---
Viime yönä heräsin etsimään kännykkääni - piti tarkistaa, että varmasti on herätys päällä, kun olin tarkistanut sen illan mittaan vasta viidesti. Ei löytynyt siitä, mihin mielestäni olin sen jättänyt, vaikka oikein kännykästä näytin valoa nähdäkseni paremmin. Vasta keittiössä etsintöjä jatkaessani havahduin tajuamaan, millä sitä valoa oikein olinkaan näyttänyt.
---
Edellinen (keskellä yötä heräily ja panikointi) liittyy päällä olevaan stressiin (yksi yö heräsin stressipäänsäryksi nimeämääni kuuman naulan pistoon ohimollani, ne sekunnit oli niin tuskaa, että lopulta oli pakko huutaa). Stressi taas liittyy lähinnä kakkosvaiheeseen, tai syventävä vaihehan se nykyään kai on. Että voi ihminen jännittäääääääää! Tosin, mä nyt jännitän hierojalle menemistäkin... Mut se kakkosvaihe. Tänään oli eka osa, ja selvisin hengissä, ja pahemmitta virheittäkin. Taloudellisestikin osaan ajaa, opettajan ohjeiden mukaisella toisella kierroksella kulutus laski vain 0,1l/100km. Jej. Tiistaina liukasradalle, ja eiku jännittämään taas...
---
Kuvittelin jo jotenkin, että nyt elettäisiin jonkinlaista "body acceptance"-aikakautta. Että jokainen sais näyttää siltä, miltä nyt sattuu näyttämään, ja olla vaikka tyytyväinenkin. Ja sitten postilaatikosta kolahti uusin Kauneus & terveys:
Eikö se laihdutus ikinä lopu? Ja niin, on aika huono lehti kyllä muutenkin. Uusin Trendi sen sijaan oli kiva - korvasi viime kuun lehteä, josta tuli lähinnä paha mieli ja huono olo.
---
Koko viime kesän ja tämän alkukesän surin sitä, että taaskaan ei ole kutsua kesähäihin. Ja sitten yhtäkkiä saatiin sellainen. Ja sit meinas mennä hermot, kun ei oikein meinannut löytyä mekkoa kaupasta. "Ei meillä enää oo pieniä kokoja" tai "nyt on tullu taas syysmallisto, mustaa ja pitkää hihaa" tai ei vaan mitään kivan näköstä tai järkevän hintasta tai millon mitäkin. Kivi putosi sydämeltä siinä vaiheessa, kun toista kertaa täyttä kaupunkikierrosta tehdessäni yhdestä (1) kaupasta löytyi yksi (1) sopiva mekko, joka kaiken lisäksi oli oikein nätti, juhlaan sopiva ja vielä 70 % alennuksessa. Meant to be.
---
Meilläkin on parvekepuutarha.
Tomaatti menestyy sen verran hyvin, että ehti jo kerran lyyhistyä painonsa alla. Ensijärkytyksen jälkeen tajusin napata chililtä (jo tarpeettoman) tukikepin vai mikä sen nimi oikein on? kainalokeppi? ja siirtää sen tomaatille. Ainakin vielä näyttää toimivan. Ensimmäinen tomaattikin on jo alkanut vaihtaa väriä, samoin yksi chili. Ehkä näistä vielä jotain tulee.
Meillähän ei ikinä ole ruukkukasveja, koska mä en saa niitä pysymään hengissä. En muista kastella, kastelen liikaa tai jotain mystistä tapahtuu, kaktus tarttuu sormiin ja nousee mullastaan ylös. Vähän koomista tästä tekee sen, että tänä kesänä kiersin neljässä eri paikassa kastelemassa kukkia. Hukutin vain yhdet salaatit.
---
Ps. Vedän leukoja kymmenen sarjoissa. Voittajafiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti