Sen jotenkin kuvittelis loppuvan siihen, kun (vihdoin) löytää mekon. Mutta ei.
Mintunvihreä mekko, check ja Soaked in Luxury, ah. Saatoin löytää uuden lempimerkkini. Musta jakku ja musta kapea vyö hopeisella tai mustalla soljella, ei voi olla kovin vaikeeta löytää?
Niinhän sitä luulis. Sitä jakkua etin loppujen lopuks melkein yhtä pitkään kuin mekkoa. Onhan niitä jakkuja joo. Mutta kun... on ihminen nirso. Ja pihi. Ja kun on kapea vyötärö, leveähkö yläselkä ja hartiat, ja siihen päälle vielä pitkät kädet lihasta olkavarressa, naurettavan kapeat ranteet, niin eipä enää ollakaan sitä tavallisinta kokoluokitusta. Muutamankin kerran oon löytänyt ihan mahottoman kivoja takkeja, joissa kädet ei oikeasti pääse liikkumaan yhtään mihinkään. Jakussa loppujen lopuks päädyin koko tavallista isompaan, tuossa kun ei ole napitusta, niin ei ärsytä, vaikka ei menekään vyötäröltä ihan tyköistuvasti.
Nyt on myös myynnissä huomattavan paljon rentoja jakkuja, "kävin tuossa mieheni vaatekaapilla"-hengessä. Ihan kivoja laatikkomalleja ja pitkiä lantiomittoja, mutta kun juhlamekon kanssa vähän kaipaa tuollaista vyötärömittaista... Alehyllystä kuitenkin löytyi lopulta tuo valkotereinen yksilö, joka istuu mukavasti, niin kai se sitten oli se, joka mulle oli tarkoitettu.
Ja sit se vyö. Meinasi olla suurin murheenkryyni koko hommassa :D Ainakin hermot ja toivo meinas loppua. Ootteko huomanneet, että suurin osa mustista vöistä on kultasolkisia? Mä olen. Tai käärmeennahkakuosisia, tai muuten vain "kivasti" kuvioituja. Tai ihan toivottoman pitkiä. Ja missä vyöt ylipäätään on kaupoissa, ja missä kaupoissa niitä myydään? Oli jotenkin hankalaa. Ja loppujen lopuksi meinaa sit ihan huvittaa, kun kävelee Seppälään, koska "pitää sekin ny tarkastaa, vaikka varmasti ei oo mitään", ja siellä se vyö oottaa hyllyn ainoana yksilönä huimaan kolmen (3) euron hintaan.
Kenkiä en ees ajatellu pitkään aikaan, "onneks ne sentään on jo valmiina". Ja niinhän ne onkin, sen verran kivalla korolla, että ei sillä kyllä koko päivää kävellä. Eli vaihtokenkäjahtiin. "Jotkut mustat balleriinat, kivannäköset, ehkä jotain hopeista koristetta, mutta ei liikaa. Sillein pehmeät, että ne on loppuillasta hyvä heittää jalkaan, ja pitäishän niillä pystyä sitten autoakin ajamaan." Joo ei tule halvaksi tää homma... Huvittavaa kyllä nää balleriinat löytyi ekasta kaupasta johon sisälle kävelin, ja oikeesti tuntuu hyvältä jalassa. Ja nätitkin vielä.
Siinä se sitten... vai? Ku oliskin. Alusvaatteet... ei voi muuta sanoa, kuin että onneks on Change ja "sulla on täällä 20 % alennus kaikesta". Sukkahousut, ja varasukkahousut, koska jos niitä ei ota mukaan, niin ihan varmasti on sukkikset rikki ennen ku pääsen autosta pois.
Kummallisinta oli tänään, kun tajusin yhtäkkiä, että voishan sitä hommata vaikka myös mekkoon sopivan kynsilakan. Ja samalla vaivalla sit vihdoin sen kulmakarvavahan, jos edes yrittäisin näyttää huolitellulta. Luojan kiitos en oo vieläkään opetellu huulipunan käyttöä enkä edelleenkään omista yhtään sellasta, jos tässä ennen kolmikymppisiä vaikka pääsis niinkin pitkälle, koska siitä olisin sopivaa sävyä metsästänyt sit varmaan ikuisuuden. Muutkin meikit saa pärjätä ihan täsmälleen sillä, mitä hyllystä jo löytyy.
Laukku sentään oli valmiina (sitä metsästin yhtä tehokkaalla tarmolla pari vuotta sitten edellisiin häihin). Ja korut myös, mekkoakin hain sillä ajatuksella, että sen kanssa olis kiva sopia joululahjaksi saamani Vanamo-kääty. Ja sehän sopii. Valkokultaiset korviksetkin on jokusen vuoden odottaneet käyttöä.
Lopputulos: En taho tehä loppulaskelmaa kaikesta käyttämästäni rahasta. Joka ostoksen kohdalla tosin on mielessä väikkynyt, että "tätähän voi sitten jatkossakin käyttää", ja tottahan se onneks on.
Ja niin, laskinpa silti. Karkeasti 190e. Huh. Toisaalta, ilman alennuslöytyjä pelkästään mekko ja jakku olisivat melkein kattaneet tuon... Ja sit on kiva tajuta, että ainiin, se häälahja, ja joku korttikin olis kiva viedä... Ei ole halpaa ei, mutta eipä häitäkään toisaalta ihan joka välissä vietetä.
Ps. En vieläkään tiedä ihan tarkasti, mitä teen tukalleni. Jos jollakin on ideoita, jotka eivät vaadi minkäänlaisia välineitä (kihartimia, suoristimia tai kuivaimia), jakakaa ihmeessä. Pinnejä sentään löytyy, ja hiuslakka. Ehkä myös harja, jostain. Terveisin nimimerkki "tukkani on kihartuva, mutta ei pysy kiharalla, ja sen verran kerrostettu, että ei oikein pysy kiinni". Kohta aika uudelle tukkakriisille siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti