, ja yhtäkkiä siellä olikin noin miljoona tuttua, ja sitten oltiin pubissa, ja sitten oltiin Timessä. Oi Time, en ees muista, millon oon siellä viimeks ollu. Kesällä 2009 suunnilleen asuin siellä. Liikenteessä myös satuin yllättäen olemaan vähemmän laittautuneena (niin kuin tässä olis suuri muutos normaalitilanteeseen baareilussa...), mutta silti tuntui, että ihminen jos toinenkin tuijotti. Hrr. Joku mies kävi myös kysymässä Timen karaokepuolella, oonko jo varannu itelleni biisin, hän kun on varma siitä, että mulla on hyvä lauluääni. Selvä. Oli liian pitkät jonot karaokeen, taas.

Ja lauantaina olikin sitten kiva herätä yhdeltä. Ohoh. Kaheksalta illalla olin ihan valmis nukkumaan. Tosin siitä seuraavan tunnin aikana sitten meinaskin jo vähitellen alkaa heräillä päivään... Nukkumaan silti ihmisten ajoissa.

Viimesenä työpäivänä nauroin taas ihan väärille asioille. Luin merkintöjä asiakasrekisteristä, ja yhtäkkiä silmiin hyppäsi "ei ole tavoitettavissa, koska on kuollut". Nauroin pari minuuttia putkeen ihan hervottomana. Niin... No se oli hauskaa siinä tilanteessa. On hienoa, kun huumorintaju on sekä hyvin musta että hyvin kuiva. Ja ajoittain vain kummallinen. Ei ehkä ihme, että noin ensimmäiset 20 vuotta elämästäni mua pidettiin aika tylsänä. Moni tosin pitää varmaan yhä. Ei ole mun ongelma.

Oli taas aika voittajaolo, kun Yhteishyvää lukiessani tajusin niitten makutestiraatien funktion: ne puffaa uusia Rainbow-tuotteita. Ohhoh, mikä älynväläys.

Toissayönä mun unessa Kuokkalan terveysasemalla oli myös palolaitos. Menin kysymään jotain niiltä palomiehiltä, ja ne tahto lähteä kävelyttään mua jonnekin, kunnes olin ihan eksyksissä, ja sitten ne kidnappas mut. Onneks nää unet on aina niin ihania.

Ja sitten palaan taas Buffyn pariin. Tiukkaa tekee, jos meinaan ehtiä katsomaan koko sarjan vielä tän vuoden puolella - nyt melkein kolmoskauden puolessavälissä menossa. Eilen illalla tuli sellanen fiilis, että tän jälkeen pitänee katsoa taas Angel, ja sitten voiskin katsoa Dollhousen ja Fireflyn - johon Olli totesi, että sitten tuleekin on Avengers. Ootan sitä yhä ihan liikaa, mutta minkä teet. Ajatuksen tasolla oon jo pettynyt, jos siellä ei ole sellaista piiiitkää ottoa, sellanen kun vielä sopis hyvin, kun kaikki päähahmot on jo aikasemmin esitelty. Ei, elämäni ei suinkaan pyöri Joss Whedonin ympärillä...

Oho, hei, unohin, käytiinhän me leffassakin! Ihan teatterissa pitkästä aikaa. Ohjelmassa Immortals. Lähdin ummikkona katsomaan, ajatuksena lähinnä, "hei, kuvauksessa mainitaan Zeus, ei se ihan paska voi olla". Parasta ne jumalat siinä sitten olikin. Aina mielenkiintosta, että keitä valitaan esittämään kreikkalaisia jumalia, niiden kun pitäisi olla virheettömän kauniita. Ei mikään ekojen treffien leffa, vähän turhan graafista taistelua mun makuun. Ja vähän kevyemmän otteen tai edes pari humoristisempaa kohtaa oisin kaivannut. Mutta ehkä toi antiikin kreikka ei vaan oo mun aikakausi, se kulttuuri ei vaan avaudu.