Tällä viikolla kirjoitin työkseni. En ohjeita, en ohjeistuksia, en vastauksia asiakkaille tai tiedotteita asiakaspalvelulle. Kirjoitin. Jotain vähän villimpää. Jotain vähän värikkäämpää. Jotain, missä ehkä näkyy mun oma kädenjälkeni. Jotain, mikä ehkä lopulta julkaistaan mun omalla nimelläni.
Olen ihan tietoisesti jättänyt kertomatta töissä melkein kaikille, että kyllä mä taidan osata kirjoittaa. Että olen jotain kirjoittanut ennenkin. Se varmaan on tullut selväksi, että hallitsen pilkkusäännöt ja yhdyssanat, mutta se nyt ei oikeastaan kerro kirjoitustaidosta yhtään mitään - se nyt on puhtaasti kieliopin hallintaa. Kirjotustaito on ihan eri asia.
Joskus myhäilin keskenäni, kun työkaveri ylisti toista ja kertoi, kuinka tämän panos oli yhdessä projektissa olennaista, koska "ei meillä juuri kirjoitustaitoisia henkilöitä tässä firmassa ole". No, kuinka monelta olet kysynyt? Mun tapoihini ei kuulu lähteä tarjoamaan omaa osaamistani oma-aloitteisesti. Jos kysytään suoraan, en valehtele. Jos jonnekin pyydetään mukaan ja koen, että mulla on jotain tarjottavaa, liityn joukkoihin. Nykyisestäkin kirjoitusprojektista vain löysin itseni, osana yli kymmenpäistä massaa.
En lähtisi vieläkään ilmoittamaan itse itseäni tekstin- tai sisällöntuottajaksi. Mä nautin kirjoittamisesta aivan valtavasti. Se saa mut myös aika araksi omien tekstieni suhteen - otan tän kaiken aika henkilökohtaisesti. Jokaisen oman blogitekstinkin julkaiseminen on työn takana, tunnen pistäväni itseni niin vahvasti peliin. Tätä kaikkea kirjoitan tavallaan julkisesti, kuitenkaan oikeasti kertomatta kellekään, että tällainenkin sivu on olemassa. Enemmän tai vähemmän ammattiteksteissä sillä nyt pitäisi olla vielä vähemmän väliä kuin vapaa-ajan jutuissa. Mutta henkilökohtaiselta se silti tuntuu. Jos joku ei pidä mun kirjoitustyylistäni, auts. Se on niin vahvasti osa minua.
Katsotaan, mitä mun teksteilleni käy. Ensimmäinen lukija kommentoi mulle, että on "ihana, että meillä on töissä kirjoittajia". Pikkupakolla taidan siis nyt joutua tulemaan ulos pöytälaatikosta. Jännittävää, niin kovin jännittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti