leffoja viikkojen ajalta

Viime viikkojen aikana on tullu taas katottua leffoja enemmän ja vähemmän... Välillä vähemmän, koska innostuttiin tuijottamaan Stargate SG-1:tä. Siinäpä sitä katottavaa sit taas hetkeks riittääkin, etenkin ku pari spin-offiakin olis katottavana. Ja ehittiinpä kattoa välissä myös kaks kautta Dexteriä. Meinas alkaa mennä jo liian jännäks, "miten se muka tostakin ny voi selvitä?!", mutta harvinaisen nopeasti ne vaan tuppaa menemään. Kutoskautta odotellessa... Saa nähä, pitääkö taas oottaa kuinka pitkään, että saan sen käsiini, vai meneekö vaihteeks siihen asti, että katotaan kutonen ja seiska peräkkäin.

Mut mitähän näitä...

Pitch Black ja The Chronicles of Riddick. Vin Dieselin eka iso rooli ja jatko-osansa. PB meni vaan täysin Alien-fiiliksillä, veikkailin viimesen tunnin ajan, että kuka jää henkiin ja kuka varmasti kuolee. Ei ihan menny veikkaukset putkeen, että ei se ihan pelkkää klisettä ollu. Suurimmaks osaks kyllä. TCOR olikin sitten jo vähän omaperäisempi ja isommalla budjetilla tehty. Hauska näissä molemmissa oli se, että katsojalle vaan heitettiin eteen se todellisuus, jossa eletään, planeettojen välinen matkustus ja kaikki muu.

Yhden päivän urakaksi otettiin Resident Evilit. Ne kaikki, joissa on Milla Jovovich. Zombit ei oo mitenkäänpäin mun lempiasioita, mutta ei ne loppujen lopuks tossa olleet pelottavia, lähinnä ällöjä. Jos ne ei ajattele eikä suunnittele, niin mitä niissä on pelättävää? Mutaatioiden ja evoluution kauttakin niistä tuli lähinnä vaan ällöttävämpiä, joissain määrin tosin jännempiäkin. Enemmän ärsytti ne tyhmät ihmiset, jotka sai tartuntoja, mutta ei viittiny kertoa siitä kellekään vaan tappo sit ne kaikki kaverinsakin. Joka tapauksessa, näitten leffojen jälkeen säikähin hullunlailla, kun sipsipussi kaatu itekseen keskellä lattiaa.

Lähinnä oon sit muuten kattonukin itekseni, eli aika paljon kevyempää matskua. Lumottu, 27 Dresses, 10 Things I Hate About You, Perheen jalokivi ja (kyllä, taas kerran) The Holiday. Mä vaan tykkään romanttisista komedioista, ei sille voi mitään. Lumottu on aivan ihana viimestä 15min(?) ylisiirappista lääryä lukuunottamatta. 27 Dresses ei ehkä oo mikään arvostelumenestys, niin tyypillinen romanttinen komedia kuin voi olla, mutta ah. Just sopiva siihen mielentilaan, jossa tota taas katoin. 10 Things I Hate About You on ollu yks lemppareita jo vuosia, eikä siitäkään vaan se hohto lopu ikinä - high school -meininki ei ole miinus. Perheen jalokivi (The Family Stone) oli kirppariostos, ei mikään erityinen tekele, vähän hajanainen ja whatnot, mutta oli siellä ainakin Rachel MacAdams ja Claire Danes. Holidaysta en sano ees enää mitään.

Eilen kattelin pitkästä aikaa Greasen. Se 50-luvun tyyli on ihan mahtavaa. Ja ne biisit. Oon nähny Greasen teatterissa kahdesti, kun se pyöri Helsingissä suurinpiirtein 2002-2003. Kyllä, saman esityksen kahdesti. Pidin siitä teatterista ehkä jopa enemmän - alunperinhän toi leffakin on musikaalista mukautettu - mutta hauskaa aivotonta viihdettä joka tapauksessa.

