sunnuntai 8. joulukuuta 2013

itkuhanat auki

Jaa... iskipä eräänlainen aallonpohjahetki. Voi ny hyvä ihme, ku hakkaan päätäni seinään, että et oo ihminen tosissas. Niin...

Oon joku aika sitten jo todennut, että jostain syystä Katy Perry itkettää mua aina. Ei ehkä I Kissed a Girl tai Hot 'n Cold, mutta melkein mikä tahansa muu biisi. Lopulta tein päätelmän, että se on se ääni. Jokin siinä äänessä vaan on jännää, jonkinlainen paksuus ja tummuus. Tajuaako joku, mistä puhun? Ja joo, on vähän noloa, kun jopa Roar pistää joka kerta kyynelehtimään. En oo kai ikinä kuunnellu sitä kuivin silmin.


Tämänkertainen pohjanoteeraushetki johtui siitä, että katoin Dancing on Ice Plan-gaalaa, jossa lauloi Voice of kids -voittaja Molly. Sillä on samanlainen ääni kuin Katylla, tai samalla tavalla paksu, vai miten sitä ny kuvailis. Ja minähän itkin. Voi ny hyvä ihme... Get a grip.


Äärimmäisen koskettava ja syvältä riipaiseva biisi, kyllä...

Lähiaikoina oon tosin itkeny myös Suurelle painonpudotukselle, muutamallekin mainokselle ("parissa minuutissa voit pelastaa kaiken, tai menettää kaiken" on ihan selkeä kyynelten paikka, eikä varmaan tarvitse edes mainita sitä, jossa pupu antaa karhulle herätyskellon, että se kerrankin näkisi joulun) ja sille, kun kaveri ilmoitti hääpäivänsä. Viimeinenkin tuli niin suurena yllätyksenä, kun olivat vähän aikaisemmin kihlautuneet. Voi huoh.

---

Ja sitten se joulu. Ekaa kertaa ikinä kaikki joululahjat oli hommattu jo ennen joulukuun alkua. Ihana helpotus, kun ei tarvii enää miettiä ja stressata. Oon myös viimeset joulut ollu aina vaan iloisempi siitä, että näin vanhemmiten on tajunnut, että kellekään ei tarvitse hommata lahjoja vain lahjojen vuoksi. Serkuille ei tarvitse pakolla keksiä jotain, vaikka niitä joku päivä jouluna ehkä näkisikin. Joka vuosi mietin myös, että seuraavana vuonna jätän lahjat ehkä kokonaan väliin, mutta onneksi on siskontytöt, joille on vain kiva hommata jotain, ja sisko, joka hoitaa ideoimiset noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Aaltoileva joulufiilis. Noin joka toinen hetki oon ihan "jeejee, joulu!" ja joka toinen sitten tuntuu siltä, että voisi vaan skipata koko homman. En mä tiedä. Ulkona näyttää joululta, kotona on kyntteliköt ja kynttilät, joululaulut soi päässä. Ja naapurin parvekkeella välkkyy jouluvalot strobotahdeissa. Mistä se jatkuva joulufiilis sit oikein löytyis, jos ei näistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti