ex tempore -seitankinkku

Olli osti joululimppua. Mun alkoi välittömästi tehdä mieli joululimppua seitankinkulla. Testailin seitankinkkua aikaisemmin syksyllä jo kerran, ja silloin harmitti, kun ei ollut oikeanlaista leipää sen alle. En oo seitsemän vuoden aikana kertaakaan oikeesti kaivannut kinkkua (tai muutakaan lihaa), mutta onhan tuo nyt aika siistiä, kun voi näperrellä ite itelleen ruokaa, joka muistuttaa ulkonäöltään ja koostumukseltaan sitä, mitä muutkin joulupöydässä syö. Ja on HYVÄÄ!

Seitanohjeen tarjosi tälläkin kertaa ihana chocochili. Omalaatuiset muokkaukset ohjeeseen tosin ovat aina paikallaan...

 Kauhoin paikallisen Punnitse ja säästä -liikkeen gluteenijauhoastian tyhjäksi viime viikolla, ja koska neurootikko ei uskalla luottaa siihen, että niitä jauhoja varmasti saa lisää ennen joulua (...), tuli ensimmäinen sovellus ohjeen kokoon: käytettävänä 3dl gluteenijauhoja, joten kaikki muutkin laskut oli ihan helppoja.

Loput muokkaukset pistettiin peliin mausteiden kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa on valkosipulijauhetta - sen korvasin jo viime kerralla tuoreella valkosipulilla. Savupaprikajauheen korvasin tavallisella paprikajauheella, testasin savupaprikaa kerran, enkä huomannut siinä kummoisempaa eroa (en myöskään kamalasti välitä savun mausta). Inkiväärijauheen korvasin viimeksi tuoreella inkiväärillä - tällä kertaa sitä ei ollut hyllyssä, joten tungin taikinaan piparkakkumaustetta. Katsotaan, mitä tulee...

Kuivat aineet (jauhot ja mausteet) sekaisin, nesteet sekaisin ja perään, ensimmäiset sekoitukset haarukalla ja loppuun vaivaus käsin. Veden ja öljyn sekoittaminen pistää aina hihittämään, ne kun tykkää sekaantua toisiinsa niin älyttömän hyvin (mulla on loistava huumorintaju).

Jos haluaa ottaa kuvaa, niin tietysti vois myös keskittyä siihen, että se kuva olis edes melkein tarkka... Mut aina ei voi onnistua. Tällä kertaa taisin jaksaa vaivata tarpeeksi, koska taikinamöykky näyttää enemmän leivältä kuin aivoilta.

ensimmäisen yrityksen aivomöykky marinadissa

Viimekertainen lopputulos ylitti kaikki odotukset. Heti kinkun/paistin tultua uunista olin vähän varuillani: testailin nirhailla pientä palaa kinkun nurkasta, eikä se maistunut juuri miltään, koostumuskin oli melko ankea. Yö jääkaapissa teki ihmeitä ja lopputulos sekä näytti että maistui hyvältä.

viimekertainen seitankinkku uunijuuresten kanssa 

Se haittapuoli tässä ruoassa toki on, että pääsen syömään vasta ylihuomenna: ensin yksi yö marinadissa, sitten toinen yö oleutumassa paiston jälkeen. Nyyh...

Vegaania musta ei saisi varmaan tekemälläkään. Tykkään juustosta ja maidosta aivan liikaa. Vegaaniruoan tekeminen on kuitenkin kivaa - tai ainakin sen miettiminen, mitä olisi muutettava, että ruoasta saisi vegaanista. Ja minä, joka oon syönyt kebabia ehkä kerran elämässäni, innostuin seitankebabista (ohjeen nappasin täältä) ihan tosissani, ja tein sitä kahden viikon sisällä kahdesti. Molemmilla kerroilla tuli hyvää. Alla näkyvän annoksen ainut eläinperäinen ainesosa on valkosipulikastikkeen bulgarianjogurtti - olisin korvannut senkin ihan huvin vuoksi kaurajogurtilla, mutta lähikaupasta ei löytynyt.

Kauniita, laadukkaita kännykkäkuvia (innostuin uudesta puhelimestani ihan liikaa) ja sekavaa selitystä. Pointtina tässä kaikessa: seitan on hyvää. Suosittelen testaamaan.