maanantai 27. helmikuuta 2012

lukihärö

Hieman häiritsee.

Manuela Bosco julkaisi kirjan. Luin _aina_, että sen kirjan nimi on Ylistys. Radiossa puhuttiin siitä, niin oikea nimi olikin Ylitys.

Luin Tarun Sormusten Herrasta ekan kerran ala-asteella. Luulin koko kirjan ajan, että harmaa velho on Ganfald.

En vieläkään oo täysin varma, mikä näitten seurapiiri-Kimin ja siskojen sukunimi on. Onko se sit Karshadian vai Kardashian.

Varmaan näitä on enemmänkin. Sössötän aina sanan "assosiaatio", ihan kun en vieläkään tiedä, onko se assosiaatio vai assosisaatio. Vois vaikka opetella puhumaan mielleyhtymästä.

Sanan "revolveri" opin vasta, ku opetin itelleni, että siinä on lopussa veri, ei veli.

Tosin, äiti ei puhu broilerista tai konsertista vaan boilerista ja korsetista. Pistetään siis taas äitin piikkiin.

Ja tämä kaikki ilman minkäänlaisia luki- tai muitakaan häiriöitä. Kuhan ei vaan osaa keskittyä sanoihin loppuun asti, vaan olettaa vaan.

--
Mua naurattaa hirveesti Ylex:n "Herra Ylppö lätäkössä!"-mainokset.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

leffatauolla ja sivuraiteilla

Viime ajat on menny leffojen kanssa ihan säälittäväksi. Joku aika sitten käytiin kattomassa uusin Mission Impossible. Ihanan suureellista Hollywood-toimintaa. En oikein välitä Tom Cruisesta (kuka välittää...), mutta on se Ethan Huntina ihan jees. Ja Jeremy Renner on kyl kiva. Ja se kolmaskin mies oli kiva, se sähläävä nörtti (miten nii tykkään aina niistä sähläävistä nörteistä? Stargaten Daniel on niiiin ihana, ja Dark Angelin Logan, jajaja... no nii, niitä vaan on. Sivuraiteilla, joo). Mut nii, isoa toimintaa on kiva kattoa, etenkin ku aivot ei oikein oo sillä tasolla, että jaksais keskittyä mihinkään kunnon juoneen. Kylläkyllä, olin taas suurimman osan leffasta hukassa, että mikä on kenenkin nimi ja kuka on tehny mitä, mutta onneks se ei ollu pääasia. Tosin, halusin myös suurimman osan leffasta heittää vieressä hihittäviä ja hölöttäviä teinejä vesipullolla päähän, mitään painavampaa ku ei ollu käsillä.

Kotona ei sitten ollakaan katottu yhtään leffaa piiiiitkään aikaan. Sen sijaan ollaan tuijotettu Frendejä. Ai miten niin sarjaa, jossa ei tartte keskittyä? Ei tosta ny hirveen pitkä aika oo, ku alotin sarjan alusta, ja ny ollaan seiskakauden puolessavälissä, tai taitaapa olla jopa yli sen. Chandler ja Monica on niin kovin sulosia (ai miten niin taas ne sähläävät nörtit?).

Sarah Connor Chronicles on jääny vähän tauolle. Vaatii ilmeisesti liikaa keskittymistä. Ja jotta en varmasti saa koskaan jatkettua sitä, päätin tossa yks yö alottaa Freaks and Geeksin. Ei ookaan ollu to do -listalla ku muutaman vuoden. Oli niin jännä, ku eteen laukkaa Seth Rogen ja Jason Segel ja James Franco ja kaikki muutkin tutut kasvot. Ja sit totesin, että pääsinpä taas kerran alottamaan sarjan, joka sijottuu high schooliin. Mut aika raadollisesti erilaista ku noi muut high school -sarjat.

--
Onko paha, että haluun heittää läppärin seinään joka ikinen kerta, ku avaan sen?

--
En mä ilmeisesti osaa kirjottaa jäsenneltyä tekstiä. Minkäs teet.

torstai 23. helmikuuta 2012

Lumia

Aww. Sain maanantaina työkännykäks Nokia Lumian. Se on pinkki. Ja jotenkin tosi ihana.

Oon nyt muutaman päivän näpränny tota ja todennu muutaman asian älypuhelimista ja omasta kännykän käytöstäni.
1) kartta kännykässä on _kiva_. Oon vähän aina kaivannu sitä, että mulla olis kartta, joka näyttäis reaaliajassa, missä oikein oon ja minne mun pitäis päästä. Nimimerkillä "suuntavaisto puuttuu". Ja tossa on just sellanen!
2) tossa on parempi kamera kuin... no, mun kamerassa.
3) onhan se hauskaa, kun sähköpostit kulkee koko ajan mukana
4) ja myös, kun on netti koko ajan mukana
5) toi on tosi sulonen! Ja tykkään kosketusnäytöstä
mutta...
6) voi että se naputtelu voi olla hidasta!
7) mun käytössäni toi jäis oikeesti vähän turhaks
8) en millään haluais kännykkäliittymää, jossa pitää maksaa jostain puhe- ja tekstiviestipaketista. Nykyään ku maksaa noin 10e/3kk...
9) eikä se mahu taskuun!

Ts., ihana laite, mutta en mä vaan osais käyttää tollasta kaikkialla. Ehkä mä tästä joskus kasvan aikuiseksi ja opettelen käyttämään käsilaukkuja sun muuta, jonka jälkeen jopa pystyisin kantamaan puhelinta mukana muualla kuin taskussa.

--
Olis tarvetta jonkinlaiselle syvähieronnalle. Oon saanu koko vasemmalle puolelle sellasen jumin päälle, että kävely tekee ilkeää. Mystistä toki se, että koko ajan ei satu, välillä pystyy kävelemään normaalisti ja välillä meinaa pettää jalka alta, kun sille pitäis varata paino. Ainii, ja juoksu ei tuntunu missään. Jesh. Niin sekundatapausolo, että ei mitään järkeä.

--
Pomo kysy multa tänään, oonko koskaan ollu krapulassa. Kiva, että annan itestäni yhä sellasen enkelikuvan.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Regina

Kaveri houkutteli mut Timeen kattomaan Reginaa. Hauska lähteä keikalle tyylillä "osaan nimetä näiltä ehkä yhen kappaleen ja pari muuta oon kuunnellu youtubesta, mut kai mä voin seuraks lähteä". Yllätyin positiivisesti. Jotenkin livenä kuulosti paremmalta ja laulajan ääni syvemmältä, eri tavalla persoonalliselta. Ja kyllä oli naisella kaunis hymy. Suosittelen kyllä tsekkaamaan, jos keikalle olis pääsy.

--

Huomasin tossa työviikon lopulla, että ne liian lyhyet yöunet ei ihan oikeesti kannata. Aamulla jaksaa herätä joo, mutta onpa siitä hirveesti hyötyä, kun koko päivän aikana ei pysty keskittymään mihinkään. Tänään sit heräsinkin yhen jälkeen. Oho.

--
Tiskailen teekuppeja ja muita pinttyneitä välillä ruokasoodalla, ruokasooda on ihanaa ainetta. Tänään käytin sit vanilliinisokeria samaan tarkotukseen. Ne kun on samanlaisissa pusseissa, ja maustehyllyssä yleensä on se ruokasooda. En ees tienny, että meillä on vanilliinisokeria. No, toimi sekin.


--
Yritin eilen ettiä äitin yo-kuvaa. Oon koko ikäni kuullu näyttäväni ihan äitiltä, ja se yo-kuva kyllä taas näytti, miksi. Tää kuvapari on ehkä mun lemppari ikinä, en vaan pääse tästä yli.

Vuodet 1985 ja 2011.

Ps. Takissa on tarpeeks isot taskut, kun niissä voi kuljettaa DVD:n

lauantai 11. helmikuuta 2012

salihehkutusta ja -tuloksia

Maastavetoa 50kg:lla. Ihminen on hullu :D

Hieno tunne, kun vatsalihakset tekee työtä maastavedossa siinä määrin, että peilistä näkee, miten paita heiluu. Hieno tunne myös, kun ojentajat on niin pumpissa, että ei saa käsiä suoristettua tai koukkuun.

Salille lähtö on nykyään melkoista pakkopullaa. Mutku sinne pääsee ja saa alkuun matolla hyvän fiiliksen (tänään 4,5km/20min), ni sitten tulee hyvä olo. Ja kun saa tuloksia.

