maanantai 6. huhtikuuta 2015

lamaannus

Joitain asioita pitäis ehkä joskus vaan koittaa sanottua ja saada sanotuksi: kaverit, ystävät, kyllä mulla on teitä ikävä ja olette mielessä.

Enemmän tää korostuu, kun asuu väärällä puolella Suomea. Ei enää vain törmää vahingossa, eikä pääse innostumaan ex tempore -kahvihetkiin tai illanviettoihin. Pitäisi ihan ottaa puhelin käteen ja soittaa, laittaa viestiä, mitä vaan.

Joskus jopa saan puhelimen käteen asti. Ja sitten se iskee. Lamaannus. Joskus saan alotettua viestin kirjottamisen. Lamaannus. Joskus jopa kesken viestittelyn. Lamaannus.

Se, että musta ei kuulu mitään, ei tarkota sitä, että mä en välitä. Että mua ei kiinnosta. Että et ole mielessä. Mä en vaan pysty. Lamaannus.

Kynnys tämän tekstin julkaisuun? Huikea. Sinne meni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti