Samalla jäin ekaa kertaa kuuntelemaan "50 Ways to Say Goodbye":n sanoja. Ja kattomaan videota. Ja sit kuuntelin senkin putkeen vaikka kuinka monta kertaa. Ihan mahtava :D
Sit Olli kuunteli Johnny Cashin version Hurtista. Tunnen kuuluvani vähemmistöön, kun en vaan erityisesti välitä siitä versiosta. Tai siis, ei siinä suuremmin mitään vikaa oo, mutta kun tykkään alkuperäsestä niin paljon, niin tuo on ihan lälly. Kyllä sen kuuntelee, mutta en mä siitä mitään kiksejä saa. Joten oli pakko kuunnella perään Nine Inch Nailsin versio samasta. Ei hyvä ihme. Niskakarvat pystyssä ja kylmät väreet vähän joka puolella.
Ja sen jälkeen jäikin sit NIN soimaan. Kuulostaapa taas ihan älyttömän hyvältä, kun en hetkeen aikaan ookaan kuunnellu.
Ps. Ulkona on ihan älyttömän kaunista. Auringon laskiessa länteen päin antavasta ikkunasta näkyi kaikki sävyt keltaisen ja punaisen värikartoissa, viereisellä seinällä olevasta ikkunasta taas tummeneva sininen ja vitivalkoiset puut. Kolmannesta ikkunasta loisti yksinäinen iltatähti. Piti ihan jäädä ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti