Harvaa leffaa suosittelen varauksetta oikeestaan kelle vaan. Mutta hyvät ihmiset: katsokaa Tähtisumua (Stardust, 2007).
Se ei ehkä anna kellekään uusia näkemyksiä maailmaan. Se tuskin myöskään muuttaa kenenkään elämää, eikä tuo kaksituntinen ehkä maailmaa pelasta.
Mutta voi hyvä ihme, kun voi tulla elokuvasta hyvä mieli.
Siniverisiä prinssejä, noitia, yksisarvisia, lentäviä merirosvoja, ja tietysti se pudonnut tähti. Kuulostaa sadulta, kyllä, sitä onkin. Kuulostaa lastensadulta, en sanoisi niinkään. Satumaisuus on arkipäivää ja karkkiväreissä säästellään, sen sijaan usvaista tunnelmaa on haettu muun muassa Islannin ainutlaatuisista maisemista.
Huumori syntyy yllättävyydestä ja tilanteista, ei niinkään sanaleikeistä tai fyysisistä tapahtumista. Ja tietysti myös vuohimiehestä, jolle nauroin - taas kerran - ihan hervottomana.
Vaikea on selittää sitä hyvää mieltä ja oloa, joka elokuvasta tulee. Mutta hyvät ihmiset, katsokaa Tähtisumua. Katsokaa myös Memento, se on toinen toki kovinkin erilainen elokuva, jota voin varauksetta suositella melkein kelle vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti