Voi aikoja, voi tapoja: ollaan päästy sellaseen kummalliseen todellisuuteen, että minä tykkään autolla ajamisesta. Johan on... Että onhan se tosissaan identiteettikriisin aika ja paikka, kun kaikki entiset mua rytmittäneet asiat (autottomuus, teetä kahvin sijaan, pitkä tukka) alkaa kadota ja muuttua.
Ei sillä, yhä lähen pyörällä tai jalan, jos matkaa ei oo reilusti tai kuljetettavana paljon tavaraa/ihmisiä. En millään käsitä, minkä takia lähtisin autolla kilometrin päähän, tai vielä vähemmän parin kilsan päähän keskustaan, jossa pitäis parkkijuttujakin jo miettiä. Mutta pakko se myöntää, että helpottaa kummasti, kun pystyy, sen kummempia miettimättä, lähtemään isoon kauppaan ruokaostoksille tai siskon kanssa kirpparille huonojen bussiyhteyksien päähän.
Ja niin, se kahvi. En mä vieläkään mustaa teetä juo, ja mielellään pari isoa kuppia vihreetä teetä päivässä. Ja kahvissa pitää olla melkein puolet maitoa, tai vielä mieluummin kermaa (sitä ei tartte ihan puolta kuppia). Että onko se sitten kahvin juomista, sen voi jokainen itekseen päättää.
--
Seuraavaan leffailtaan alle kuukausi. Jee. Hullut suunnitelmat taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti