keskiviikko 15. tammikuuta 2014

muutoksia

Ihan yhtäkkiä elämään iski suuria muutoksia. En nyt sanoisi, että elämän suunta mihinkään olisi muuttunut, eikä mitään kovin dramaattista ole tapahtunut, kunhan nyt vaan iski arkielämä yhtäkkiä ihan uuteen uskoon.

Sain ennen joulua aivan yllättäen työhaastattelukutsun. Vielä enemmän yllätti se, että joulun aikaan sain kutsun töihin. Toista viikkoa nyt olen siis viettänyt töissä. Päiviin tuli tarkka rytmitys, illalla tajuaa mennä ajoissa nukkumaan, ja salilla ja kaupassa pitää käydä niihin aikoihin kun kaikki muutkin siellä ovat - dääm.

Ja sitten, vielä enemmän yllättäen - tai ei ehkä yllättäen, olihan niitä haastatteluja sun muita, mutta aikamoisena yllätyksenä tuli silti - Olli sai töitä. Helsingistä. Eräänlainen muutos siis tähän arkeen, jossa ollaan viimeiset neljä ja puoli vuotta nukuttu käytännössä joka yö yhdessä.

Mutta mikäs siinä. Ensimmäisten järkyttyneiden ja itkuisten päivien jälkeen mulle on iskenyt ihan yltiöpositiivinen olo - kaikki on kivaa, kaikella on tarkoituksensa, kaikki järjestyy lopulta hyvin. Me molemmat päästään elämässämme eteenpäin, tai miten sen nyt sanoisi. Molemmat pääsee elämäänsä uudestaan kiinni, paremminkin. Onneksi on puhelimet, WhatsApp ja Skype. Onneksi on viikonloput. Onneksi on työpäivät, jolloin illat on kuitenkin lyhyitä, eihän tässä monta tuntia ole, kun täytyy taas mennä nukkumaan. Onneksi tää on kuitenkin vain väliaikaista.

Sen enempää asiaan paneutumatta, mulla on kiva työ ja kiva työyhteisö. Ja melkein päihitetty flunssanpoikanen, inkivääri-, carmolis-tippa- ja c-vitamiini-kuuri jatkuu edelleen. Nyt kun vielä saisi nukuttua öisin.