Mulla alko tänään kahden viikon ilmainen tutustuminen paikalliseen liikuntakeskukseen.
En todellakaan tiedä, meinaanko mennä sinne kertaakaan.
Ajatuksena oli ihan hauska, pääsisi testaamaan vaikka yogapilatesta ja zumbaa. Meninkin ihan positiivisin mielin tutustumaan paikkaan. Siihen se innostus sitten melkein loppukin.
Ehkä se oon vaan minä, mutta mun mielestä ei oo mikään paras motivaatiokeino laittaa sellanen pirtsakka blondi kertomaan uudelle potentiaaliselle asiakkaalle rivien välistä, että "oot ihan perseestä". Kerroin käyväni salilla, arkiliikkuvani, ja että puolessavälissä kesää puolimaratonikin vaikutti ihan realistiselta tavoitteelta, kunnes penikka alko kiukutella. Ja että myös tuloksia oon saanu, niin ulkonäössä kuin jaksamisessa ja tuloksissakin. Mutta ei, ei se riitä, ei tietenkään. "Moni sanoo, että ei tykkää ryhmäliikunnasta, mutta tykkää sitten kuitenkin". No, mitä jos ei ihan oikeesti tykkää, jos ei tykkää ees niistä ihmismassoista, eikä etenkään siitä, että ne tunkee iholle kiinni kuntoillessa... Puolessavälissä sitä tunnin alkukeskustelua mietin mielessäni, että jos kehtaisin, ni voisinpa vaan lähteä kävelemään, kiinnostus oli todellakin katossa.
Jälkeenpäin mietin, että ehkä mä oon ajatusmaailmaltani taas liian hippi tollaseen hommaan.
1. Uskon vahvasti siihen, että kroppa kertoo ihmiselle, mitä se tarttee, oli sitten kyse ruoasta, liikunnasta tai levosta. Kaikki ei vaan osaa ehkä kuunnella samalla tavalla, mutta kyllä se tieto ja viestit siellä on.
2. Uskon myös siihen, että jokaiselle on oma lajinsa. Kaveri käy monta kertaa viikossa pumpeissa sun muissa, mutta salin puolelle raahautuu vain, kun on pt käskemässä. Mä etin mieluummin omia rajojani itekseni salilla ja käyn lenkillä, kun siltä tuntuu. Ei jokaisen tartte tykätä kaikesta, eikä ketään pidä pakottaa mihinkään, joka ei vaan tunnu omalta. Se on tehokkain mahollinen keino tappaa innostus liikkumiseen.
Ja tänään sit käytiinkin tän raivon voimalla 9,5km aamulenkillä. Nyt meinaa pettää jalat alta.
No just niin! Ite en todellakaan taas oo oikein mikää yksin salilla tekijä (tai no en oo kyllä kokeillu monee vuotee, et eihän sitä tiedä) vaan pidän niistä ryhmäliikuntatunneista, kun joku kertoo mitä ja miten tehdään. On kivaa et on porukkaa ympärillä kuhan niitten kanssa ei tarvi kommunikoida ja voi keskittyä omaa suorituksee :D Oon aina myös ollu enemmän joukkuelajien ystävä kun yksilökeskeisten. Vaikka tosin nautin, ainakin sillon joskus, myös yksin lenkillä käymisestä niin parhaiten saan itestäni irti hikeä ja yritystä sen paineen alla kun kerran muutkin ja toi tuola käskee.
VastaaPoistaOnko sillä mitään väliä miten sen tekee kuhan ite siitä nauttii ja se sopii itelle (ja kun ainakin sulla ne tulokset on selvästi nähtävissä :P). Erilaisuus on niin in mut silti tietyissä asioissa meiltä kuitenki vaaditaan sitä laumasieluisuutta.