otsatukka, kakku ja saliajatuksia

Jääkaapissa on huomista odottamassa kakku. Minttukrokantti-kahvi-täytekakku. Vähän jännittää. Täytekakuissa (ja muissa kokonaisena tarjottavissa leivonnaisissa) on se huono puoli, että ennen tarjoiluhetkeä ei voi tietää, miltä se maistuu. Jos tuo on onnistuu, niin lupaan raportoida lisää.

--

Kesän rauhassa kasvanut otsatukka teki paluun. Kun ite tekee, ei voi syyttää eikä kiittää ketään muuta. Nyt en tunnista itteäni peilistä.

--

Pidin päälle kuukauden salitauon. Heinäkuun loppuajoilta viime viikkoon, salikortti loppui ja jumitin uuden ostamisessa. Taisi tulla ihan tarpeeseen. Viimeinen viikko ennen taukoa oli yhtä liisterissä kävelyä, polviin sattui, painot ei liikkunu, päässä heitti. Viikko sitten ostin uuden, ja hihittelin kyykätessä, kun on se vaan jollain hullulla tavalla kivaa. On kerrankin hereillä. Nyt on mustelmat säärissä ja ranteissa, ja joka paikka jumissa. Mukaan lukien kaula. Ah.

Myönnettäköön, että viimeisten kuukausien aikana (kun joka puolella treenataan ja osallistutaan erilaisiin fitness-kisoihin) oon välillä pyöritelly päässäni ajatusta siitä, mitä se oikeesti vaatisi. Jokunen viikko sitten on kuitenkin vihdoin heräsin näistä ajatuksista, kun f-kisailujen kääntöpuoli alkoi saada palstatilaa. Ja onhan se ihan maalaisjärjelläkin pääteltävissä: ei naisen vartalo oo suunniteltu siihen, että siitä vedetään rasvat ihan minimiin, edes muutaman päivän ajaksi. Totta ihmeessä siinä menee koko kroppa sekaisin. Ehkä mä siis vaan tyydyn ihan tähän arkiseen treenailuuni ilman sen kummempia tavoitteita.

--

Joku muukin ajatus ehkä oli päässä, kun tän sivun avasin. Ei oo enää.