Eniten oon kuitenkin itekseni päätyny kattomaan Disneytä ja Disney-Pixaria. Mun huonompien päivieni ilo ja piristys. Rottatouille, Ötökän elämää, Prinsessa ja sammakko, Karhuveljeni Koda, Keisarin uudet kuviot, Mulan, Pocahontas, Topi ja Tessu. Näistä Rottatouille, Prinsessa ja sammakko ja Keisarin uudet kuviot oli jopa ihan ensimmäistä kertaa, enkä vaan nostalgioissani fiilistelly. Uusimmista klassikoista Kaksin karkuteillä pysyy mun suosikkini, mutta Prinsessa ja sammakko sai kyllä nauramaan ihan tosissaan (välillä vähän liikaakin). Rottatouillen kanssa totesin taas kerran, että kyllä ne Disneyn ja Pixarin tyypit vaan osaa. Vähän alkaa jopa taas kiinnostaa se Urhea, vaikka en siitä yhtään mitään tiedäkään (eikä sitä hirveesti taideta missään mainostaakaan. Okei okei, en vaan seuraa mitään medioita, joissa voisin mainoksia nähdä).

Tänään löysin vihdoin kaupasta Captain American Blu-Rayna ja järkihintaan, joten jee, päästiin kattomaan se pitkästä aikaa. Suunnittelin myös - taas vaihteeksi - ihan tosissani, että kunhan saan Avengersin(<3) käsiini, niin täytyy pitää leffaputki. Iron Manit, Thor, Captain America, ehkä myös Hulkit, ja lopuksi tietysti se Avengers. Ongelmahan on vaan siinä, että kerralla katottuna näistä tulee aika pitkä putki, joten täytyy vähän aikataulutella ja organisoida... Ja kutsua sit kaikki sarjakuvanörtit mun kaa kattomaan. Tai sit hihkun vaan itekseni.

Ja niin, käytiin me tottakai leffassa kattomassa Yön ritarin paluu. Luonnollisesti, ei sitä vaan voinu jättää väliin. Vähemmän yllättävästi, tykkäsin. Vähitellen alkaa naurattaa noi Nolanin luottonäyttelijät, tosin ne ny alkaa naurattaa jokaisen ohjaajan kohdalla, kun ne samat tyypit vaan pyörii joka proggiksessa. Mut Joseph Gordon Lewitt on symppis (se on sitä 10 Things I Hate About You:ssakin), ja oon aina tykänny myös - tässä roolissaan paljon parjatusta - Anne Hathawaysta. Ja Cillian Murphykin pääs taas sekoilemaan! Ja niin, oli se juonikin kiva. En jaksa taas vaihteeks analysoida mitään yhtään enempää, mutta tykkäsin kyllä hirveästi tästä Nolanin luomasta Batman-maailmasta. Se on ihan kamalan raadollinen, pelkkää terroristiuhkaa ja luokkaeroja, eli kaukana viihdyttävästä, mutta hyvin mielenkiintonen.

Jep. Siinä tais olla, ainakin kaikki ne, joita en unohtanu. Seuraavaks odotan (sen Avengersin lisäksi) Gleen seuraavaa kautta (JEE!) ja Tuhkimoa. Pysyy ihmisen elämä mielenkiintosena, kun aina on jotain odotettavaa.

asioita, jotka saa tuntemaan ittensä vanhaksi

• kutsuu kavereita synttäreille, ja saa aikaan mehukestit, kun ne kaverit ottaa lapsiaan mukaan
• etkoilla käy helposti puolen tunnin keskustelun selkävaivoista, ja se tuntuu ihan luonnolliselta
• toteaa, että on enemmän naimisissa olevia kavereita kuin sinkkukavereita

Toki myös se, että voi ihan oikeasti miettiä, että jokin asia on tapahtunu 10 tai 15 vuotta sitten, niinku vaikka rippikoulu. Tai se, että mun napalävistyksellä on ihan näinä päivinä 7-vuotissynttärit.

tukka uusiks

Ja sit mä sen tein.

Asioita, joita kannattais ehkä tehdä ammattilaisella: leikata tukkaan uusi malli. Noh, omapa on tukkani. Ja tuli mitä tuli, kai se takasin kasvaa. Kriisejä odotettavissa lähiviikkojen aikana.

