tukkakriisi

Iski tukkakriisi. Vanhat valokuvat on petollisia siinä suhteessa.Ennen oli pitkä tukka. Tossa vaiheessa tais olla pisimmillään, mutta kyllä se reilusti alaselkään oli piiiiiitkään.

Ja kun sitä tukkaa oli, sitä sai myös laitettua. Joskus oli siis myös hieno tukka. Nää oli kaverin päättötyötä varten kuvattuja, eli toinen kerta mun elämässäni, kun mun tukan on laittanu kampaaja (se toinen kerta oli vanhojen tansseja varten. Sekin oli kiva).

Myös tätä on vähän ikävä. Se oli hieno päähänpisto, jonka takia istuinkin sitten keskellä yötä eteisen lattialla ja revin takkuja auki.

Ja sitten tuli punasen tukan aikakausi. Ekassa kuvassa suoraan ekasta värjäyksestä. Ah.


Siihen kun iski sitten muutaman värin päälle, niin kyllä se siitä tummu... Mutta ihana se oli aina, etenkin heti värjäyksen jälkeen. Ja vihreet silmät tykkäs.

Kaveri laitto tanssiaisia varten sekä tukan että naaman kuntoon. Tää on vasta koekampaus, sen takia juurikasvu on vielä oikein nätti. Mut noi kiharat. Ne oli kivat.

Tukka sai värin lievän kriisin seurauksena, aika äkillisenä päähänpistona: "hei sisko, värjätään mun tukka". Punanen vaihe kesti puolisen vuotta. Tai punaiseks värjääminen. Sitten meni hermo siihen säätöön. Sen jälkeen oonkin lähinnä kasvatellu väriä pois.

Ja sitten sain uuden päähänpiston: "miltähän mulla näyttäis otsatukka? Hei mäpä testaan!" Joo. No otsatukka on kiva. Ainakin niinä päivinä, kun sillä on hyvä päivä.

Mulla on vähän itsepäinen tukka. Kun sillä on hyvä päivä, se voi olla tosi ihana. Kun sen tahtoo kihartaa, se suoristuu puolessa tunnissa - paitsi jos siihen tunkee törkeän määrän aineita, ja joskus silloinkin. Jos sen tahtoo olevan suorana, se päättää olla laineikas. Kesällä huomasin, että kun ilma on tarpeeks kostea, mun tukka päättää olla lievästi luonnonkihara ja töröttää.

Kampaajalla leikkautin tukan viimeks vuonna 2000. Sen jälkeen siitä piti huolta sisko. Viimesen pari vuotta oon leikkaillu sitten ihan omin päin. Välillä tuntuu, että joku päivä huomaan leikanneeni tukkani kokonaan pois. Se on vähän sellasta "hetken mielijohde"-puuhaa yhä. Mut on tässä nyt jo jotain itua. Kun saisin joskus vielä ajatuksen siitä, että mitä haluan tälle tehdä, ni saisin järjen hommaan mukaan taas.

Ja loppukevennys:
Ihan vaan sen takia, että ajoittain multa kysytään, että onko mulla koskaan ollu lyhyt tukka. No on. Ei oo tossa ees lyhimmillään. Leikattiin kesän alussa lyhyeks, ja syksyllä ennen koulukuvaa sit vähän pistettiin mallia uusiks. Okei, tää on vuodelta 1999, eli on siitä hetki aikaa.

Hiukset on aina hyvä puheenaihe.