perjantai 13. joulukuuta 2013

kohtaaminen

Tapasin sattumalta tutun vuosien takaa.

"Pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?"
Ei mitään uutta...
"Eiku oikeesti, mitä sulle nykyään kuuluu? Viimeks kun nähtiin, seurustelit eksäs kanssa."
Ai siitä on niin kauan? No se on jo historiaa *ehkä muutama valikoitu ruma sana*.

"No hyvä, me kaikki vihattiin sitä!"

... jaa. Meinas vähän naurattaa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

ex tempore -seitankinkku

Olli osti joululimppua. Mun alkoi välittömästi tehdä mieli joululimppua seitankinkulla. Testailin seitankinkkua aikaisemmin syksyllä jo kerran, ja silloin harmitti, kun ei ollut oikeanlaista leipää sen alle. En oo seitsemän vuoden aikana kertaakaan oikeesti kaivannut kinkkua (tai muutakaan lihaa), mutta onhan tuo nyt aika siistiä, kun voi näperrellä ite itelleen ruokaa, joka muistuttaa ulkonäöltään ja koostumukseltaan sitä, mitä muutkin joulupöydässä syö. Ja on HYVÄÄ!

Seitanohjeen tarjosi tälläkin kertaa ihana chocochili. Omalaatuiset muokkaukset ohjeeseen tosin ovat aina paikallaan...

 Kauhoin paikallisen Punnitse ja säästä -liikkeen gluteenijauhoastian tyhjäksi viime viikolla, ja koska neurootikko ei uskalla luottaa siihen, että niitä jauhoja varmasti saa lisää ennen joulua (...), tuli ensimmäinen sovellus ohjeen kokoon: käytettävänä 3dl gluteenijauhoja, joten kaikki muutkin laskut oli ihan helppoja.


Loput muokkaukset pistettiin peliin mausteiden kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa on valkosipulijauhetta - sen korvasin jo viime kerralla tuoreella valkosipulilla. Savupaprikajauheen korvasin tavallisella paprikajauheella, testasin savupaprikaa kerran, enkä huomannut siinä kummoisempaa eroa (en myöskään kamalasti välitä savun mausta). Inkiväärijauheen korvasin viimeksi tuoreella inkiväärillä - tällä kertaa sitä ei ollut hyllyssä, joten tungin taikinaan piparkakkumaustetta. Katsotaan, mitä tulee...


Kuivat aineet (jauhot ja mausteet) sekaisin, nesteet sekaisin ja perään, ensimmäiset sekoitukset haarukalla ja loppuun vaivaus käsin. Veden ja öljyn sekoittaminen pistää aina hihittämään, ne kun tykkää sekaantua toisiinsa niin älyttömän hyvin (mulla on loistava huumorintaju).


Jos haluaa ottaa kuvaa, niin tietysti vois myös keskittyä siihen, että se kuva olis edes melkein tarkka... Mut aina ei voi onnistua. Tällä kertaa taisin jaksaa vaivata tarpeeksi, koska taikinamöykky näyttää enemmän leivältä kuin aivoilta.

ensimmäisen yrityksen aivomöykky marinadissa
Viimekertainen lopputulos ylitti kaikki odotukset. Heti kinkun/paistin tultua uunista olin vähän varuillani: testailin nirhailla pientä palaa kinkun nurkasta, eikä se maistunut juuri miltään, koostumuskin oli melko ankea. Yö jääkaapissa teki ihmeitä ja lopputulos sekä näytti että maistui hyvältä.

viimekertainen seitankinkku uunijuuresten kanssa 
Se haittapuoli tässä ruoassa toki on, että pääsen syömään vasta ylihuomenna: ensin yksi yö marinadissa, sitten toinen yö oleutumassa paiston jälkeen. Nyyh...

Vegaania musta ei saisi varmaan tekemälläkään. Tykkään juustosta ja maidosta aivan liikaa. Vegaaniruoan tekeminen on kuitenkin kivaa - tai ainakin sen miettiminen, mitä olisi muutettava, että ruoasta saisi vegaanista. Ja minä, joka oon syönyt kebabia ehkä kerran elämässäni, innostuin seitankebabista (ohjeen nappasin täältä) ihan tosissani, ja tein sitä kahden viikon sisällä kahdesti. Molemmilla kerroilla tuli hyvää. Alla näkyvän annoksen ainut eläinperäinen ainesosa on valkosipulikastikkeen bulgarianjogurtti - olisin korvannut senkin ihan huvin vuoksi kaurajogurtilla, mutta lähikaupasta ei löytynyt.


Kauniita, laadukkaita kännykkäkuvia (innostuin uudesta puhelimestani ihan liikaa) ja sekavaa selitystä. Pointtina tässä kaikessa: seitan on hyvää. Suosittelen testaamaan.

maanantai 9. joulukuuta 2013

joulukorttirumbaa

"Missä joulukorttilista viimevuotinen? / Mä kyllä laatikkooni tänne varmaan talteen panin sen"

Oon viimeset viisi vuotta suunnitellut joulukorttien tekemistä ja lähettämistä. Ja tajunnut viikko ennen aattoa, että kappas, jäipä tekemäti. Viime vuonna olin jo ostanu muutaman ideointikartongin ja liimankin. Koskemattomina odottivat laatikossa vielä tänä vuonna.

Ja sit otin ja repäisin. Oikein ylitin itteni. Joulukorttilistaa alotin kirjoittamaan ehkä viikko sitten, eilen siihen tuntu tulevan jatkuvasti vaan lisää nimiä, ja vähän silti tuntuu siltä, että kai mä jonkun unohin. No, ainakin muutama saa kortin meiltäkin tänä vuonna. Ensi vuonna paremmalla tuurilla, jos ei muuten.

Kuutta tai seitsemää (ehkä kahdeksaa) erilaista korttipohjaa, kasa erivärisiä ja -kokoisia kuusia, tähtiä ja kynttilöitä (ja kynttilänliekkejä, koska kaikkihan pitää tehdä vaikeimman kautta), niistä on joulukortit tehty. On niissä kaksi teoriassa täysin samanlaista. En oo ikinä osannu tehdä sarjatuotantoa ja montaa samannäköistä korttia - toisin sanoen en oo vielä ikinä saanut niin hyvää ideaa, että huvittais tehdä kaikesta samanlaista... Näidenkin kanssa meni toivo aika monta kertaa. Ja yötä myötenhän niitä taas piti väsätä. Mikä siinäkin on?


Ja kun kortit on (kirjoituksia vaille) valmiit, lähti käyntiin osoiterumba. Luulin sen olevan helppoa, onhan eniro. Mutta ei. Yhyy. Ja sittenkin, kun sieltä jonkun satunnaisen osoitteen löytää, ei sen uskalla luottaa olevan oikea, jos se ei näytä tutulta. Yhyy. Mut hei, ainakin mulle olis helppo lähettää postia, oon eniron haussa ainut laatuani, ja kaikki tiedot löytyy. Jej.

Enää siis muutama osoite, kirjekuorten ja postimerkkien ostaminen, korttien kirjoittaminen ja se itse postittaminen. Tää varmaan saadaan tänä vuonna jopa toteutettua, aikaakin on vielä monta päivää. (Huoh.)

Joululauluasennoituminen on mennyt ehkä vähän nyrjähtäneeksi, kun päässä on marraskuusta asti pyörinyt Mistä tuntee joulun?. Tykkäsin alkuperäisestä Brita Koivusen versiosta ehkä vähän enemmän, mutta se ei tahtonut tulla tänne, joten Pedro Hietanen, olkaa hyvät. 


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

itkuhanat auki

Jaa... iskipä eräänlainen aallonpohjahetki. Voi ny hyvä ihme, ku hakkaan päätäni seinään, että et oo ihminen tosissas. Niin...

Oon joku aika sitten jo todennut, että jostain syystä Katy Perry itkettää mua aina. Ei ehkä I Kissed a Girl tai Hot 'n Cold, mutta melkein mikä tahansa muu biisi. Lopulta tein päätelmän, että se on se ääni. Jokin siinä äänessä vaan on jännää, jonkinlainen paksuus ja tummuus. Tajuaako joku, mistä puhun? Ja joo, on vähän noloa, kun jopa Roar pistää joka kerta kyynelehtimään. En oo kai ikinä kuunnellu sitä kuivin silmin.


Tämänkertainen pohjanoteeraushetki johtui siitä, että katoin Dancing on Ice Plan-gaalaa, jossa lauloi Voice of kids -voittaja Molly. Sillä on samanlainen ääni kuin Katylla, tai samalla tavalla paksu, vai miten sitä ny kuvailis. Ja minähän itkin. Voi ny hyvä ihme... Get a grip.


Äärimmäisen koskettava ja syvältä riipaiseva biisi, kyllä...

Lähiaikoina oon tosin itkeny myös Suurelle painonpudotukselle, muutamallekin mainokselle ("parissa minuutissa voit pelastaa kaiken, tai menettää kaiken" on ihan selkeä kyynelten paikka, eikä varmaan tarvitse edes mainita sitä, jossa pupu antaa karhulle herätyskellon, että se kerrankin näkisi joulun) ja sille, kun kaveri ilmoitti hääpäivänsä. Viimeinenkin tuli niin suurena yllätyksenä, kun olivat vähän aikaisemmin kihlautuneet. Voi huoh.

---

Ja sitten se joulu. Ekaa kertaa ikinä kaikki joululahjat oli hommattu jo ennen joulukuun alkua. Ihana helpotus, kun ei tarvii enää miettiä ja stressata. Oon myös viimeset joulut ollu aina vaan iloisempi siitä, että näin vanhemmiten on tajunnut, että kellekään ei tarvitse hommata lahjoja vain lahjojen vuoksi. Serkuille ei tarvitse pakolla keksiä jotain, vaikka niitä joku päivä jouluna ehkä näkisikin. Joka vuosi mietin myös, että seuraavana vuonna jätän lahjat ehkä kokonaan väliin, mutta onneksi on siskontytöt, joille on vain kiva hommata jotain, ja sisko, joka hoitaa ideoimiset noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Aaltoileva joulufiilis. Noin joka toinen hetki oon ihan "jeejee, joulu!" ja joka toinen sitten tuntuu siltä, että voisi vaan skipata koko homman. En mä tiedä. Ulkona näyttää joululta, kotona on kyntteliköt ja kynttilät, joululaulut soi päässä. Ja naapurin parvekkeella välkkyy jouluvalot strobotahdeissa. Mistä se jatkuva joulufiilis sit oikein löytyis, jos ei näistä?