Viimeks on ollu näin lyhyt tukka yli kymmenen vuotta sitten. Ohoh. Ja sitä on niin vähän! Pää on ihan kevyt pyöritellä. Mut toisaalta, ihan kivalta vaikuttaa, näin parin tunnin perusteella. Ja mielenkiinnolla odotan, kuinka kihara musta nyt tulee. Tai laineikas. Ja etenkin, että saako sen laineikkuuden pysymään puolta tuntia pitempään. Ennen kuvaa tukka oli kiinni tunnin-pari, ja riehaantu heti.

Tein myös ginger alea, kun kaupasta ei löydy kivaa (miksi ne ei myy mulle Ginger Joeta?). Tai no, simaa se lähinnä muistuttaa. Pesuveden väristä simaa. Ehkä sitä vähän soveltamalla ja opettelemalla oppis...

minä vs. ryhmäliikuntakeskukset

Mulla alko tänään kahden viikon ilmainen tutustuminen paikalliseen liikuntakeskukseen.

En todellakaan tiedä, meinaanko mennä sinne kertaakaan.

Ajatuksena oli ihan hauska, pääsisi testaamaan vaikka yogapilatesta ja zumbaa. Meninkin ihan positiivisin mielin tutustumaan paikkaan. Siihen se innostus sitten melkein loppukin.

Ehkä se oon vaan minä, mutta mun mielestä ei oo mikään paras motivaatiokeino laittaa sellanen pirtsakka blondi kertomaan uudelle potentiaaliselle asiakkaalle rivien välistä, että "oot ihan perseestä". Kerroin käyväni salilla, arkiliikkuvani, ja että puolessavälissä kesää puolimaratonikin vaikutti ihan realistiselta tavoitteelta, kunnes penikka alko kiukutella. Ja että myös tuloksia oon saanu, niin ulkonäössä kuin jaksamisessa ja tuloksissakin. Mutta ei, ei se riitä, ei tietenkään. "Moni sanoo, että ei tykkää ryhmäliikunnasta, mutta tykkää sitten kuitenkin". No, mitä jos ei ihan oikeesti tykkää, jos ei tykkää ees niistä ihmismassoista, eikä etenkään siitä, että ne tunkee iholle kiinni kuntoillessa... Puolessavälissä sitä tunnin alkukeskustelua mietin mielessäni, että jos kehtaisin, ni voisinpa vaan lähteä kävelemään, kiinnostus oli todellakin katossa.

Jälkeenpäin mietin, että ehkä mä oon ajatusmaailmaltani taas liian hippi tollaseen hommaan.
1. Uskon vahvasti siihen, että kroppa kertoo ihmiselle, mitä se tarttee, oli sitten kyse ruoasta, liikunnasta tai levosta. Kaikki ei vaan osaa ehkä kuunnella samalla tavalla, mutta kyllä se tieto ja viestit siellä on.
2. Uskon myös siihen, että jokaiselle on oma lajinsa. Kaveri käy monta kertaa viikossa pumpeissa sun muissa, mutta salin puolelle raahautuu vain, kun on pt käskemässä. Mä etin mieluummin omia rajojani itekseni salilla ja käyn lenkillä, kun siltä tuntuu. Ei jokaisen tartte tykätä kaikesta, eikä ketään pidä pakottaa mihinkään, joka ei vaan tunnu omalta. Se on tehokkain mahollinen keino tappaa innostus liikkumiseen.

Ja tänään sit käytiinkin tän raivon voimalla 9,5km aamulenkillä. Nyt meinaa pettää jalat alta.

kookoskarkkeja

Ohjeen nappasin tällä kertaa täältä:

1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
3 dl kookoshiutaleita (100 g pussi riitti koko ohjeeseen, päälle ei tosin hirveästi jäänyt, eli jos tahtoo väkertää kauniimpia, niin toisesta pussista vähän apuja)
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl voita/margariinia sulatettuna
1 kananmuna

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita taikina jääkaappiin jähmettymää.
Kun taikina on jähmettynyt, pyörittele palloiksi.
Kaada lautaselle kookoshiutaleita ja kierittele pallot siinä.
Laita pallot jääkaappiin jähmettymään, etteivät hajoa käsiin syödessä.

