Viime viikkojen aikana on tullu taas katottua leffoja enemmän ja vähemmän... Välillä vähemmän, koska innostuttiin tuijottamaan Stargate SG-1:tä. Siinäpä sitä katottavaa sit taas hetkeks riittääkin, etenkin ku pari spin-offiakin olis katottavana. Ja ehittiinpä kattoa välissä myös kaks kautta Dexteriä. Meinas alkaa mennä jo liian jännäks, "miten se muka tostakin ny voi selvitä?!", mutta harvinaisen nopeasti ne vaan tuppaa menemään. Kutoskautta odotellessa... Saa nähä, pitääkö taas oottaa kuinka pitkään, että saan sen käsiini, vai meneekö vaihteeks siihen asti, että katotaan kutonen ja seiska peräkkäin.
Mut mitähän näitä...
Pitch Black ja The Chronicles of Riddick. Vin Dieselin eka iso rooli ja jatko-osansa. PB meni vaan täysin Alien-fiiliksillä, veikkailin viimesen tunnin ajan, että kuka jää henkiin ja kuka varmasti kuolee. Ei ihan menny veikkaukset putkeen, että ei se ihan pelkkää klisettä ollu. Suurimmaks osaks kyllä. TCOR olikin sitten jo vähän omaperäisempi ja isommalla budjetilla tehty. Hauska näissä molemmissa oli se, että katsojalle vaan heitettiin eteen se todellisuus, jossa eletään, planeettojen välinen matkustus ja kaikki muu.
Yhden päivän urakaksi otettiin Resident Evilit. Ne kaikki, joissa on Milla Jovovich. Zombit ei oo mitenkäänpäin mun lempiasioita, mutta ei ne loppujen lopuks tossa olleet pelottavia, lähinnä ällöjä. Jos ne ei ajattele eikä suunnittele, niin mitä niissä on pelättävää? Mutaatioiden ja evoluution kauttakin niistä tuli lähinnä vaan ällöttävämpiä, joissain määrin tosin jännempiäkin. Enemmän ärsytti ne tyhmät ihmiset, jotka sai tartuntoja, mutta ei viittiny kertoa siitä kellekään vaan tappo sit ne kaikki kaverinsakin. Joka tapauksessa, näitten leffojen jälkeen säikähin hullunlailla, kun sipsipussi kaatu itekseen keskellä lattiaa.
Lähinnä oon sit muuten kattonukin itekseni, eli aika paljon kevyempää matskua. Lumottu, 27 Dresses, 10 Things I Hate About You, Perheen jalokivi ja (kyllä, taas kerran) The Holiday. Mä vaan tykkään romanttisista komedioista, ei sille voi mitään. Lumottu on aivan ihana viimestä 15min(?) ylisiirappista lääryä lukuunottamatta. 27 Dresses ei ehkä oo mikään arvostelumenestys, niin tyypillinen romanttinen komedia kuin voi olla, mutta ah. Just sopiva siihen mielentilaan, jossa tota taas katoin. 10 Things I Hate About You on ollu yks lemppareita jo vuosia, eikä siitäkään vaan se hohto lopu ikinä - high school -meininki ei ole miinus. Perheen jalokivi (The Family Stone) oli kirppariostos, ei mikään erityinen tekele, vähän hajanainen ja whatnot, mutta oli siellä ainakin Rachel MacAdams ja Claire Danes. Holidaysta en sano ees enää mitään.
Eilen kattelin pitkästä aikaa Greasen. Se 50-luvun tyyli on ihan mahtavaa. Ja ne biisit. Oon nähny Greasen teatterissa kahdesti, kun se pyöri Helsingissä suurinpiirtein 2002-2003. Kyllä, saman esityksen kahdesti. Pidin siitä teatterista ehkä jopa enemmän - alunperinhän toi leffakin on musikaalista mukautettu - mutta hauskaa aivotonta viihdettä joka tapauksessa.
Eniten oon kuitenkin itekseni päätyny kattomaan Disneytä ja Disney-Pixaria. Mun huonompien päivieni ilo ja piristys. Rottatouille, Ötökän elämää, Prinsessa ja sammakko, Karhuveljeni Koda, Keisarin uudet kuviot, Mulan, Pocahontas, Topi ja Tessu. Näistä Rottatouille, Prinsessa ja sammakko ja Keisarin uudet kuviot oli jopa ihan ensimmäistä kertaa, enkä vaan nostalgioissani fiilistelly. Uusimmista klassikoista Kaksin karkuteillä pysyy mun suosikkini, mutta Prinsessa ja sammakko sai kyllä nauramaan ihan tosissaan (välillä vähän liikaakin). Rottatouillen kanssa totesin taas kerran, että kyllä ne Disneyn ja Pixarin tyypit vaan osaa. Vähän alkaa jopa taas kiinnostaa se Urhea, vaikka en siitä yhtään mitään tiedäkään (eikä sitä hirveesti taideta missään mainostaakaan. Okei okei, en vaan seuraa mitään medioita, joissa voisin mainoksia nähdä).
Tänään löysin vihdoin kaupasta Captain American Blu-Rayna ja järkihintaan, joten jee, päästiin kattomaan se pitkästä aikaa. Suunnittelin myös - taas vaihteeksi - ihan tosissani, että kunhan saan Avengersin(<3) käsiini, niin täytyy pitää leffaputki. Iron Manit, Thor, Captain America, ehkä myös Hulkit, ja lopuksi tietysti se Avengers. Ongelmahan on vaan siinä, että kerralla katottuna näistä tulee aika pitkä putki, joten täytyy vähän aikataulutella ja organisoida... Ja kutsua sit kaikki sarjakuvanörtit mun kaa kattomaan. Tai sit hihkun vaan itekseni.
Ja niin, käytiin me tottakai leffassa kattomassa Yön ritarin paluu. Luonnollisesti, ei sitä vaan voinu jättää väliin. Vähemmän yllättävästi, tykkäsin. Vähitellen alkaa naurattaa noi Nolanin luottonäyttelijät, tosin ne ny alkaa naurattaa jokaisen ohjaajan kohdalla, kun ne samat tyypit vaan pyörii joka proggiksessa. Mut Joseph Gordon Lewitt on symppis (se on sitä 10 Things I Hate About You:ssakin), ja oon aina tykänny myös - tässä roolissaan paljon parjatusta - Anne Hathawaysta. Ja Cillian Murphykin pääs taas sekoilemaan! Ja niin, oli se juonikin kiva. En jaksa taas vaihteeks analysoida mitään yhtään enempää, mutta tykkäsin kyllä hirveästi tästä Nolanin luomasta Batman-maailmasta. Se on ihan kamalan raadollinen, pelkkää terroristiuhkaa ja luokkaeroja, eli kaukana viihdyttävästä, mutta hyvin mielenkiintonen.
Jep. Siinä tais olla, ainakin kaikki ne, joita en unohtanu. Seuraavaks odotan (sen Avengersin lisäksi) Gleen seuraavaa kautta (JEE!) ja Tuhkimoa. Pysyy ihmisen elämä mielenkiintosena, kun aina on jotain odotettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti