kuinka ylirasittuneet aivot tekee lomasuunnittelua

Hyväksy poikaystävän idea, että mennään ulkomaille lomalle. Luettele lista vaatimuksia matkakohteelle - ei välilaskuja, ei rahanvaihtoa, ei mitään ajatustyötä vaativaa suunnittelua.

Kysele vinkkejä hyvistä kohteista sosiaalisessa mediassa. Ignooraa ne kaikki.

Päädy matkakohteeseen. Etsi lentoja ja hotelleja. Järkyty siitä, mitä ne maksaa. Muista, mitä isä suositteli matkakohteeksi. Totea, että isä tietää kyllä. Etsi kohteeseen lentoja, huomaa ne halvoiksi ja osta ne. Saa lievä sydänkohtaus, kun lentolipuista ei tulekaan ostosivuston lupaamaa tilausvahvistusta ennen kuin seuraavana arkipäivänä.

Ilmoita tässä välissä töihin lomapäiväsi.

Suunnittele muutama viikko tietynlaisen matkaoppaan ostamista. Mene lopulta kirjakauppaan ja huomaa, että sellaista ei ole. Menetä uskosi ja hermosi ja mene pois. Tule joskus myöhemmin takaisin ja osta jokin muu matkaopas.

Jätä se matkaopas lukematta. Jätä lukematta myös lukemattomat "parhaat nähtävyydet/ostospaikat/hotellit/kahvilat/x matkakohteessasi"-sivut ja tripadvisor-ideat. 

Tajua kaksi päivää ennen lentoa, että ostosivuston lopulta lähettämässä tilausvahvistuksessa ei lue mitään ruumaan menevistä matkatavaroista. Saa lievä sydänkohtaus. Lähetä sähköpostia sivustolle ja saa valmisvastaus, joka ehkä tarkoittaa sitä, että asia on kunnossa.

Tiedä, että ystävä asui matkakohteessasi vuoden verran. Kysy matkavinkkejä viimeisenä iltana ennen lähtöä, niin niihin on mukavasti aikaa tutustua.

Tiedä kaikkia käteviä vinkkejä, kuten "kirjoita hotellin nimi ja osoite paperilapulle, jotta saat helposti kerrottua taksikuskille, minne haluat". Jätä ne kaikki toteuttamatta.

Älä vieläkään muista hotellisi nimeä, saati sitten katua. Yritä muistaa pakata se matkaopas.

järjestelijätyypin pizzatehdas

Kun jotain tehdään, tehdään sitten kunnolla.

Tehtiin pizzaa. Kuuden pizzan tekemistä voi ehkä kutsua jo pienimuotoiseksi pizzatehtaaksi - etenkin, kun järjestelijätyyppi pääsee suunnittelemaan valmistelu- ja valmistusprosessit sopivan tayloristiseen tapaan.

• Pizzataikina kohoamaan

7,5 dl vettä, kaksi pussia kuivahiivaa, sopiva määrä jauhoja -> kuusi ohutta pizzapohjaa. Tällä kertaa osasin laskea, yleensä teen taikinaa yhden pohjan verran liikaa.

• Tomaattikastike valmiiksi

• Kaikki pilkottavat aineet paloiksi

Vaihetta "pala pois peukalonpäästä -> keskity seuraavat kymmenen minuuttia kahvin juontiin" en suoranaisesti suosittele, mutta jotenkin se tuntuu olevan osa tätä prosessia

• Lajittelu pizzakohtaisiksi valmiiksi annoksiksi

Nyhtökauraa, seitankinkun jämät joululta kuulunee asiaan loppiaisena?, herkkusieniä, sipulia, paprikaa ja ananasta. Juuston jakaminen valmiiksi on vähän turhan tarkan tuntuista hommaa jopa mulle.

• Kaikki pizzapohjat valmiiksi

Isosisko on innokas leipomaan, mutta inhoaa kaulimista. Pikkusisko on siis saanut harjoitella sitä koko ikänsä, kuusi pizzapohjaa ei tunnu missään

• Tomaatti ja ensimmäinen juustokerros kaikille pohjille

• Helppo jatko, kun kaikki aineet on valmiiksi pilkottuna ja lajiteltuna - ei tarvitse jäädä miettimään, jääkö viimeiselle pellille edes jotakuinkin järkevä määrä täytteitä

• Tadaa, ruoka seuraavaksi viikoksi valmiina

Jos polttaa vain yhden kuudesta, onnistumisprosentti on jo oikein hyvä

Ps. on pari asiaa, jotka tekee huikean eron pienellä vaivalla:

Maustettu tomaattipyre
Valmis tomaattipyre on koostumukseltaan kivaa ja mä tykkään myös siitä, miten paljon siinä on makua. Sitä makua voi kuitenkin tuunata helposti vielä paremmaksi ja tehdä samalla tomaattipyreestä yhden täytteen tottumuksen sijasta.
Vähän oliiviöljyä, valkosipulia, mustapippuria, oreganoa, suolaa ja sokeria. Avot.

