torstai 18. joulukuuta 2014

töi

Asioita, joiden takia töistä saa kivoja itsetuntobuusteja
  • työkaveri laittaa sähköpostia ja kiittää hyvästä työstä, ja melkein perään toinen huikkaa "hyvää työtä!"
  • esimies toteaa kehityskeskustelussa, että ei hänellä hirveästi ole tullut mieleen asioita, joissa olisi parantamisen varaa (tähän toki voi kertoa sen, että meillä on molemmilla takana 2,5kk näitä töitä. Vielä on opettelua puolin ja toisin)
  • työkaveri, jolla on tekemistä siellä ja täällä, ja jokaisella olis jotain toivetta, toteaa "olit mun prioriteettilistalla ykkösenä" ja tekee ensin sen, mitä minä pyysin. Enkä edes jankuttanut, vaan sillä, että hän mahdollistaa mun työn, minä helpotan hänen työtään. Sekin on kiva kuulla
Niin. Olen elossa. Asun Espoossa. Voin kohtalaisesti. Kirjoittelen ihan yhtä sekavia kuin ennenkin. Töissä pitää keskittyä siihen, että kirjoittaa kaiken mahdollisimman selkeästi. Otan ilmeisesti vahinkoa takaisin vapaa-ajalla, eikä missään enää ole päätä eikä häntää. Sama ilmiö oli edellisessä työssä: koko työpäivän ajan piti keskittyä siihen, että kirjoittaa nopeasti virheetöntä tekstiä. Vapaa-ajalla sitten jäikin isot kirjaimet ja pisteet käyttämättä, puhekieliseksi taisi teksti muutenkin kupsahtaa.

On kiva olla innostunut omasta työstään. Saan totaalisia kiksejä asioista, jotka auki selitettyinä kuulostavat ah niin kuivilta. Ja onhan siinä oma juttunsa, kun voi laittaa entiselle esimiehellään sähköpostia ja pyytää selvittämään jotain, mitä aspa on jutellut. Urakehitystä, hyppäsin jopa yhden portaan yli. Jei.

Puhun lähinnä töistä myös livenä. Tällä kertaa lähinnä positiivisessa mielessä - onneksi.

torstai 18. syyskuuta 2014

paniikista innostukseen

Tällä viikolla alkoi vihdoin tapahtua.

Ensin sain varattua muuttoauton ja muuttolaatikot. Ne muuttolaatikotkin saadaan lopulta ilmaiseksi, kun siskolla sattui olemaan kuponki.

Sitten sain töitä. Uskomatonta mutta totta. Töitä. Ihan oikeita töitä. Tässä vaiheessa voin kai myöntää, että sain laitettua yhteensä kaksi työhakemusta.

Nää työkuviot on muutenkin aika hauskoja. Nykyinen työ oli julkisessa haussa - en hakenut paikkaa, vaan mut vaan kutsuttiin haastatteluun ja valittiin työhön. Suhteet? Ehkä hieman.
Tulevaan työhön en suoranaisesti hakenut, vaan hain saman firman sijaisuutta, jota en saanut. Halusivat kuitenkin tarjota mulle jotain, koska mulla on hommaan osaamista, jota on turha heittää pois. Eli piilotyöpaikka, jes.

Tänään kirjotettiin vihdoin vuokrasopimus (jep, ja huomenna se vielä pitää postittaa eteenpäin. Joskus saadaan varmaan oma kappale itellekin), ja pistettiin sähkösopimukset ajan tasalle.

Huomenna Olli meinaa pistää kuntoon nettiliittymän ja kotivakuutuksen, jos valtuudet riittää.

Nyt pystyy olemaan jo enemmän innoissaan ja vähemmän paniikissa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

paniikin poikasia

Asunto irtisanottu, uuden vuokrasopimusta odotellaan postissa allekirjoitettavaksi. Pakkaaminen ja tavaran karsiminen aloitettu, eilen lähti neljä laatikollista tavaraa kirpparille ja videodivariin.

Konkreettisia paniikin aiheita tähän mennessä oon saanu aikaan siitä, miten ihmeessä me saadaan tarpeeksi muuttolaatikoita ja siitä, että vaikka se asunto onkin meille luvattu, ei olla vielä kirjotettu vuokrasopimusta. Mun on aina hirveen vaikeeta uskoa, että jotain oikeesti tapahtuu ennen ku on mustaa valkoisella. Paniikki myös todistuksista, joita vuokrasopimuksen liitteiksi on toimitettava, mä en jotenkin tajua. Huoh.

