torstai 18. syyskuuta 2014

paniikista innostukseen

Tällä viikolla alkoi vihdoin tapahtua.

Ensin sain varattua muuttoauton ja muuttolaatikot. Ne muuttolaatikotkin saadaan lopulta ilmaiseksi, kun siskolla sattui olemaan kuponki.

Sitten sain töitä. Uskomatonta mutta totta. Töitä. Ihan oikeita töitä. Tässä vaiheessa voin kai myöntää, että sain laitettua yhteensä kaksi työhakemusta.

Nää työkuviot on muutenkin aika hauskoja. Nykyinen työ oli julkisessa haussa - en hakenut paikkaa, vaan mut vaan kutsuttiin haastatteluun ja valittiin työhön. Suhteet? Ehkä hieman.
Tulevaan työhön en suoranaisesti hakenut, vaan hain saman firman sijaisuutta, jota en saanut. Halusivat kuitenkin tarjota mulle jotain, koska mulla on hommaan osaamista, jota on turha heittää pois. Eli piilotyöpaikka, jes.

Tänään kirjotettiin vihdoin vuokrasopimus (jep, ja huomenna se vielä pitää postittaa eteenpäin. Joskus saadaan varmaan oma kappale itellekin), ja pistettiin sähkösopimukset ajan tasalle.

Huomenna Olli meinaa pistää kuntoon nettiliittymän ja kotivakuutuksen, jos valtuudet riittää.

Nyt pystyy olemaan jo enemmän innoissaan ja vähemmän paniikissa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

paniikin poikasia

Asunto irtisanottu, uuden vuokrasopimusta odotellaan postissa allekirjoitettavaksi. Pakkaaminen ja tavaran karsiminen aloitettu, eilen lähti neljä laatikollista tavaraa kirpparille ja videodivariin.

Konkreettisia paniikin aiheita tähän mennessä oon saanu aikaan siitä, miten ihmeessä me saadaan tarpeeksi muuttolaatikoita ja siitä, että vaikka se asunto onkin meille luvattu, ei olla vielä kirjotettu vuokrasopimusta. Mun on aina hirveen vaikeeta uskoa, että jotain oikeesti tapahtuu ennen ku on mustaa valkoisella. Paniikki myös todistuksista, joita vuokrasopimuksen liitteiksi on toimitettava, mä en jotenkin tajua. Huoh.

Silti rupesin jo tänään miettimään huonekalujen paikkoja. En oo ees nähny koko asuntoa, ja tuskin tuun näkemäänkään ennen muuttoa, jos vielä sillonkaan. Tutkin myös innoissani asuntoa lähellä olevan kauppakeskuksen tarjontaa.

Työhaastattelu sovittu, eli paniikki sit siitäkin. Millonkahan ja mitenköhän ihminen oppis elämään vähän tasasemmissa tunnetiloissa?