Suomessa on aatelissuku nimellä Yrjö-Koskinen. Siinä on jotain vähän surullista: hienoahan se ois olla aatelinen ja käyttää aatelista sukunimeä, mutta Yrjö-Koskinen ei ehkä oo ihan ensimmäisenä listalla "nämä sukunimet voisin ottaa itselleni".
Suvussa on Wikipedian mukaan myös ollut mies nimeltä Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen. Mitä ihmettä? Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Koskinen-nimeä ei ole annettu etunimeksi ennen vuotta 1900 (jolloin ko. mies olisi nimensä saanut). Sen sijaan Koskinen löytyy annettuna etunimenä ainakin kolmesti vuosien 1960 ja 2009 välillä. Mitä ihmettä?
Sedän tekemä pienimuotoinen sukuselvitys paljasti hienoja nimiä isän suvusta. Tutut Matit ja Antit ja muut perinteiset suomalaiset siellä tottakai kiersivät, mutta helmiäkin löytyi: kirkkaimmin jäivät mieleen Olaus, Hinrikus ja Sefyriina. Etenkin Sefyriinalle hihitettiin ihan hervottomana, lapsiraukka.
Hautausmaalla kiertäessä eräästä hautakivestä hyppäsi silmille nimi Madilta. Väestörekisterin nimipalvelu (jep, hyvä ystävä) kertoo, että nimeä tosiaan on annettu ennen vuotta 1900 yhdeksälle tytölle, ja 1900-luvulta tähän hetkeen ainakin neljälle lapselle. Siinä saa kyllä miettiä, että onko pappi ollut lukihäiriöinen, vai onko Matilda ihan tarkoituksella kirjoitettu nurinkurisesti...
Törmäsin hierojalta tullessani kaimaan. Story of my life, tämäkin kaima oli yli 80-vuotias, rollaattorin kanssa kuljeskeleva nainen. Toisaalta, oon ennenkin avautunut siitä, millainen nimikriisi mulla on menossa, kun kaimoja on melko harvoin elämäni aikana tullut vastaan, ja nyt yhtäkkiä oma nimi pomppii mukana suosituimpien etunimien listalla. Väärän sukupolven aikana kastettu, ei kai siinä muuta.
Nimissä on se jännä juttu, että kun johonkin nimeen tottuu, ei mitenkään osaa ajatella, että se olis jotenkin harvinainen. Mulla oli ala-asteella kaverina tyttö nimeltä Taila. Ihan normaali nimi. Mitä nyt sillä nimellä kastettuja on Suomessa ollut 20-30 kappaletta. Serkun toisena nimenä on Miitrei, mikäs siinä, venäläisperäinen selkeästi, mutta ihan normaalin nimen kuuloinen. Tällä nimellä kastettuja taitaa olla 10-20.
Lukioon mennessäni koko lukiossa tais olla seitsemän Anttia: niistä neljä oli samassa matikan ryhmässä mun kanssa. Yläasteella Joonaksia oli jossain välissä ehkä viisi: niistä kolme samalla luokalla. Kyllä näissä tapauksissa sitä ihan kiittää vanhempiaan, että sai kuitenkin sen vähän sen hetken nimitilastoiden suosikeista poikkeavan nimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti