Mitähän sitä tässä. Oon puolet ajasta ihan varma, että nyt eletään vuotta 2013 - en tarkkaan ottaen tiedä, mistä oon tän saanu päähäni. Ikäkriisistä selviää siis helpoiten niin, että unohtaa, minkä ikänen on.
Luin yks päivä uutisotsikon tyyliin "Tyttö sai pallosta päähänsä - kuoli matkalla sairaalaan". Mietin muutaman sekunnin ihan tosissaan, että ei... en se varmaan ollu minä. Se ei ollu niitä mun nopeimpia päiviä.
On myös kummallista, kun rupeaa kesken lauseen miettimään, että "mä sanoin just jonkun nimen, kai se oli mun nimi?". Ja sit ku sitä rupeaa miettimään, niin ei oikeesti enää tiedä.
--
Maastavetoa 52,5kg. Kotia tullessani en pystyny kumartumaan. Seuraavana aamuna oli toinen puoli selästä niin jumissa, että kylkiluihinkin sattu. Kyllä se siitä sitten päivän mittaan helpotti, kun toinenkin puoli jumittu. Ei ollu enää toispuoleinen olo.
Mutta kyllä sitä vaan pystyy olemaan salilla niin kovin epänaisellisen näkönen. Naama punasena ja hiki valuu. Eheh. Ei olis musta hienoille saleille meikkitytsyjen sekaan. Meiän salille on viime aikoina toki eksyny pikkupoikia. En tiedä, mistä ne sinne yhtäkkiä keksi tulla, mut on ne aika pieniä. Nii, varmaan yläasteikäsiä, enkä mä mielestäni oo yläasteen jälkeen hirveesti muuttunu (tai vanhentunu), mutta kaipa sitä sit huomaamattaan.
--
Hiirenkorvia. Sitruunaperhonen. Tänään västäräkki. Eilen käytiin kaverin kaa kattomassa pesäpalloa. On sekin eräänlainen kevään merkki. Ja olipa yllättävän kiva taas kattoa lajia, jonka säännöt tietää ja ymmärtää. Ja jaksaa seurakin. En sit tiiä, kuinka ratkasevassa osassa on se, että koko kentän näkee yhessä paikassa istuessaan eikä tartte vaan arvailla, että missähän se pallo menee. Nimimerkillä ekan kerran ku kävin jääkiekkoa katsomassa, missasin toisen erän ihan kokonaan, kun oltiin yhessä päässä kenttää katsomossa, ja peli pyöri kokonaan siellä toisessa päässä.
--
Onhan sitä ollu vaikka mitä. Kevättä. Kevät on aika kaksjakonen aika, kun toisaalta on ihanaa ja kivaa ja kevättä rinnassa (millon kelläkin, hihi) ja kaikkee, ja toisaalta kevätväsymys, ja pää vaan ihan totaalisen seis.
Eli kun ei samantien kirjota ylös, mitä on ajatellu, tai ees vähän muistiinpanoja, niin ei pelkoakaan, että niitä enää seuraavana päivänä muistais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti