maanantai 4. toukokuuta 2015

elämäni oppeja

Se aika vuodesta, kun on pakko kerrata itselleenkin tajuamiaan elämänoppeja. Ihan vain elämästä ja ihmissuhteista.

Et voi päätellä mitään siitä, miten joku käyttäytyy seurassasi, jos et tiedä, miten se sama joku käyttäytyy muiden seurassa
On ihan liian helppo tulkita kaikkien muiden käyttäytyminen sen mukaan, miten itse tekisi. "Minä ainakin halaan vain parhaita kavereita, tuo varmasti pitää siis mua tosi läheisenä" ja "Tuo ei koskaan katso silmiin, minä ainakin haen katsekontaktia kaikkien edes siedettävien kanssa, se siis ei varmasti pidä musta yhtään".
Oikeasti ne pienet ja suuremmatkin asiat todennäköisesti tarkoittaa sille toiselle jotain ihan muuta. Ehkä se halaa kaikkia, tai ei katso ketään silmiin.

Olet ihan itse vastuussa omasta onnellisuudestasi
Toki joku muu voi tehdä sut onnellisemmaksi, elämä jonkun muun kanssa on parempaa kuin ilman sitä, tai jonkun kanssa ajanvietto saa sut paremmalle tuulelle kuin ajanvietto ilman sitä.
Kukaan ei kuitenkaan voi rakastaa toista ehjäksi, eikä kukaan voi kertoa sulle, miltä asioiden tulisi tuntua. Toisen syliin voi hautautua silloin, kun omat jalat eivät kanna, mutta kyyneleitä pyyhkivät kädet eivät saa siloteltua ajatuksia pääsi sisältä. Se on - hyvässä ja pahassa - jokaisen itsensä tehtävä.

Olet oman elämäsi tärkein henkilö
Omat vanhemmat ja lapset, tyttö- ja poikaystävät, sisarukset ja parhaat ystävät... Kyllä, kyllä, varmasti tärkeitä, etkä voisi kuvitella elämää ilman heitä. Se kuitenkin olisi varmaan jotenkin mahdollista. Oma elämäsi ilman omaa itseäsi ei kuitenkaan olisi.
Monelle on tärkeää se, että muilla ympärillä olisi mahdollisimman hyvä olla, että itse ei koskaan aiheuta muille pahaa oloa, vaan on olkapäänä joka surulle. Mutta miten se oma hyvä olo?
Aina ei ole itsekästä sanoa, että tänään ei kerkiä nähdä, tänään on saatava olla yksin ja juoda kahvit rauhassa. Tai että voidaan kyllä jutella, mutta tänään on mun vuoroni puhua. Koska jos sinä et kunnioita itseäsi sen verran, että vaadit itsellesi hyvää oloa, muistaako kukaan muukaan tehdä sitä? Jos kuitenkin elät täällä vain kerran, niin olisiko elämä kuitenkin tarkoitus käyttää nauttien siitä, mitä tekee (ja tehden sitä, mistä nauttii).

Ja uusimpana: Et voi elää omaa elämääsi väärin
Toki on olemassa hyviä ja huonoja päätöksiä, pienempiä ja isompia. Tänään kävelin ohi ihmisestä, jonka kanssa olisin voinut jäädä juttelemaan, ja jauhan sitä mielessäni seuraavat tunnit. Toissavuonna tein puolivillaisesti työhakemuksen, josta olisi voinut poikia jotain jännittävää, ja jossittelin mielessäni kuukausitolkulla. Kymmenen vuotta sitten en osannut ajatellakaan ulkomaille lähtöä, ja välillä yhä mietin, olisiko sittenkin pitänyt.
Ja sitten vielä yhteiskunnan normit, säädökset ja lait, joita olisi hyvä, kannattaisi ja pitäisi noudattaa. Sopivasti soveltaen, kunhan ketään muuta ei matkallaan tahallaan loukkaa tai satuta.
Mutta kun elämää ei ole käsikirjoitettu, eikä elämäsi ole elokuva. Se mitä päätöksiä teet, vaikuttaa siihen, mihin elämäsi vie. Mutta mihin tahansa suuntaan polku kääntyy, se ei ole väärä suunta. Ei elämässä ole oikeita tai vääriä vastauksia.

Itsestäänselvyyksiä? Ehkä. Mulle nämä kaikki ovat vaatineet jonkinlaisen heureka-hetken, että olen älynnyt, mistä oikeasti on kyse. Ja edelleen joudun itselleni melkein päivittäin näitä tolkuttamaan. Pikkuhiljaa kiinni elämästä ja oman itsensä sankariksi.