Mun on ollut tarkoitus ottaa tää ohje äitiltä talteen jo varmaan pari vuotta, mutta aina se vaan on jäänyt. Onneks google on kaveri, tosin täytyy mun yhä tarkistaa se äitin ohje, koska se nyt vaan on mulle se aito oikea.

Tehtiin näitä kotona ajoittain aika useinkin. Päivällä kun teki, niin illalla ne oli jähmettyny just hyviksi. Ja aamulla ei välttämättä ollu enää montaakaan jäljellä, kun käytiin jokainen vuorollaan napsimassa niitä jääkaapista. Namnam.

Totesin tossa pyöritellessäni myös, että näähän on maidottomia. Ehkä nää on siis myös jäänne mun maitoallergia-ajalta. Siltä ajalta on jäänyt kyllä mun suurimpia herkkuja vielä tähänkin päivään, Mignon-munat, Wiener-nougat (ja okei, nougat ihan ylipäätään), ja sitten se fakta, että letuista tulee parhaita, kun niihin laittaa ainakin puolet nesteestä vichyä.

kipuja vol 2 eli last friday night

Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit -> PMMP: Mummola -> Kotiteollisuus: Minä olen -> Hassisen kone: Rappiolla -> Apulanta: Mato. Tuli vähän kuuma. Puol tuntia järjetöntä hyppimistä, ni kyllä siinä luulee lenkillä käyneensä. On se Time vaan yhä hieno paikka, ei pääse yli eikä ympäri. Nyt sitten vaan odottelemaan niskan jumiutumista.

Ja hyppimään ja pomppimaan ja riehumaan kyllä pysty. Tänään kävely sitten taas on vähän mitä sattuu. Tiistaina ilmoitti jalka itestään samalla tavalla kuin vuosi sitten. Jos ois oikein fiksu, ni soittaisin lääkäriin tällä kertaa jo vaikka vähän aikasemmin ku viimeks. Tuskinpa kukaan vieläkään tietää vahingossakaan, mikä siinä on, mutta jos se vuosi sitten lähti antibiooteilla, ni ehkä sit tälläkin kertaa.

Ps.
Pisti miettimään, että onneks meiän naapurit on kuitenkin loppujen lopuks ihan mukavia ja asiallisia.

argh

Terve.

Kirjotin pitkän tekstin.

Blogger hukkas siitä puolet. Puolet julkasemastaan näytti millin korkusella fontilla.

Vähän ottaa päähän.

Että sellasta tänään. Olis sen parituntisen muuhunkin voinu käyttää, jos olis tän arvannu.

kipuja

Elämä on. Kynnet ois kivat. Ois myös kiva, jos ei sattuis. Nimetön nyt uusin uhri, ja harmittaa ja itkettääkin ihan älyttömästi.

Toisenlainen kipu onkin sit niskassa ja selässä. Timessä pitkästä aikaa melkein pilkkuun, enkä muista, millon on viimeks tullu niin kuuma tanssiessa. Ja ai että oli kivaa.

jukeboksi

Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki -> Sweeney Todd: Epiphany ("They all deserve to die") -> Pikkuoravien joululaulu.

Ostetaan hiljaisemmat aivot ja vähemmän kieroutunut huumorintaju (ehkä ajatuksenjuoksukin).
Opettajan sanoessa "ja jätetään naapurin kylkeen oven mentävä aukko" on vaikea pitää naama peruslukemilla.

Join torstain kunniaksi pullollisen viiniä. Pullollinen ja lasillinen on molemmat suhteellisia käsityksiä.

"Nyt, jos mulla olis kännykkä, jossa on netti, ottaisin kuvan tästä drinkistä ja postaisin sen facebookiin." Ei ollu ku kamera. Otin silti kuvan. Se oli hyvää. Tykkään baareista, joissa voi hyvällä omallatunnolla tilata "jotain sopivan kirpeetä, jossa on kookosta", eikä kukaan tiskin kummallakaan puolella kato pahasti. Herää kysymys, miksi mä en sit käy Shakerissa...

P.S. Ajoin autoa. Jännää.