Vrum vrum. Tulihan se kortti sieltä, vaikka kerran piti itkupotkuraivareitten saattelemana lähteä lannistuneena kotiin ja myöhemmin uusiksi.
Kahden kuukauden urakka. Aika tasan kaks kuukautta sitten soitin lähimpään autokouluun (neljän korttelin päässä, samalla kadulla) ja kysyin, että henkilöautoa pitäis saada joskus ajaa, miten tää homma toimii. "Tänään viideltä alkaa teoriatunnit, tuu tänne siihen aikaan." Siitä kaks viikkoa myöhemmin ekalle ajotunnille (hyvä, kun paikalle pääsin, kun polvet löi niin pahasti loukkua), ja jo viikko ekan ajotunnin jälkeen taisin pyöriä ympyrää keskustassa. Teoriatunnit oli ohi noin kuukaudessa, jonka jälkeen tein hullunkiilto silmissä teoriaharjotuksia netissä. Koe kirkkaasti läpi, eikä se koko hommakaan niin pelottava lopulta ollu. Ajokoe sen sijaan jännitti niin törkeenä, että osaks sen takia se ei ekalla kerralla ihan putkeen mennykään. Syke satasen tienoilla ja kädet tärisi vielä läpäistyn inssin jälkeenkin puol tuntia.
Mutta joo. Jos minä siihen pystyn, niin pystyy varmaan kuka tahansa. Yhä naureskelen ajatukselle itestäni auton ratissa ja lyön pääni ovenkarmiin joka kerta mennessäni kuskin paikalle. Mutta kyllä toi auto (muukin kuin autokoulun) tuntui tiellä pysyvän, vaikka pari kertaa sammuikin (noku on niin erilainen kytkin ja kaasu (ihanku en ois autokoulun autoa sammutellu, esim. inssissä)).
Ihan kummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti