Oon viimeset viisi vuotta suunnitellut joulukorttien tekemistä ja lähettämistä. Ja tajunnut viikko ennen aattoa, että kappas, jäipä tekemäti. Viime vuonna olin jo ostanu muutaman ideointikartongin ja liimankin. Koskemattomina odottivat laatikossa vielä tänä vuonna.
Ja sit otin ja repäisin. Oikein ylitin itteni. Joulukorttilistaa alotin kirjoittamaan ehkä viikko sitten, eilen siihen tuntu tulevan jatkuvasti vaan lisää nimiä, ja vähän silti tuntuu siltä, että kai mä jonkun unohin. No, ainakin muutama saa kortin meiltäkin tänä vuonna. Ensi vuonna paremmalla tuurilla, jos ei muuten.
Kuutta tai seitsemää (ehkä kahdeksaa) erilaista korttipohjaa, kasa erivärisiä ja -kokoisia kuusia, tähtiä ja kynttilöitä (ja kynttilänliekkejä, koska kaikkihan pitää tehdä vaikeimman kautta), niistä on joulukortit tehty. On niissä kaksi teoriassa täysin samanlaista. En oo ikinä osannu tehdä sarjatuotantoa ja montaa samannäköistä korttia - toisin sanoen en oo vielä ikinä saanut niin hyvää ideaa, että huvittais tehdä kaikesta samanlaista... Näidenkin kanssa meni toivo aika monta kertaa. Ja yötä myötenhän niitä taas piti väsätä. Mikä siinäkin on?
Ja kun kortit on (kirjoituksia vaille) valmiit, lähti käyntiin osoiterumba. Luulin sen olevan helppoa, onhan eniro. Mutta ei. Yhyy. Ja sittenkin, kun sieltä jonkun satunnaisen osoitteen löytää, ei sen uskalla luottaa olevan oikea, jos se ei näytä tutulta. Yhyy. Mut hei, ainakin mulle olis helppo lähettää postia, oon eniron haussa ainut laatuani, ja kaikki tiedot löytyy. Jej.
Enää siis muutama osoite, kirjekuorten ja postimerkkien ostaminen, korttien kirjoittaminen ja se itse postittaminen. Tää varmaan saadaan tänä vuonna jopa toteutettua, aikaakin on vielä monta päivää. (Huoh.)
Joululauluasennoituminen on mennyt ehkä vähän nyrjähtäneeksi, kun päässä on marraskuusta asti pyörinyt Mistä tuntee joulun?. Tykkäsin alkuperäisestä Brita Koivusen versiosta ehkä vähän enemmän, mutta se ei tahtonut tulla tänne, joten Pedro Hietanen, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti