Oon muutaman päivän taas miettiny viime kesien helteitä. Kun yöllä oli hellettä. Kun nukuttiin olkkarin lattialla tuuletin päällä ja parvekkeen ovi auki (meiän makkari on muuten ihan kiva, pari astetta muuta kämppää viileempi, mut kesäsin sit vastaavasti pari astetta lämpimämpi, eli lähemmäs 30 astetta). Kun ihmiset ajeli keskellä yötä skoottereilla ilman paitaa ja shorteissa. Kun meni ulos, ja se lämpö oli vaan yks iso seinä, ilma ei liikkunu mihinkään suuntaan.
Tuntuu niin kovin kaukaiselta nyt, kun kävelee tuolla pakkasessa. Eikä nyt oo vielä ees kylmä.
Musta on kiva asua maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Talvella on kylmä ja pimeää ja lunta, ja kesällä lämmintä ja valosaa. Sitä valoa ja lämpöä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun se on niin harvinaista. Kesäsin on ihana tulla ulos baarista, kun on ihan lämmintä eikä oo pimeetä ja koko kävelykatu on täynnä ihmisiä. Ja se, kun vuoden aikana lämpötilaerot voi olla 60 astetta. Näiden mielipiteiden kanssa mulla on välillä yltiöpositiivinen olo, mutta miks turhaan uikuttaa asiasta, jolle ei mitään voi? Mieluummin mä nautin ensilumesta ja hiirenkorvista ja helteestä ja punasista vaahteranlehdistä.
Eilen piti pitää Buffy-maratonia, ku halusin hirveesti kattoa musikaalijakson, enkä halunnu hypätä siihen, ku tässä ny kaiken muun katon kuitenkin (okei, kolmoskaudelta hyppäsin The Zeppon yli, ku en jaksanu sitä). En vaan millään pääse yli siitä, miten paljon tykkään siitä jaksosta. Eka katottiin se, ja sit katoin sen uudestaan kommenttiraidalla.
Hain siskolta pleikkarin ja Crash Team Racingin. Ja Spyron, mut se oli ihan liian vaikee. Mut CTR, oi! Peli vuodelta 1999, aika hyvin yhä muistuu mieleen kentät ja ohjaus ja kaikki. On tota aikoinaan ehkä muutama tunti tullu pelattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti