sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

viikon varrelta

Keskittymiskyvyttömyys

Roswell pyörii taustalla, koska se on vaan niin ihana sarja. Ja koska sekin on sarja, jonka oon kattonu läpi kahdesti, ei tartte ihan joka hetkeen keskittyä. Koska ei vaan jaksa keskittyä.

--
Toissapäivänä käytiin leffassa. En ees muista, millon oon viimeks ollu kattomassa jotain leffaa ensi-illassa. Nyt: The Avengers. Wihii! Odotukset oli korkealla, odotukset täyttyi. Ah. En osaa päättää, kuka oli makein tyyppi, supersankarit kun vaan on aika ihania :D Oh. En osaa mitään selostaa tai analysoida tai arvostella tai mitään, mut oli se vaan ihana.

Jokunen viikko sitten käytiin kattomassa Iron Sky. Kulttikamaa, ihan varmasti. Dr. Strangelove-viittaukset ehkä leffan parasta antia.

Muisteltiin eilen kaverin kaa kaiholla sitä, miten muutama vuosi sitten saatiin ilmaislippuja leffaan, ja käytiin siellä oikeasti usein. Yks kesä kävin kattomassa melkein jokaisen pyörineen leffan. Vuodessa tuli yli 30 käyntiä. Parhaana päivänä käytiin leffassa kahesti. Viime vuodelta kertyi 11 elokuvakäyntiä: mä surin sitä, että ei tullu käytyä enemmän, Olli ihmetteli, että ei ikinä oo käyny niin paljon.

--
Salilla saavutin seuraavan virstanpylvään: matolla 12 minuutissa 3000m. Ja pari sekuntia jäi vielä aikaakin. Ihan käsittämätöntä. Oon tän vuoden aikana saanu tulokseen 400m lisää.

Mietin joku päivä sitä, mitä pidän suurimpana saavutuksena ja edistyksenä salilla. Juoksusta oon ihan hirmu ylpeä, sikäli järkevästi, että sitä teen lähinnä alkulämmittelyks. Myös reisiprässin päälle sadan kilon painot ja kyykyn ja maastavedon 50kg on aika isoja juttuja mulle. Älyttömän ilonen oon myös sivuvipareiden painon nostamisesta: 2007 taistelin tosissaan 3kg:n painojen kanssa, nyt teen kympin sarjoja 7kg:n painoilla.

Yks isoimmista jutuista silti on se, että pystyn nostamaan prässin kelkkaan 25kg:n levyn ihan ite, ilman mitään apuja ja ees ottamatta jaloilla lisätukea matkalla. Niin se voima vaan lisääntyy.

--
Sellasta sepustusta, kun ei muista, mitä on miettiny tai mitä ees nyt ajattelee. Huomenna vajaa päivä töissä, koska pitää karata paistamaan munkkeja.

--
P.S. Jahas. Blogger hukkas mun fonttikoon. Hienoa toimintaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

parvekkeella

Vuoden ensimmäinen päivä, kun voi istua parvekkeella ihan vain istumisen ilosta.

Kello käy yli seitsemää ja yhä tarkenee mukavasti pelkällä t-paidalla.

Onni on oma parveke <3

torstai 19. huhtikuuta 2012

fiilis!

Hihi. Pitkästä - siis todellakin pitkästä - aikaa tuli salilla sellanen "mähän voisin tehä vaikka mitä"-fiilis. On se juoksukunto vaan jännä juttu, kun alkulämmittelyllä saa aikaan innostuksen koko treeniin. Perinteinen "no mä juoksen vartin, vaikka pää kainalossa, kyllä se menee" "no vartti meni, mä juoksen tohon neljään kilsaan" "no nyt on enää pari minuuttia kahteenkytä minuuttiin, juoksenpa sen". Ja sitten on yhtäkkiä kipittäny menemään 4,7km/20min.

Sen jälkeen olikin yhtäkkiä hirmu kiva kyykätä oman painon verran lisäpainoa niskassa. Ja ottaa pystypunnerrukseen taas ne 12,5kg painot, joita en hetkeen oo nostanu. Vipareita taakse, sivulle ja eteen, ja sen jälkeen päähänpisto: "voisinpa hölkötellä vähän tähän loppuun! Mitä, jos vaikka juoksis kivoihin tasalukuihin... joo!" Eli loppuun kiva 3,3km/15min. Yhteensä 8km/35min. Huh! Ja koko ajan hyvä fiilis! Hiki vaan tippu otsatukasta :D Kotiin kävellessä pohkeet alko olla sitä mieltä, että parin päivän sisä
än muutamat alkulämmöt, askelkyykyt ja kyykyt saa riittää, me mennään kohta lakkoon. Mut tärisen täällä melkein yhä, kun oli vaan niin kivaa!

--
Vuodenaikojen vaihtuminen saa aikaan jonkinmoisen liikehdinnän eteisessä:
Talvikenkiä ei vielä oo viittiny viedä pois, mutta tehokkaasti on tennarit löytäny tiensä jo käyttöön. Eteinen on siis viimeset pari viikkoa näyttäny tuolta. Jeejee, ja nyt pääsee vaihtamaan talvikengät ylävarastoon ja kesäkengät kaapin hyllyille oottamaan! Tänään aamulla työmatkalla lauloi peipponen, järven sulat kohdat oli laajentunu ihan selvästi ja salille pysty menemään ilman pipoa eikä korvat edes kaivannut sellasta. Oi ihana kevät.

--
P.S.

Tää nauratti eilen töissä ihan liikaa

tiistai 17. huhtikuuta 2012

I'm with stupid

I'm surrounded by idiots!

Koska itehän oon aina niin fiksu, ettei mitään rajaa. Hajottaa ajoittain töissä vaan niin tosissaan, ku voi ihmiset olla niin tyhmiä. Ei siinä mitään, jos et tiedä jotain - kaikkea ei voi tietääkään. Mutta jos ei sit osaa kysyäkään, vaan tekee jotain ihan mitä sattuu. Tai ei osaa, vaikka jotain on käyty läpi kerran jos toisenkin ja vielä kirjotettu ohjeet ylöskin. Ja sit ku jotain kysyy... "musta tuntuu, että tässä mun koneessa on jotain vialla." Mä taas _en_ usko, että siinä koneessa on vikaa, sä et vaan osaa. Ja jos et osaa, niin kysy tai pyydä mua tekemään, että saadaan hommat jotenkin järkevästi ees eteenpäin. Argh! On myös uskomatonta, miten aikuiset ihmiset voi heittäytyä niin marttyyreiksi, kun jokin työhön liittyvä ei etene ihan niinku pitäis. "Ei tää ole mun vastuulla ollut, en mä tätä sopimusta ole tehnyt, en mä edes ole nähnyt sitä sopimusta." Kannattaiskohan sun vaikka pyytää se sopimus katottavaks, jos kuitenkin tän asiakkaan kanssa oot tehny töitä viimesen puol vuotta... Tupla-argh ja niitä hetkiä puhelimessa, kun pitää keräillä itteään joitain hetkiä, että pystyy jatkamaan keskustelua.

Vähän helpotti.

Mistä avautumisesta tulikin mieleen seuraava...

Mulle on joskus sanottu, että mulla on auktoriteettiongelma. En oo ihan täysin tunnistanu itteäni tosta väitteestä, mutta tässä viimesten kuukausien aikana oon tajunnu, mistä on kyse: Mä en jaksa tai koe tarpeelliseksi tunnustaa toisen auktoriteettia, jos koen, että se on mua tyhmempi. Tän takia suurin osa opettajista ei oo koskaan tuottanu mitään ongelmia - kyllähän ne tietää ainakin siitä omasta alastaan huomattavasti enemmän kuin minä. Samoin esim. poliisit on mulle auktoriteettihahmoja, koska niillä on ihan toisenlaista valtaa (tähän väliin toki iskee pieni anarkisti, joka ei ihan ymmärrä poliittisia valtahahmoja ja niiden asemaa, mutta se nyt on ihan toinen asia. Ja on ne poliisit siinäkin yleensä ihan jees). Mutta aina välillä vaan tapaa ihmisiä, joiden olettaa olevan älykkäitä ja tietävän asioita, ja kun totean, että niin ei olekaan, niin liian helposti katoaa kunnioitus sitä ihmistä kohtaan.

Sen siitä saa, kun vanhemmat on liian älykkäitä. Tyhmyys on mulle ihan sietämätöntä. Koska, kyllä, itehän oon aina niin äärimmäisen fiksu.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

vappu? kevät?

Oi voi ku voi pää jumittaa. Mietin ihan tosissani, että millon on vappu, ja millon mun pitää pistää sima tulemaan, ja millon tehä munkkeja. Oon miettiny tätä nyt viimeset kymmenen minuuttia, enkä oikeestaan vieläkään saanu päähäni selvitettyä oikeeta vastausta. Eh.

Torstaina näin perhosen. Ja rullaluistelijoita. Ja lenkkeilin isomman järvenpuolikkaan ympäri, 9km/50min. Kiitos sali peruskunnon säilyttämisestä talven yli.

Tänään ihastelin sulia kohtia järvessä. Lutakon ja Aholaidan välisellä alueella on iso sula alue, jossa lokit kirkuu ihan hulluna.

--
Katottiin Sarah Connor Chronicles loppuun. Sellanen sarja tosiaan, että enhän minä ois sitä pystyny yksin kattomaan, ku ei pysy mukana, että kuka on kuka ja mitä tapahtuu ja missä ajassa tapahtuu ja oon vaan liian tyhmä... Positiivisena puolena, että loppua kohti aloin nähdä Cameronin ja Derekin enkä Summer Glauta ja Brian Austin Greeniä. Negatiivisena puolena, että toi koko Terminator-idea on sellasta mindfuckia, että eihän ton sarjan jälkeen ainakaan oo missään mitään järkeä. Ei se tollasenaan sovi kakkos- ja kolmosleffojen väliin.

Spartacus: Blood and Sand. "Näähän on suorapuheisempia kuin Sinkkuelämässä." Oh, those randy Romans. Eilinen kulu kattoessa 9 jaksoa ekan kauden 13:sta. Melko graafista, okei, hyvin graafista.

--
Eh eh. Ihan ku oisin ajatellu viimesten päivien aikana jotain muutakin. Jotenkin ei nyt taas yhtään pysy päässä. Tänään oon ihmetelly ihan tosissaan, että kai ny oikeesti ollaan jo huhtikuussa. Aamusin on kivan valosaa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

nimikriisi ja blondihetket

Iski nimikriisi. Oon aina mieltäny nimeni tietyllä tavalla harvinaiseks, vaikka meitä nyt onkin kastettu yli 20000. Vuosien 1980-1999 aikana kuitenkin "vain" 1500. Harvoin on kuitenkaan tullut suunnilleen samanikästä kaimaa vastaan. Ja nyt yhtäkkiä mun nimi onkin jossain top 20-listalla. Äää.

--
Uusia ennätyksiä salilla taas. Matolla 3000m menee aikaan 12:02. Taas se kaks sekuntia pois kirittävänä, mutta silti, huh. Vastahan mä hehkutin 2700-tulosta. Ja sen jälkeen prässiin 100kg: "teen eka 10, sit 15 ja sit niin monta ku vaan jaksan". Sen "monta" oli tänään 26. Sen jälkeen tuntu jalkapohjissakin. Vaikka en juurikaan tykkää siltä, miltä mun jalat näyttää, niin täytyy kyllä tykätä siitä, että ne pystyy tekemään tällasia juttuja. Ja vielä palautumaan sen verran tehokkaasti, että juoksu ja jalkatreeni onnistuu peräkkäin.

Naureskelin viime viikolla salilla, kun joku tytsy teki prässiä 10kg painoilla. Siis oikeesti. Kaks 5kg levypainoa. Okei okei, ei sais nauraa, sehän voi olla vaikka kuntouttamassa jalkojaan tai just alottanu tai jotain. Tai just alottanu kuntouttamaan jalkojaan. Joo, nauran silti. Haloo, se on reisiprässi. Jos pystyt kyykkäämään, siis menemään kyykkyyn ja nousemaan sieltä ylös auttamatta käsilläsi, niin kaiken järjen mukaan saat siinä nostettua oman painosi, ainakin kerran. Ei ne jalat siitä kasva liian isoiksi kovinkaan helpolla.

--
Oon saanu jotain ihan käsittämättömiä blondikohtauksia viime viikkojen aikana. Lenkkariostoksilla myyjä kysy, onko mulla kenkäasiat kunnossa, kun odoteltiin Ollin pohjallisten muotoutumista. "Joo, on mulla hyvät lenkkarit." "Minkä merkkiset ne on?" "Öö, en mä muista... mut ne on pinkit!"

Töissä ootin jotain latausta ja kattelin ihan tosissani, että nyt on tullu 50%, nyt 55%, nyt 59%, seuraavakshan se sit onkin valmis. Piti ihan tosissaan räpytellä silmiä vähän aikaa, kun ne prosentit jatkokin kasvamista yli kuudenkympin.

Ostettiin kaverille tuparilahjaks kiukaalle tuleva suihkulähde. Totesin sitä ihmetellessä kavereille, että "mä varmaan vaan hihittäisin koko ajan, jos meillä olis tollanen pulputtamassa kiukaalla", johon kaveri: "mä pystyn hyvin kuvittelemaan sut tekemään just niin". Toinen kaveri komppas vierestä, että hän myös.

Näin sitä annetaan fiksu kuva itestään. Tän kaiken jälkeen totesin itteäni peilistä kattoessa, että ei mun tukka yleensä oo näin vaalee ollut. Tosin, tää hetkellinen vaalentuminen taitaa olla ihan jokakeväinen juttu.

--
Paikallisottelu sm-liigan finaaleissa. Hehe. Eipä me kumpikaan erityisesti seurata jääkiekkoa tai siitä välitetä, mut onhan se kiva, kun oma joukkue pärjää :D Onneks ei oo sitä digiviritintä, ni ei tartte perustaa kotikatsomoa.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

ajatuskatkoja

Kävin eilen kolmesti kaupassa. Peräkkäin. Enkä siltikään muistanu ostaa kaikkea, mitä piti. En viittiny enää neljättä kertaa lähteä ostamaan makaronia, vaan päätin, että joko muistan käydä lauantaina kaupassa tai sit vaan oon ilman.

Oon naureskellu tälle ilmiölle, miten ihmiset menee ihan sekasin, ku kauppa on kiinni päivän, tai jopa kaks peräkkäin. No nyt mä sit ite oon ihan samanlainen. Lähinnä tosin sen takia, että oon yksin kotona viikonlopun, ja en kai mä tiedä, miten paljon mulla pitäis olla ruokaa tälle ajalle. Toivon vaan, että en unoha levyä päälle tai jotain yhtä fiksua.

Samaan sarjaan menee varmaan se, että tiesin, että Olli ottaa koneen mukaan, ku lähtee viikonlopuks reissuun. En sit tajunnu, että se tarkottaa sitä, että se kone ei oo kotona. En ymmärrä, miten se ajatus ei ihan menny perille asti.

Hyvin alko kesäkuntoprojekti. Tässä ny kolmatta päivää ihmettelen, että tuleeko tässä kipeeks vai mitä. Ei oo ihan terve olo, mutta ei ny suoranaisesti kipeekään. Huoh.

Tein pizzaa (tällä kertaa en ees suunnitellu sitä ku muutaman päivän). Vähän erilaista ku yleensä, kun pohjassa on puolet siitä ainemäärästä, mitä yleensä, ja päällä vaan murto-osa. Tuoreita herkkusieniä, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja valkosipulia. Mmm.



Ihan kamala Rooma-ikävä on iskeny kerran jos toisenkin viime päivien aikana. Se reissu oli vaan jotenkin niin ihana.

Minne mun kursori katos? Mystistä kirjottaa, kun ei tarkkaan ottaen tiedä, missä mennään.

Sain vihdoin katottua viimesen Harry Potterin. Eihän siinä kauaa mennykään. Mut sehän oli jo elokuvanakin ihan hyvä! En tosin ymmärrä, miten noista leffoista sais mitään irti ilman kirjoja, ja kirjojen lukemisen jälkeen niitten kattominen taas on ihan kamalaa. Ehkä tässä välissä oon unohtanu sopivasti siitä, miten minkäkin pitäis tapahtua, ni ei tarttenu vaan hajoilla kaikille kummallisuuksille. En oo ollu tossa maailmassa mitenkään sisällä piiiitkään aikaan, oli aika kummallista, kun yhtäkkiä noidat tarttikin taikasauvoja. Se ihmissusi oli siisti, ihmismuodossaan siis.

Eksyin myös tuijottamaan taas Sinkkuelämää. En ees tajua, miks. En mä tiedä, pidänkö siitä sarjasta ees erityisesti. Muutamaa älynväläystä lukuunottamatta ("I love you, but I love me more") Samantha on ihan kamala. Ne muut taas on suurimman osan ajasta täysiä idiootteja. Carrien ja Bigin suhdetta tekee ihan pahaa kattoa. Mut on se kai loppujen lopuks vaan ajanvietettä.

Kamala kaaos, mut ei voi siivota, ku kaupassa ei ollu pölypusseja meiän imuriin. Pölypussit on typerä keksintö.

//
Ja hei, onpa hirmu kiva taas käyttää bloggeria, kun tää heittää fonttikoot mihin sattuu ihan omia aikojaan. Eikä suostu korjaamaan. ARGH! Kursori sentään palas elämään.