Se ehtikin olla poissa jo muutaman viikon. Jotenkin salaisesti ja vaivihkaa se kuitenkin taas löysi takaisin.
Eka meni yöunet. Joskus nukkumaanmeno vaan tuntuu jotenkin liian vaativalta. Ja kun aamulla on kuitenkin pakko herätä, uniaika jää vähän turhan lyhyeksi.
Seuraavaksi meni ruokahalu. Kun yhtenä päivänä syö lounaastaan puolet ja seuravaana ei juuri mitään, rupeaa itsekin miettimään, että mitähän nyt.
Ja sitten meni kynnet.
Ei oikeastaan ollut ikävä tätä.
Seuraavaksi menee taas ajantaju ja sanat.
Jos tässä vaiheessa tietäisin, miten tän saa stopattua, olis ihan kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti