right kind of wrong

Katon paljon erilaisia elokuvia, ja se on mun mielestä vaan kivaa. Silti on pakko myöntää, että tuli hieman guilty pleasure -olo toissayön leffavalikoimasta. Yön joo, valvoin yli neljään, ku en osannu käydä nukkumaan ja kuulen kummituksia hiljasessa. Vähän pelottaa ens viikonloppu, ku pitäis olla yksin kotona... Ja eilen olinkin sit hereillä melkein 10h. No, sitä se on joskus.

Coyote Ugly. Oon tykänny tästä ehkä ihan liikaa aina :D Kovin kliseinen tarina ja kliseiset hahmot ja kaikkee, mut sillon aikoinaan tykästyin, oon kai itse asiassa käyny leffassakin kattomassa. PLUS yhessä kohtauksessa esiintyy taka-alalla The Calling. Ei vaan soi, vaan esiintyy. Olin vähän liekeissä, kun joskus vuosia sitten tajusin ton, olin sillon yhen samaa bändiä fanittavan kaverin luona kylässä, ja kelattiin sitä kohtausta uudestaan ja uudestaan. Ja tykkään tän leffan soundtrackista muutenkin tosi paljon, erityisesti Violetin eli oikeasti LeAnn Rimesin esittämistä.

Sävel ja sanat. Edellistäkin kliseisempi tarina ja kliseisemmat hahmot. Ja tänkin oon käyny kattomassa leffassa. Hajosin jo sillon alussa ihan totaalisesti, ku alko PoP! Goes My Heart. Varoitus: linkki sisältää "kasari"poppia. Mut minkä mä sille voin, et tykkään kattoa leffoja, joiden tietää päättyvän onnellisesti. Paha saa aina palkkansa jne. Ihan parasta on myös lopputekstien aikana pyörivä musiikkivideo (sama kuin alussa) kommenttikuplineen.

Eilen sit vähän toisenlaisia Hollywood-kliseitä, Pearl Harbor. Tänkin oon nähny leffassa, johan on. En ihan ymmärrä, millä perusteella Ben Affleck saa leffarooleja, kuitenkin melkoisen karismaton mies ja heiveröiset näyttelijänlahjat. Sivuhahmot (Red ja Betty <3) varastaa show'n, kuten ah niin usein käy. Kun näkee jossain nimiparin Michael Bay ja Jerry Bruckheimer, tietää suunnilleen, mitä odottaa: suureellisuutta, näyttävyyttä ja isoja räjähdyksiä. Ja pakko muuten kertoa, että jopa minä alan vähitellen ymmärtää toisen maailmansodan kulkua, ainakin jenkkien näkökulmasta. Ehkä. Mielenkiintosta ehkä se, että tää leffa genrettää ittensä toiminnaksi...

Rupesin eilen miettimään Dumboa. Mitä sille tapahtu, kun se kasvo isoks? Kasvoko sen korvat samassa suhteessa, vai jäikö sen samankokosiks ku oli poikasena? Ja kuinka pitkään se pysty lentämään niillä, ei kai täysikasvunen norsu enää mitenkään voi lentää? Ja yritän myös hirveesti saada muistini syövereistä selvyyden siihen, muistanko oikein, ku oon sitä mieltä, että meillä oli Dumbo englanninkielisenä eli suomeks tekstitettynä.