Silti rupesin jo tänään miettimään huonekalujen paikkoja. En oo ees nähny koko asuntoa, ja tuskin tuun näkemäänkään ennen muuttoa, jos vielä sillonkaan. Tutkin myös innoissani asuntoa lähellä olevan kauppakeskuksen tarjontaa.

Työhaastattelu sovittu, eli paniikki sit siitäkin. Millonkahan ja mitenköhän ihminen oppis elämään vähän tasasemmissa tunnetiloissa?

sunnuntai 31. elokuuta 2014

muutoksia vol. 2

Oliskohan aika herättää tämäkin henkiin? Hädin tuskin muistan käyttämääni fonttia, mutta kai se tästä jossain välissä mieleen palaa.

Vuoden alusta ollaan eletty kummallista etäsuhdeavoliittoarkea. Jotkut viikot on vaan suhahtanu ohitse, ja hyvä kun on tajunnu olevansa yksin kotona, tulee Olli jo torstai-iltana kotiin tehdäkseen perjantain etäpäivänä. Jotkut viikot taas on olleet... no, kamalia. Koko vuoden on ollut jotenkin väliaikainen olo, töissä, kotona, vähän kaikkialla.

Nyt sitten pistetäänkin kunnolla muutoksia peliin. Asunnon irtisanomispaperit odottaa pöydällä palauttamistaan, ensimmäiset potentiaaliset asunnot Espoossa puolestaan asuntonäytön sopimista. Vielä kun sen työpaikan saisi myös etelän suunnilta, niin alkaa uusi aikakausi ja nähdään, osaanko mä olla olemassa jossain muussakin kaupungissa kuin Jyväskylässä.

WIsh me luck, puran tänne paniikkia ja ajatuksia, jos vaan muistan ja jos läppäri jaksaa vielä sinnitellä mukana, tällä hetkellä ei kannata suuremmin tehdä kirjoitusvirheitä, koska backspace toimii noin joka viidennellä kerralla.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

muutoksia

Ihan yhtäkkiä elämään iski suuria muutoksia. En nyt sanoisi, että elämän suunta mihinkään olisi muuttunut, eikä mitään kovin dramaattista ole tapahtunut, kunhan nyt vaan iski arkielämä yhtäkkiä ihan uuteen uskoon.

Sain ennen joulua aivan yllättäen työhaastattelukutsun. Vielä enemmän yllätti se, että joulun aikaan sain kutsun töihin. Toista viikkoa nyt olen siis viettänyt töissä. Päiviin tuli tarkka rytmitys, illalla tajuaa mennä ajoissa nukkumaan, ja salilla ja kaupassa pitää käydä niihin aikoihin kun kaikki muutkin siellä ovat - dääm.

Ja sitten, vielä enemmän yllättäen - tai ei ehkä yllättäen, olihan niitä haastatteluja sun muita, mutta aikamoisena yllätyksenä tuli silti - Olli sai töitä. Helsingistä. Eräänlainen muutos siis tähän arkeen, jossa ollaan viimeiset neljä ja puoli vuotta nukuttu käytännössä joka yö yhdessä.

Mutta mikäs siinä. Ensimmäisten järkyttyneiden ja itkuisten päivien jälkeen mulle on iskenyt ihan yltiöpositiivinen olo - kaikki on kivaa, kaikella on tarkoituksensa, kaikki järjestyy lopulta hyvin. Me molemmat päästään elämässämme eteenpäin, tai miten sen nyt sanoisi. Molemmat pääsee elämäänsä uudestaan kiinni, paremminkin. Onneksi on puhelimet, WhatsApp ja Skype. Onneksi on viikonloput. Onneksi on työpäivät, jolloin illat on kuitenkin lyhyitä, eihän tässä monta tuntia ole, kun täytyy taas mennä nukkumaan. Onneksi tää on kuitenkin vain väliaikaista.

Sen enempää asiaan paneutumatta, mulla on kiva työ ja kiva työyhteisö. Ja melkein päihitetty flunssanpoikanen, inkivääri-, carmolis-tippa- ja c-vitamiini-kuuri jatkuu edelleen. Nyt kun vielä saisi nukuttua öisin.