Ensimmäisen jännityksen ja kyydin aiheuttaman hurmion hellitettyä vähän ehdin katsella maisemia ja antaa ajatusten juosta. Huomasin muotoilevani tilanteen päässäni sanoiksi: "Mä nyt vain luotan siihen, että sä viet mut oikeaan paikkaan etkä tee mitään, mikä tappaa mut".
Ajateltuani edellisen ajatuksen läpi pari kertaa totesin, että se kuvaa lopulta ihan mitä tahansa tilannetta toisen ihmisen kanssa. Mitä muutakaan me voidaan tehdä kuin yrittää uskoa siihen, että muut toivovat meillekin parasta ja meidän pysyvän hengissä?
Sattumalta vai mitä lie - oonko koskaan maininnut, että en oikein usko sattumaan? Siitä enemmän toisella kertaa Esa Saarinen, jonka seminaarissa vietin pari päivää juhannuksen alla, aloitti päivän ohjelman teemalla Luottamus. Luottamus niin työyhteisössä kuin missä tahansa arkielämän ihmissuhteessa.
Luottamus on ajatus siitä, että vastapuolella ei ole piilossa olevia pelikenttiä
Siitä, että sun ajatuksesi ja puheesi otetaan tosissaan. Siitä, että niitä puheita ei myöhemmin käytetä sua vastaan. Siitä, että kahden kesken vaihdetut ajatukset jäävät vain teidän kahden välille. Siitä, että toinen osapuoli ei katoa pelaamaan omaa peliään ja jätä yksin. Siitä, että kaveri, joka lupaa viedä ajoissa perille, myös tekee niin sen kummemmitta puheitta.
Edellisenä päivänä puhuttiin positiivisen ja negatiivisen suhteesta.
Negatiiviset yksiköt ovat suurempia kuin positiiviset yksiköt
Yksi negatiivinen tapahtuma ei korjaannu yhdellä positiivisella. Kerran menetetty luottamus ei palaudu yhdellä pidetyllä lupauksella. Mikään pidetty lupaus - oli se miten iso tahansa - ei ole vaakakupissa yhtä painava kuin särjetty luottamus. Luottamuksen uudelleen rakentaminen on ehkä vaikeinta, mitä oon yrittänyt tehdä. Yrittänyt, koska yleensä en ole onnistunut. Toivo elää kuitenkin siitä, että tarpeen tullen sekin on mahdollista. Sen näyttää lopulta kai vain aika, kuinka monta positiivista yksikköä tarvitaan tasapainottamaan yksi negatiivinen.
Kyydin tarjonnut kaveri piti lupauksensa. Pääsin oikeaan paikkaan ja henkikin vielä pihisee. Ja olihan se nyt aika siistiä, prätkäkyydityksellä kotiovelta noudettuna kuuntelemaan Esa Saarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti