Luvassa avautumista.
Salietiketti. Loppujen lopuks hyvin yksinkertanen asia: toimi niin, että kaikilla on hyvä olla ja treeni kulkee mahdollisimman helposti.
Hyvään salietikettiin siis ei kuulu:
a) salin ainoassa penkissä oman pikku kuntopiirin tekeminen puoli tuntia putkeen, eli penkkipunnerrusta 25kg painolla, ja tauoilla vatsalihasliikkeitä.
Siis ihan hyvin saa tehdä kuntopiirejä, ei se ketään haittaa, se on hyvää liikuntaa. Ja saa tehdä penkkipunnerrusta 25kg painolla, jos ei halua/jaksa/pysty tehdä isommalla. Mutta jos sali on niin täynnä, että hyvä kun mahtuu kääntymään, niin ei ole okei jäädä siihen penkille heiluttelemaan jalkojaan. Etenkin, kun koko treeninsä tekee ilman pienintäkään katsekontaktia kehenkään muuhun ja oma musiikki korvissa, siihen on paha mennä huikkaamaan, että mahtuisko välissä tekemään.
b) toisen "reviirille" tunkeminen, sellainen jatkuva hivuttautuminen, vaikka muuallakin on hyvin tilaa.
Joo, joskus on täyttä. Ja ahdasta. Mutta jos on aiemmin tehnyt sitä täsmälleen samaa liikettä puoli metriä kauempana, niin miksi on yhtäkkiä pakko tunkea ihan kiinni kylkeen tai selkään. Ei oo hirmu kiva tehdä askelkyykkyä, kun koko ajan pelkää, että kohta tulee tangon pää kantapään alle tai nilkkaan muuten vaan. Siellä puoli metriä kauempana on yhä tilaa. Jos ei ole, niin voi vaikka sanoa nätisti, että nyt on vähän tiukkaa tilasta, pystytäänkö tekemään vähän lomittain. Yleensä se kyllä onnistuu.
c) painojen palauttaminen kymmenen sentin päästä vapailla painoilla askelkyykkyä/sivuvipareita/mitä tahansa tekevää ihmistä.
Joo, joskus ne painotkin pitää palauttaa. Mutta voi odottaa ihan kiltisti sen vajaan minuutin, että toinen saa sarjansa tehtyä. Kukaan ei kuole siinä minuutissa. Sen sijaan ei ole kiva joutua jännittämään, että heitetäänkö kohta paino jonkun - omille tai sen toisen - varpaille, tai pamautetaanko vaikka päähän sitä toista 7kg painolla. Vähän luulen, että se ei tunnu kivalta. Taas, kyllä mä voin väistää, jos satun olemaan suoraan jonkun painojen kodin kohdalla. Kesken askelkyykyn tai muun vastaavan en sitä kuitenkaan tee, enkä todellakaan ainakaan silloin, jos toinen vain tunkee eikä vahingossakaan ota edes sitä katsekontaktia.
d) painojen jättäminen laitteisiin.
On niin kovin kiva arpoa, että onkohan tossa penkissä/prässissä/kyykkytelineellä joku, kun painot siinä kyllä on, mutta ketään ei oo hetkeen näkyny. Ja tosi kiva on myös lähteä nostelemaan niitä viittä 25kg levypainoa per puoli pois siitä reisiprässistä. Jos siinä äsken jaksoi tehdä, niin eiköhän ne painot jaksaa ottaa poiskin. Jos ei, niin voi pyytää jotain muuta apuun, kyllä ne yleensä auttaa. Eikä taas voi olla niin kiire, että se puoli minuuttia, joka kuluu paikan seuraavalle kivaksi jättämisessä, olisi ihan ylitsepääsemätöntä. Taas, jos on, pyydä jotain muuta apuun, kyllä ne yleensä auttaa.
e) pukuhuoneen oven auki jättäminen.
Hei kaikki Satsiin ja Elixiaan ja muihin hienoihin paikkoihin tottuneet prinsessat - kaikilla saleilla ei ole itsestään sulkeutuvia ovia! Siinä pukuhuoneessa on kaksi ovea ihan syystä. Aika moni jättää sen sisemmän auki, ja siihen on jo tottunut, sen kuin vähän jupisee keskenään suihkusta tullessaan ja käy sulkemassa. Mutta kun ite on saanu treenin päätökseen ja on hyvässä vaiheessa riisumista, niin ei hirveästi osaa arvostaa sitä, että pukuhuoneesta salin puolelle siirtyvät jättävät ne molemmat ovet auki. Umm, vaikka tässä ehkä ollaan treenattukin, ja kenties timmimmässä kunnossa kuin monet, niin en mä siltikään halua alusvaatteitani kaikille muille esitellä.
Siinä päällimmäisenä tän päivän ärsytysaiheet. Treeni ei myöskään kulkenu. Se ehkä vähän lisäs sitä muutakin ärsytystä.
Yksi ilonaihe tosin: on muutama juttu, mitä oon tonne salille kaivannu. Yks on nyrkkeilysäkki. No siihen ny en oo keksiny ratkasua, joten enpä jää tähän sen pitempään... Anyway, toinen on pakaraprässi. Siihen sain kehitettyä korvaavaa toimintaa. Siteet kiinni nilkkoihin, nilkka kiinni ristikkäistaljan alakoukkuun ja eiku potkimaan taaksepäin. Hullu hiki. Potkasin tänään jotain miestä, joka välttämättä tahto tulla mun taakse kyykistelemään. Ihan hyvin näki, missä mun jalat kulki, joten ihan oma vikansa. En mä kovaa potkassu. Ja se oli vahinko.
Yritin ottaa kuvan mun mahasta, ku tykkäsin siitä taas tänään. Ei niistä kuvista taaskaan tullu mitään. Sekin ärsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti