tiistai 29. joulukuuta 2015

2015

Haluaisin vetää jotain yhteen tästä vuodesta.

Ensimmäinen ja kirkkain ajatus on toistuvasti, että tää vuosi on ollut mun tähänastisen elämäni sekopäisin. Melkoista vuoristorataa.

Siinä, missä viime vuonna oli suurimman osan ajasta väliaikainen olo, oon tänä vuonna kokenut tosi vahvasti sen, että olen oikeassa paikassa. Paikassa, hetkessä ja tilanteessa, jossa mun kuuluukin olla. Hetken aikaa perillä. Nyt se pit-stop on jo ohi, ja yritän tajuta, mihin tämänhetkinen polku haluaa mut johdattaa. Johonkin kuitenkin, sittenpä nähdään. Mun mieltäni lämmitti ja kutkutti hirveästi joulun aikaan elokuvassa kuulemani lausahdus "Everything will be alright in the end. If it's not alright, it's not the end". Siihen luottaen.

Vuoden teema vuoristoradan lisäksi on tosi vahvasti ollut työ. Onnistumiset ja oppimiset, epätoivon hetket, ylityöt, oman työidentiteetin löytäminen. Vakituinen työ joustavine työaikoineen. Oon oppinut ihan älyttömästi, en ois mitenkään voinut vuosi sitten veikata, mitä mun työnkuvaani tällä hetkellä kuuluu. Myös mun sosiaalinen elämä on pyörinyt tosi vahvasti töiden ympärillä - onneksi siellä on ihmisiä, jotka auttavat selviämään myös huonoista hetkistä ja päivistä, ja joiden kanssa haluaa viettää aikaa myös työajan ulkopuolella.

Toinen suuri tekijä tälle vuodelle on musiikki. Oon enemmän tai vähemmän löytänyt oman ääneni, oman tapani laulaa ja sovittaa. Oman tapani oppia uusia lauluja ja tehdä niistä omanlaisiani tulkintoja - joskus hyvinkin kaukana alkuperäisestä versiosta. Pärjään kitaran kanssa huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten, vaikka melkoista rämpyttämistä tuo mun soittelu yhä onkin. Toisaalta, eipä mulla ole ikinä ollutkaan tarkoituksena muu kuin pystyä säestämään itseäni yksin laulellessani.

On myös oppinut tosi paljon itsestäni, siinä sivussa myös jotain muista. Tulkitsemaan ja ymmärtämään muita paremmin, vähitellen. Analysoinut vielä aiempaakin enemmän ilmeisesti se on mahdollista omia tekemisiäni ja ajatuksiani. Täysin itsekkäästi tullut siihen lopputulokseen, että saan olla ihan oma itseni. Vaikea, ailahtelevainen, välillä jopa irrationaalinen. Lämmin, välittävä, empaattinen. Omaa aikaa, hiljaisuutta ja aikatauluja kaipaava. Lahjakas. Kaikki siistissä sekasotkussa, yksissä kuorissa. Aina ei jaksa, ja se on ihan ok. Sen voi jopa sanoa muille ääneen.

Ensi vuodelle voisin ottaa tavoitteeksi löytää vähän paremman tasapainon työn ja muun elämän välille. Vaikka työpaikka on kiva ja työ mielenkiintoista kyllä, ihminen voi ilmeisesti löytää intohimonsa vaikkapa lain tulkinnasta ja siihen liittyvän järjestelmän käytöstä ja kehityksestä, ei sen kuitenkaan kuuluisi olla koko elämä. Mun kuuluu pystyä viettämään viikonloppuja ja lomia pohtimatta, jäikö sittenkin jotain tekemättä. Luottaa siihen, että siellä pärjätään kyllä ilman muakin. Uskoa, että mä en ole korvaamaton - ja toisaalta myös se, että teen kuitenkin tärkeää, järkevää ja oikeaa työtä. Tasapaino.
Haluaisin myös kirjoittaa enemmän - ajatuksia, runoja, tilannekuvauksia, jotain. Ja laulaa. Ehkä yhdistää nämä kaksi. Ehkä.

Aloitan muutaman päivän päästä viimeisen vuoteni parikymppisenä. En mä ole vielä valmis olemaan aikuinen. Aika on kavala kaveri.

Hyvä tästä tulee.