"jouluruokaa tarjoo kunnon väki..."

Tonttujen jouluyö -laulussa (tip tap tip tap...) kerrotaan - yllätys yllätys - tonttujen jouluyöstä. Aluksi sammutetaan valot, ihmisväki menee nukkumaan ja sitten tontut tulevat esiin piiloistaan. Kronologista tarinankerrontaa ajatellen laulun kolmas säkeistö on aina ollut vähän kummallinen: jos kaikki väki nukkuu jo laulun alussa, niin kuinka ne nyt ovatkin tarjoamassa jouluruokaa, siis ilmeisesti hereillä?

Tänä vuonna vihdoin välähti päässä: ei se "kunnon väki" ole toisilleen tarjoamassa jouluruokaa, kun tontut kurkkivat raoistaan, vaan ruokaa on jätetty erikseen tarjolle. "Jouluruokaa tarjoo kunnon väki" tarkoittaakin siis sitä, että tonttuja ymmärtävät ihmiset ovat jättäneet tontuille oman joulukattauksen esille. Samalla tavalla kuin jenkkilässä jätetään joulupukille keksilautanen ja maitolasi. Pitäähän tontuistakin pitää huolta.

Tämä oli todellinen heureka-hetki. Elämäni on taas hieman selkeämpää.

ajatusten ylivuotoa

Mietin joku päivä sitä, minkä takia mulla on blogi. Vastaus löytyi nopeasti, kun seuraavan minuutin aikana huomasin pohtivani sanontoja. Tarkemmin ottaen sika-aiheisia sanontoja.

Parantaa kuin sika juoksuaan.
Nätti kuin sika pienenä.
Käydä kimppuun, kuin sika limppuun.

Puhumattakaan siitä, kuinka "routa porsaan kotiin ajaa" ja "paikka on kuin sikolätti". Ja "kakskytä vuotta ja sikana". Ja "kun loppuu ilta ja alkaa yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Sika". Jep, kaks viimeistä ei ihan liittynyt aiheeseen. Mut en mä noita oikeita sanontojakaan ihan täysin käsitä.

Mutta niin. Tämä on mulle paikka vähän keventää tuota ajatusten ylivuotoa. Jostain syystä kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella, kun näitä nyt tuntuu tulevan.

---

Pari päivää sitten näin berninpaimenkoiran. Sit jäin miettimään, että koirarotuja, joissa on "B" tulee ton lisäks mieleen ainoastaan bernhardinkoira, joka on ihan mahdoton kirjoittaa, copy-pastetan tuon sanan aina jostain ja leonberginkoira, jotka on kaikki kolme jättikokoisia ja karvaisia koirarotuja. Ja sen vastapainoksi, koirarotuja, joissa on "C" keksin vain chihuahuan ja Coton de tuléar, miks nää sanat on niin vaikeita kirjottaa?, jotka taas ei oo paljoa rottaa isompia. Oli vähän hämmentävä hetki. Onneks Olli sit totes, että onhan ranskanbulldoggi, jossa on b, ja joka ei kyllä oo kamalan iso, ja ite keksin, että bordercolliessa on sekä b että c.

Koirarotulistaa lukiessa löytyi muun muassa bischon frisé, basenji ja chow chow, jotka onneks rikkoo täysin tän mun listaukseni. Onneks keksin itekseni jopa viis koirarotua. Vähän pää jumissa kenties.

---

Olin viime viikonlopun yksin kotona. Vuorokauden yksinäisyyden jälkeen lähdin kavereiden kanssa syömään, ja vietin ehkä ensimmäisen vartin vain höpöttäen kaikkea, mitä päässä liikkui. Että siinä sitä ajatusten ylivuotoa taas, en mä ilmeisesti osaa enää olla hiljaa. Onneks on whatsapp, helpottaa aika paljon, kun pystyy lähettämään ihmisille ihan satunnaisia ajatuksia ihan millon vaan.

Blaa blaa blaa. Ja nyt soi päässä Ke$ha (ke-dollarsign-ha). Mistä tulikin mieleen, että katoin viikonloppuna myös yhden kauden Gleetä. "Mistä tulikin mieleen", koska en oikein voinu sietää Ke$haa ennen Gleetä, jotenkin parin Glee-esityksen jälkeen aloin tykkäämään siitä yllättävän paljon (Brittany <3). Oon kuullu aika paljon pahaa tosta neloskaudesta, mutta mä kyllä tykkäsin. Erilaista menoahan se on, kun sarjan alkaessa, mutta mitä muutakaan voi odottaa? Ekat jaksot ehkä vähän blaah, mutta vitosjaksosta lähtien hihkuin melkein joka jaksolle. Tykkäsin myös uusista tulokkaista, vaikka yleensä oon vähän skeptinen, mitä tulee sarjoissa tällasiin "uusiin sukupolviin".

Erikoismaininta myös siitä, että esittivät biisin, johon olin iskeny silmäni (korvani?) pari vuotta sitten siinä määrin, että linkkasin sen facebookiin -  en tee sitä kovinkaan usein. Sit se soi kesällä Foxin mainoksessa, ja enhän minä mitään tunnistanut. Ihan vahingossa löysin uudestaan omalta seinältäni, ja meinasin hypätä seinälle, kun tajusin, että täähän on se sama biisi. Törkeen kova se on yhä.

Hieman ajatuksenjuoksua? Ehkä. Sitä ylivuotoa juurikin. Sen kunniaksi toinen mielettömän hyvä (ja myös Gleessä versioitu, niin nää tuntuu kaikki olevan...) biisi, jonka myös oon facebookiin linkannut joskus:

Kiitti ja kuitti.

polkkakarkkikorvikset

On olemassa keino välttää ostoskrapula: osta pieneltä tuottajalta, mielellään vielä lähellä tehtyä käsityötä. Rahat eivät mene suuryrityksen taskuun, itselle tulee hyvä mieli, ja jos tuote vielä sattuu olemaan syötävän suloinen, niin vielä parempi.

Tadaa:

Hihi. Pikkujoulujen ja joulun asusteongelmat kerralla ratkaistu.

Polkkakarkit on mun mielestä aina ollu ihania, sekä maultaan että etenkin ulkonäöltään. Joka vuosi haluisin ostaa polkkakeppejä, mut harmillisen huonosti niitä myydään, tai sit hinta on vaan jotain ihan hirveetä. Ja nyt ne on nätit korut!

Korvisten kokoluokka on ainakin mun mielestä juurikin sopiva. Etenkään, kun eivät paina juuri mitään, ei siis revi korvaa, ei niin yhtään.

Nämä löytyivät Herkkusuukorujen nettisivuilta, ja minäkin raaskin tilata, kun ei tarttenu maksaa postikuluja. Naureskelin itsekseni myös, että pitäis varmaan kysästä yrittäjältä, että voisko mieluummin hakea sieltä paikan päältä, ettei tarttis postikuluja maksaa; meiltä kun ainakin yrityksen postitusosoitteeseen on vajaa pari kilsaa matkaa. Että lähituotantoa tosiaan.

iPadin jalanjäljillä eli osuuspankin edustajiston vaalit

Oon äänestänyt aika monta kertaa tähän mennessä. On ollut presidentinvaaleja, eduskuntavaaleja, kunnallisvaaleja, kirkollisvaaleja, koulun edustajiston vaaleja, haamuvaaleja... Nyt voin kuitenkin suoraan sanoa, että en oo kohdannut huonommin suunniteltuja ja organisoituja vaaleja, kuin osuuspankin edustajiston vaalit.

Viime viikolla postiluukusta kolahti kirjekuori ehdokaslistoineen ja vastauskuorineen. Selasin paperit läpi ja olin jo heittää pois - rehellisesti sanottuna oon asiakasomistaja ihan vaan sen takia, että maksavat mulle pankista rahaa, kun mulla on rahaa tilillä, ei haittaa - kunnes huomasin, että kaikkien äänestäjien kesken on arvonta. Kyllä mä voisin iPadin käydä voittamassa, jos se sen yhen äänen verran maksaa.

Joten eikun vaalikonetta täyttämään - ehdokkaissa ei ollut yhtään tuttua nimeä, jännä hetki - ja siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin.

Ensimmäinen ongelma: oman pankin sivut

Posti kehotti siirtymään vaalikoneelle, joka löytyy sivulta www.op.fi/keski-suomi. Kaikki muuten hyvin, mutta ei muuten löydy. Vaaleihin liittyen sivulta löytyy jopa uutinen vaalikahveista. Jes.

Joten googlettamaan; sillä tavalla kaikki ratkeaa helposti, eikö? Niin sitä luulis...

Toinen ongelma: Googlen löydöt

Ensimmäisenä hakusanana "Op vaalikone". Kai sen nyt sillä luulis löytyvän. Ei suinkaan, löysin itseni Etelä-Karjalan osuuspankin sivulta, joka kaiken lisäksi käsitteli ehdokasasettelua.

No, jatketaan samalla hakusanalla. Hei, nyt näyttää paremmalta, toiselta sivulta löytyy jo linkki vaalikoneeseen... Kaikki muuten hyvin, mutta se vaalikone on Turun Seudun Osuuspankille. Jes.

Eli karvalakkimalli käyttöön, "osuuspankki keski-suomi vaalikone". Löysin itseni OP:n facebook-sivuilta, jota kautta lopulta myös sen oikean linkin: www.op.fi/vaalit. Niin. Sen painaminen noihin kirjeisiin olisi vaatinut kamalasti lisää.

Ja toki, kun sen oikean sivuston löytää, niin olisi toivonut, että siellä olisi ollut suora huomio "VAALIKONEESEEN TÄSTÄ" tai vastaavaa. Ei tietenkään. Se nyt kuitenkin oli ongelmista pienin, kun löytyi kuitenkin.

Kolmas ongelma: jumittavat koneet

Vaalikone itsessään toimi melko hyvin. Mitä nyt muutaman kerran jumitti. Sitten sain vastaukset eteeni. Ja oma kone jumitti. Huoh.

Olisin myös tavallaan toivonut, että kun ne vaalikoneen ehdokasvastaukset on käynyt läpi, olisi jostain löytynyt painike, joka vie takaisin äänestämään. Mut mitäs pienistä, eihän pienetkään meistä.

Neljäs ongelma: itse äänestys

Ehkä se oon vaan minä, joka olen välillä vähän yksinkertainen, mutta kuvittelen jotenkin, että jos painan sivulla kohtaa Äänestä nyt!, pääsen äänestämään. Siinä vaiheessa, kun tuon linkin takana oli pelkkää tekstiä, mm. pätkä "Siirry oman Osuuspankkisi vaalisivuille ja äänestä nyt heti!", teki ehkä mieli huutaa. Ehkä huusinkin. Mä kun luulin olevani niillä vaalisivuilla ja tekeväni juuri niin... 

Ajattelin jo hetken, että oonpa sit kerrankin vanhanaikainen ja lähetän ääneni postissa. Sit jäin miettimään... Tuossa äänestyslipussa ei vaikuta olevan minkäänlaista tunnistekohtaa. Helppo siis pitää äänestäjä ja annettu ääni erillään, mutta MITEN mä siihen arvontaan sitten automaattisesti osallistun, jos lapusta ei edes käy ilmi, kuka se on lähettänyt? Lopulta siis onnistuin tajuamaan jopa sieltä nettisivuilta, minne mun _taas kerran_ pitää siirtyä, kun luulin jo olevani perillä.

Että niin... Vähän turhan monta linkkiä ja väärää osoitetta ja puutteellista tietoa ties sun mitä. Voin hyvinkin kuvitella, että vähänkin vähemmän tietokoneiden kanssa puuhaavalta - ihmiseltä, joka ei sukupolvensa myötä ole nettinatiivi - vois jäädä osio jos toinenkin löytämättä eli tekemättä koko homma. Tai ehkä mä vain olen liian yksinkertainen ja tuo on kaikille muille ihan helppo homma?

Voisinko mä siis nyt tän kaiken pään seinään hakkaamisen ja turhien sivureittien jälkeen vain voittaa sen iPadin?