Juusto sekä alle että päälle
Se ei tarkoita sitä, että juuston määrä tuplaantuu, ehkä jopa päinvastoin. Vähän juustoraastetta suoraan tomaattikastikkeen päälle, muut täytteet ja lopuksi taas vähän juustoraastetta päälle. Ensimmäinen juustokerros maustaa itse pohjaa ja tomaattia, toinen toimii tuttuun tapaan niin kuin juusto nyt yleensä pizzassa toimii. Ja oikeasti aika pienet määrät riittää tuomaan makua.
Mun makuuni toimii parhaiten emmental pohjalle ja mozzarella päälle.

2016

Se aika vuodesta.

Tämä vuosi on ollut... melkoinen. Se on paras sana kuvaamaan tätä. Melkoinen vuosi.

Testasin, miltä tuntuu työuupumus. Ei kovin kivalta. En suosittele. Löysin itseni stressimaniasta useammankin kerran. En suosittele sitäkään. Huomasin, että on ihan oikeasti olemassa sellainen olotila, että ei voi kuunnella edes musiikkia, kun pää huutaa hiljaisuutta. Edelleen - en suosittele.

Tein töitä. Liikaa, taas. Kilahtelin useammallekin työkaverille. Ärähdin toimitusjohtajalle. Sain lisää vastuuta ja palkankorotuksen. Speksasin, testasin ja vedin tiimiä. Sain asioita järjestykseen ja jotain aikaan. Opin luottamaan uusiin tiimeihin - kyllä ne auttaa.

Lomailin, yhteensä kuusi viikkoa. Ainakin kaksi niistä osasin ottaa loman kannalta. Olin pitkästä aikaa kunnon flunssassa. Toista vuotta putkeen pidin kaksi sairauslomapäivää. Erikoista. Tältä vuodelta jätin kuitenkin sairaalareissun väliin. Hyvä minä.

Hukkasin salimotivaation. Kiipesin seinille kahdesti, lenkkeilin hädin tuskin sitä enemmän. Olin huono tyttöystävä. Jostain jää aina miinuksen puolelle, tällä kertaa huomattavimmin näistä.

Lauloin. Kävin kolmella laulutunnilla, ja olen tehnyt ainakin jotain joskus oikein. Välillä toisaalta en yhtään mitään. Versioin Bear's Deniä (Agape), Anna Nalickia (Drink Me), Linkin Parkia (Numb) ja Brandi Carlileä (Dreams). Huomasin pystyväni laulamaan Let It Go'n. Aion vielä joskus saada valmiiksi puolitempoisen Kryptonite-version. Komppasin lauluesitystä kitaralla ystävien häissä pahemmin mokailematta.

Kirjoitin harmillisen vähän. Työkseni jonkin verran. Kovin vähän kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Yhden vanhan tekstini pistin uusiksi ja nuotteihin. Se on joka toinen päivä "jotain sinne päin, ei niin hyvä kuin voisi olla" ja joka toinen päivä "yllättävän onnistunut".

Opiskelin taas vähän lisää persoonatyypeistä. Omasta syntymäkartastani. Itsestäni. Muista. Ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja kanssakäymisestä. Jaksoin pitkästä aikaa olla avoinna huomaamaan, kun muilla on paha olla. Tehdä asialle jotain. Jutella. Kuunnella. Koskettaa. Uskon tehneeni jotain hyvää. Uskon kosketuksen voimaan ja energiavirtoihin taas vähän enemmän. Joskus vielä opettelen energiasta enemmän.

Ystäviä. Ei ne vuosien takaiset ihan helpolla katoa, vaikka niitä näkee ihan hävettävän harvoin. <3. Moneen kertaan mietitty, harvoin päässyt kuulumisten kyselyyn asti, saati sitten enemmän. Ehkä joku uusi luottamus rakennettu, joku menetetty ja vähitellen uudelleen opeteltu.

Vauvabuumausta. En minä, mutta ystävät. Hääbuumausta. En minä, mutta ystävät. Kaason pesti ja morsiuspuku ystävälle.

Melkoinen vuosi. Vuoristoratateema jatkui edelleen. Jos ensi vuonna vihdoin sitä tasapainoa?

stressin paluu, osa n+1

Iski stressi.

Se ehtikin olla poissa jo muutaman viikon. Jotenkin salaisesti ja vaivihkaa se kuitenkin taas löysi takaisin.

Eka meni yöunet. Joskus nukkumaanmeno vaan tuntuu jotenkin liian vaativalta. Ja kun aamulla on kuitenkin pakko herätä, uniaika jää vähän turhan lyhyeksi.

Seuraavaksi meni ruokahalu. Kun yhtenä päivänä syö lounaastaan puolet ja seuravaana ei juuri mitään, rupeaa itsekin miettimään, että mitähän nyt.

Ja sitten meni kynnet.

Ei oikeastaan ollut ikävä tätä.

Seuraavaksi menee taas ajantaju ja sanat.

Jos tässä vaiheessa tietäisin, miten tän saa stopattua, olis ihan kiva.

huolenpitoa - neljä onnistumista ja yksi hyvä yritys

Ryhdyin vihdoin harrastamaan huolenpitoa - itseni ja omaisuuteni.

Ostin sähköhammasharjan. Tavallinen harjaaminen tuntuu nyt ihan tyhmältä.

Käsittelen kauneimmat ja kivoimmat kenkäni kerran viikossa-kahdessa suojaavilla aineilla. Saavat pysyäkin kauniina ja kivoina.

Ostin nahkaöljyn ja sivelin sillä nahkatakkini. Pehmeni muuten ihan huomattavasti.

Sisäistin viimein kosmetologin sanat siitä, että kuivalle iholle kosteuttava kasvonaamio ja kuorinta silloin tällöin tekisi hyvää. Hankin kosteuttavan kasvonaamion. Ja kuorivan kasvonaamion. Ja hoitavan+rauhoittavan kasvonaamion vähintään puoliksi sen takia, että sen nimessä on "anti-stress". Kaiken lisäksi jaksan levitellä niitä naamalleni inhimillisen pienillä intervalleilla.

Ajattelin ruveta hoitamaan myös hiuksiani. Ostaa jonkin superkosteuttavan hiusnaamion. En löytänyt. Menetin hermoni. Ostin color maskin. Nyt voin pitää latvani kuparinvärisinä. Huolenpidon kannalta ihan hyvä yritys.

Pienestä on ihminen lopulta onnellinen.

itseanalyysi FTW

• INFJ
• HSP
• Sininen
• Melankolinen
• Elementti maa
• Turvallisuushakuinen, riskin välttäjä
• High highs, low lows
• High maintenance (high reward?)
• Temperamenttinen, tulistuva
• tuntuu, että unohdin jotain, mutta eipä ainakaan lopu itsensä määrittely kesken

Itseanalyysi FTW.

Totesin jokin aika sitten (syystä x, paikassa x, seurassa x), että "---ja mä kuitenkin olen aika rauhallinen". Seuraan x kuului mun isosiskoni, joka räjähti välittömästi nauruun.

Mä olin ihan oikeasti aina ajatellut olevani ihan suhteellisen rauhallinen. Onhan mulla siihen kaikki tarvittavat ominaisuudet ja elementit kasassa.

Tuon tapahtuman jälkeen tajusin, että taidan tosiaan olla aika kaukana rauhallisesta. Luotettava, kyllä. Uusien ajatusten suhteen hitaasti syttyvä, kyllä. Järjestelmällinen, kyllä. Jalat maassa, kyllä. Tyyni ja rauhallinen, en. Minä tulistun ja räjähtelen, oikeassa tai väärässä tilanteessa savu nousee korvista ja minä puhun tai huudan suuni puhtaaksi.

No, olenpa taas vähän fiksumpi itseni suhteen.

Itseanalyysi FTW.

Ensin pitää tietää, miten missäkin tilanteissa reagoi ja toimii, ja miksi.

Sitten voi miettiä, pitääkö niistä tavoista - onko kuitenkin ok olla sellainen on, vaikka se onkin ehkä vähän tylsempää tai vaikeampaa kuin jotkin muut tavat, vai onko oman tyytyväisyyden kannalta parempi, jos koittaa sittenkin kehittää itseään johonkin suuntaan.

Ja sitten voi ruveta suunnittelemaan, mitä voisi kehittää ja miten.

vähimmäisvaatimus

Herää.
Syö aamupalaa. Jotain, mitä vain.
Mene töihin. Kunhan olet siellä ennen kymmentä.
Tee töitä. Jotain järkevää. Ainakin vastaa, kun joku kysyy.
Syö lounasta. Jotain, mitä vain.
Tee töitä. Jotain järkevää. Ainakin vastaa, kun joku kysyy.
Lähde kotiin.
Hengitä.
Mene nukkumaan. Ennen yhtätoista, loistavaa. Ennen kahtatoista, oikein hyvä.

Mun elämäni on minimum viable product. Se, millä pärjää kunnes on aikaa, mahdollisuuksia ja jaksamista kehittää jotain lisää.