Kattokaa nyt näitä, voi hyvä ihme. Käsityön takana Herkkusuu Korut. Näitä piti ihan jäädä miettimään siinä määrin, että palasin kierroksen lopussa vielä hakemaan mukaan. Ja runsaudenpulakin meinas iskeä, olishan siinä pöydällä ollut vaikka mitä muutakin ostettavaa. Samoin kuin tuolla nettisivuilla, kun äsken sinne löysin. Käsittämätön yksityiskohtien määrä, ja melkein noi tekis mieli vaikka syödä.
Ja se ihana katajan tuoksu. Vähän tutkimustyötä tehtyäni totesin, että tämän takana oli virolainen Mirimart. No kyllä minä virolaista käsityötäkin voin hyvillä mielin tukea, etenkin, kun se sattuu olemaan nätti rannekoru, joka pysyy mullakin jopa suhteellisen lähellä rannetta, eikä siis lähde seikkailemaan pitkälle kyynärvarteen. Näillä ranteilla kun on hitusen vaikeaa käyttää koruja, kaikki on liian isoja. Plus hei, koru tuoksuu hyvältä ja sileä puu tuntuu ihan älyttömän kivalta ihoa vasten. Ja oon tällasia isoja puukoruja vähän kadehtinut kavereilta. Nyt mulla on omakin, jee.
Toivolan Vanha Piha muutenkin yllätti positiivisesti. Pari museorakennusta, kellarikahvila, ei liikaa ihmisiä sillä hetkellä kun siellä oltiin, kivoja kojuja. Kamala viima kylläkin, eikä se lumisadekaan kauhean keväiseksi saanut oloa, mutta niin. Kyllä se kevät kohta tulee, pakko sen on tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti