loma Roomassa

Joulun alla isä ja avovaimonsa eivät oikein meinanneet keksiä meille joululahjoja, synttärilahjoja tai Ollille valmistujaislahjaa. Muutaman vaihtarien kanssa vaihdetun lausahduksen pohjalta - "en oo matkustellu juuri yhtään" "Italiassa olis kiva päästä käymään" - keksivät, että ostavat meille matkan Roomaan. Matkaa varatessa tuntu, että siihenhän on vielä ikuisuus, ja yhtäkkiä olikin enää kuukausi, sitten viikko, ja sit se tuli.

Lento oli Ryanairin lento Tampereelta suoraan Roomaan. Tampereen lentokenttä oli niin herttaisen pieni, että ihan huvitti. Eipä siinä paljon mahdollisuutta ollut eksyä, kun vain yhtä linjaa pääsi kulkemaan. Olin panikoinu koko matkaa ihan älyttömästi (panikoin aina kaikenlaista mahdollista ja mahdotontakin), ja lentokentällä iski ihan kamala jännitys. Entä jos matkalaukut katoaa, entä jos iskee taskuvaras ja vie kaikki rahat, entä jos mun kortti ei jostain syystä käykään, entä jos ei päästäkään hotelliin keskellä yötä sisälle, entä jos, entä jos... On se mukava olla niin hyvää matkaseuraa. Ja menipä nekin jossittelut ihan hukkaan. Lento oli ajallaan, matkalaukku tuli perille ja Italian päässäkin odotettiin taksia ehkä viisi minuuttia.

Hotel Sant' Angelo oli hotellina ihan jees, mutta sijainniltaan täydellinen. Runsaan kilometrin päässä Vatikaanista (käytiinkin sitten Vatikaanissa kahteen otteeseen, eka Pietarinkirkossa ja seuraavana päivänä museoissa, kun ekana päivänä sinne oli järjetön jono), ihan Tiberin rannassa, matkaa sekä Espanjalaisille portaille että Piazza Navonalle oli noin kilometri.
Hotellihuoneen avain oli astetta karumpi, yhdellä avaimella päästiin hotelliin, toisella käytävään ja kolmannella huoneeseen. En tainnut kertaakaan avata lukkoa, kun eihän nuo edes toimineet mitenkään fiksusti, joka suuntaan kääntyivät, mutta lukko ei vaan auennut.

Pietarinkirkko

Vatikaanin museot ja Sikstuksen kappeli,


Espanjalaiset portaat,
Pantheon,

Fontana di Trevi,

Colosseum,

Piazza Navona ja Fontana di Quattro Fiumi. Aika vaatimatonta toi Rooman nähtävyyksien anti. Joka kulmassa tuli vastaan jotain vanhaa ja upeaa, kuuluisia paikkoja oli enemmän kuin vahingossakaan pystyi huomaamaan.

Liikenne oli hullua. Jalankulkija tosin oli turvassa. Autot tuuttaili kyllä jatkuvasti, mutta vain toisilleen ja skoottereille. Jalankulkijalle sen sijaan annettiin tilaa vaikka keskellä ruuhkaa, tai annettiin ja annettiin, mutta pysähdyttiin, jos kävelijä ylitti kadun. Sen röyhkeyden kun päivän jälkeen oppi, niin pääsi kävelemään melkein miten ja missä tahansa.Ruoista suurimman vaikutuksen teki salaatit ja jäätelö. Mmm, jäätelö.Haettiin Gelateria della Palmasta (valikoimassa 100 eri makua) jäätelöt kolmesti. Kolmesti käytiin myös juomassa espressot Tazza d'Oron tiskillä. Samassa ravintolassa ei käyty kahdesti, mutta noihin paikkoihin jumittu, ku tiesi, että niistä saa varmasti hyvää hyvään hintaan, ja vielä osas perille. Molemmat ihan Pantheonin kupeessa.



Ainakin meille tää oli ihan täydellinen loma-aika. Lämpötila oli vähän kuin Suomessa alkukesällä, lämpimänä sellasena tosin. Aamusin sai olla pitkät hihat mukana, mutta päivällä aurinko porotti ja lämpö nousi yli kahdenkympin. Paikalliset kulki paksuissa takeissa ja toppaliiveissä, mutta meille t-paidat oli oikein hyvä valinta, vähemmälläkin olis pärjänny auringossa. Illalla +19 tosin tuntu jo sen verran viileältä, että mielellään vedin neuletakin päälle farkkutakin. Ja kun Suomessa sato sekä lähtiessä että palatessa räntää, niin osas kyllä arvostaa tota lämpöä.

Vältettiin myös suurimmat ryysikset ja tungokset, ainoastaan Fontana di Trevin aukio oli ihan tukossa, mutta se nyt on ilmeisesti aina. Pietarinkirkkoon jonotettiin muutama minuutti, Vatikaanin museoihin ehkä jopa puolisen tuntia - vaikka oltiin jonossa jo ennen avaamisaikaa. Oltiinko sitten hyvään aikaan vuodesta vai tarpeeksi aikaisin päivällä liikkeellä, se nyt jää arvoitukseksi.

Kuljettiin Roomassa taksilla ainoastaan lentokentältä hotellille ja takaisin. Muuten koko matka meni kävellessä. Mukulakiviä toisen perään ja kilometrejä kertyi - kyllä siinä oli pohkeet kovilla. Mulla meni toinen kenkäkin puhki, ei tosin pohjasta. Meille suositeltiin ottamaan bussi esim Colosseumille jompaankumpaan suuntaan, mutta sinne kävellessä todettiin, että onneks ei otettu, oli sen verran upeita näkyjä joka puolella. Yhtäkkiä kadun varrella avautui antiikin kaivaukset ja kadun päässä näkyi Colosseum. Huh. Nää on niitä asioita, joita ei voi mitenkään selittää tai ottaa kuvia niin, että ne ymmärtäis. Samoin kuin se liikenne, Pietarinkirkon ja museoiden koko, talojen korkeus, katujen kapeus ja mitähän näitä ikinä onkaan. Jännä paikka.

Viimesen kahen ja puolen vuoden aikana ollaan käyty neljästi Tallinnassa, kerran Tukholmassa ja Roomassa. Tätä ennen edellinen matka oli 2008 päivä Tukholmassa ja sitä edellinen Brasilian matka 2003. Hmm. Ja seuraavaksi listalla onkin sitten katsoa tuo otsikon nimikkoleffa.