Pystysoutua 15kgx10x3. Eikä ees sattunu olkapäihin! Sen jälkeen oli pakko testata vipareita kasikiloilla. Kyllä se sieltä lähtee.


Tykkäsin kerrankin siitä, mitä peilistä näkyi. Kameran tuloksesta angstasin. Syytetään sit kameraa tai valoa tai jotakin, mutta selkeemmin noi mun mielestä luonnossa erottuu.



perjantai 10. helmikuuta 2012

kohellus

Aikamoinen kohelluspäivä. Tänään oon:
- saanu sähköiskuja joka paikasta, mm. läppäristä ja tiskialtaasta.
- kironnu pari tuntia, ku yks nettisivu ei tahtonu latautua, ja ku lopulta sain tukihenkilön langan päähän, se latautukin ihan normaalisti. Siinä vaiheessa ei voinu ku nauraa ja todeta, että tehokasta tukea.
- hämmentyny tosissaan, ku työpöydän vieressä näytti istuvan kissa. Se oli mun kengät.
- polttanu käteeni palovamman vedenkeittimen vesihöyryssä.

Lisäks toimistolle tuli lukkosepät, jotka pisti sarjotukset uusiks. Touhusivat aikansa, sanoivat, että kaikki on nyt niinku pitäis, ja lähtivät menemään. Jonkin ajan kuluttua naapuritoimiston miehet tuli kolkuttelemaan ovelle, että onko lukoille tehty jotain, ku he eivät pääse ulko-ovesta sisään.

Aamulla oli ripset ihan kunnolla jäässä. Viimeks muistan sellaset jääpisarat vuodelta 2007, ku pyöräilin kouluun 35 asteen pakkasessa. Nyt ei loppumatkasta meinannu avautua silmät, ku ripset jääty kiinni toisiinsa.

On myös kiva, kun pitää pyörää ulkovarastossa, että se ei jäätyis. Eihän se sit oo jäätynykään, ulkovaraston lukko tosin meinaa olla aamusin jäässä. Yhtään en kironnu aamulla, en.

Auringonnousut ja -laskut on ollu hienoja.

Voisin juoda kahvia, mut ei oo kermaa. Voisin periaatteessa käydä kaupassa hakemassa sitä, mutta en jaksa ees alkaa miettiä, mitä muuta tarttis tuoda.

tiistai 7. helmikuuta 2012

kerrostaloasumista

Jokin aika sitten käytävän palohälyttimestä alko loppua patteri. Olin yksin kotona, ku se alko piipittää itekseen puolen minuutin välein, ja meinasin seota, ku en tienny, mistä se johtu. Seuraavan päivän aikana sain selville äänen lähteen, ja meinasin seota, ku se ei vaan loppunu. Parin vuorokauden kuluttua olin soittanu kiinteistöhuoltoon, ja vielä tunnin päästä toisen kerran, että voiko ne tehä sille jotain, sitä ei vaan kestä.

Nyt viimeset pari viikkoa alemman kerroksen palohälytin on huutanu samaa. Mulla palaa siihen hermo käytävässä kulkiessa. Ketään muuta se ei ilmeisesti oo haitannu. Tänään oli pakko laittaa viestiä, että vois varmaan paloturvallisuuden nimissä tehä tolle jotain.

Erilaisia ärsytyskynnyksiä ilmeisesti.

Asutaan vajaan sadan asunnon talossa. Näistä ainakin 50 käyttää samaa pesutupaa. Hauskaa sikäli, että lähes aina sinne pesutupaan pääsee, kun haluaa. On kuitenkin yks tytsy, jolle ei oo selvästikään auennu se, että toi varauskirja ja vapaa tupa toimii vaan, jos kaikki noudattaa sääntöjä. Kerran se pesi pyykkiä meiän vuorolla, ja kun salapoliisityöllä olin selvittäny, mistä asunnosta vois sellanen idiootti olla, ei siellä ollu ketään kotona. Jes. Jätin vähän palautetta, ja tuli sit pyytämään anteeks.

Luulis, että olis tajunnu siitä jotain ja oppinu ajattelemaan. Mutta ei. Sama ihminen varaa muutaman tunnin pyykkivuoroja ilmeisesti niin, että laittaa yhen koneen pyörimään ja lähtee töihin/lenkille/jonnekin, ja sieltä palatessaan sit hakee pyykit. Jos hakee. Ja saman tytsyn pyykkejä myös siirtelin kuivaushuoneesta pois tieltä, kun olivat siellä reilusti päälle vuorokauden roikkuneet. Ja tähänkin ihan vaan kysymys: oonko se vaan minä, vai miks mulle ei tulis mieleenkään kuivata stringejä yleisessä kuivaushuoneessa, tai ainakaan unohtaa niitä sinne pariks vuorokaudeks? Huoh.

Nonii. Mä en tykkää pyykinpesusta muutenkaan, ni ärsyttää kahta kauheemmin, jos joku tekee siitä vielä vaikeempaa.

--
Siskontyttö on maailman sulosin. Tepsuttaa ympäriinsä, heittäytyy välillä maahan kaksinkerroin parkumaan, kun kaikki ei mene niin kuin hän haluaa - mikä drama queen :D - ja tulee kirjan kanssa syliin tai kainaloon lukemaan ihan rauhassa. Vastahan se vuosi sitten makas vaan selällään lattialla tai sylissä mitään mistään tajuamatta.

maanantai 6. helmikuuta 2012

kivoja juttuja

Muistin taas (kerran) yhen surullisen muiston vuosien takaa. Olin 7-vuotiaana jossain, noh, jossain tapahtumassa. Siellä pyydettiin "yli 7-vuotiaita" menemään jonnekin ja "alle 7-vuotiaita" jonnekin toisaalle. Tämä yksinkertainen rajatapaus ei tiennyt paikkaansa vaan lähti surullisena pois.

--
Lauantaina yks kaveri oli sitä mieltä, että mulla on kivoin maha, jonka hän tietää ja toinen olis halunnu kloonata mut, että sais kivan tyttöystävän. Oon yhä ihan jeejee molemmista, kehut on kivoja.

Juoksumatolla menee 2900m aikaan 12:02. Hieman ärsyttää ne 2 sekuntia. Todellisuudessa siis pääsen sen 2900m, koska se matto kiihdyttelee itteään ekat 15s, mutta silti. Ärh.

Prässissä kelkassa 100kg. Jea! On jännä tunne, ku jalkatreeni tuntuu hyvältä. Viime viikolla kyykkäsin 52,5kg:lla, ja sekin oli kivaa. Aikasemmin oon saanu kyykyssä liikkumaan korkeintaan 45kg.

Ollilla käy kavereita aina sillon tällön lanittamassa, ja mä (enemmän ja vähemmän vitsillä) mökötän niille, ku eivät tuo mulle tuliaisia. Tää vitsi lähti siitä, että tulivat mun synttäreillä tänne pidennetyks viikonlopuks... Tänä viikonloppuna yks kaveri tuli sit käymään, ja toi mulle pullon punaviiniä. :)

Ollu siis aika itsetuntobuustausta viime päivät. Tykkään jopa jaloista enemmän kuin ikinä. Nyt olis rantakunto, missä on kesä?

--
Lauantaina myös juteltiin parin kaverin kanssa mm. tatuoinneista. Nyt oon sit taas jääny miettimään sitä tatuointijuttua. Ei oo vielä kuume iskeny, mutta ajatus kiehtoo ja kehittyy. Tänään tutkailin erilaisia fontteja, millasella sen oikein vois kirjottaa? Ehkä vielä joku päivä.

perjantai 3. helmikuuta 2012

2009

Mulla on vähän ikävä mun maniavaihettani. En saanu sillon aikaan yhtään sen enempää kuin nytkään, enkä etenkään nukuttua, mutta sillon se univaje ei haitannu. Sillon vaan viuhto menemään.

2009 kuuntelin PMMP:tä paljon, hyvin paljon. Yli muiden nousi sillon Ikuinen leikki.
ennen lauloin kauniimmin
kunnes vihdoin tajusin
se ei vie sua unista pois
mulla menee lujempaa
kuin kukaan teistä arvaakaan
ja jos sattuu
se kovettaa mua
Tuo kertoo aika paljon siitä ajasta.

2009 oli mun tähän astisen elämäni paras vuosi. Siinä oli kaikkea outoa. Koko alkuvuoden seinät kaatu päälle, jos olin yksin kotona enemmän kuin puol tuntia, joskus sekin oli liikaa. Valvoin joka yö kahteen, näin ihmeellisiä unia (osaks vielä kummallisempia kuin nyt) ja nukuin parhaimmillaan vain muutamia tunteja. Välillä en syöny ollenkaan, koskaan siihen ei ollu mitään tarvetta, ei ollu nälkä, ei heikottanu, ei mitään. Kävin lomalla elämästä, kaverin luona piti viettää pari päivää, veny viikkoon. Ei tarttenu ajatella mitään. Pyörin baareissa tanssimassa vähän joka yö. Kesä oli polttavan kuuma, tuli uusi koti ja mies, joka tekee mulle ruokaa.

En mä tiedä. Mulla vaan on vähän ikävä sitä vuotta.


Nykysin päässä pyörii vain lause Synestesiasta.
jos nukkumaan
ei tänään mennä ollenkaan
huominen ei saavu
Ei muuten toimi.

torstai 2. helmikuuta 2012

mielitekoja

Sit meni Gleen ensimmäinen kausi. Hehe. Helppo sarja kattoa, kummasti siinä aika menee. Karkkivärit on kivoja, ja muuttuu koko ajan hauskemmaks, kun tajuaa ne karikatyyrit.

Hirveesti tekis mieli kaikkea mahdollista. Tuijottelen Gilmoren tyttöjen boksia cdonista ja väittelen itteni kanssa, että viittiskö sen ostaa. Lisää Dexteriä olis kiva saada. Toki lisää Roswellia, mutta koska kakkos- ja kolmoskaudet on ihan riistohintasia, ni ne oon vähän hylänny. Ja SG-1:t vielä joskus, kyllä vielä joskus.

Ja sit tekis mieli tilata Trendi.

Ja sit tekis mieli leipoa kaikenlaista. Mokkapaloja, Runebergin torttuja, fetasipulipiirakkaa, kinkkumuffinsseja Ollille...

Onneks en vahingossakaan saa mitään näistä aikaan.

--
Viime yönä en halunnu nukkua. Katoin Kuningattaren sisaren. Olipa aika rankkaa kamaa. En sit tiedä, olisko tosta tarinasta ehkä jopa pitäny tietää jotain etukäteenkin, mutta yllätyin kyllä, kun al
ku oli pukudraamaa, ja loppujen lopuksi telotettiin ihmisiä ja melkein harrastettiin insestiä. Scarlett oli suurimman osan leffasta yllättävän siedettävä, Natalie on ihana aina.

Joku aika sitten katottiin Pride and Glory. Vaihteeks niitä leffoja, joitten kanssa tunnen itteni totaalisen tyhmäks, ku en ymmärrä, mitä tapahtuu ja kuka on kuka ja miten ne tuntee toisensa, enkä ainakaan muista nimiä tai kasvoja.

Ja Hulkin katoin kanssa. Jännä sarjakuvakuvaus. Ei se muuten erityisen hyvä ollu. Hu
lk on mulle vähän turhan ristiriitanen hahmo, tai siis sanoo aina, ku Hulkiks muuttuessaan ei tiedä mistään mitään, mutta tunnistaa Bettyn silti aina jne. Äh. Mut pakko noi on Avengersia oottaessa kattoo kaikki.

Enemmän on lähiaikoina menny tohon sarjojen kattomiseen. Niissä ei tartte keskittyä niin pitkään kerralla.

--
Salilla yks nainen totes mulle yhtäkkiä, että "sulla taitaa treeni kulkea hyvin. Kato vaikka kuvia puolen vuoden/vuoden takaa, oot muuttanut muotoas ihan totaalisesti". Olin ihan jee. Ei sitä ite oikein huomaa (paitsi ku takit ja paidat kinnaa hartioista), mut onpa kiva, että ees joku huomaa. Etenkin, ku ko. nainen kuitenkin on ite aikamoisessa tikissä.

--
Ps.Kuva: Pilvi Sormunen. Näitten takia hypin ryteikössä uudenvuodenaattona.