Onneks ihminen voi kanavoida osan tyhmistä ideoistaan salille. Nyt on vähän sellanen olo.
Juoksentelen aika usein alkulämmöksi matolla, ja kerran jos toisenkin sen sit päätyy siihen, että juoksen cooperin. Koska se vaan nyt on aina niin kivaa... Ku alotin, juoksin n. 2600. Seuraava etappi oli 2700, ja tunne siinä vaiheessa, että aika paljon saa tehä työtä, että saa nousemaan seuraavaan täyteen sataseen. Tänään sit 2800, viimeset sadat metrit pelkällä sisulla. Huh. Olin melkoisen ylpee itestäni.
Matolta suoraan prässiin. 60kg kelkkaan, ihan jees. 70kg, täähän on kivaa. 80kg, tuntuu oikeesti hyvältä! 85kg, ja mulla oli ihan liian hauskaa. Eli loppujen lopuks iskettiin kelkkaan 90kg, jolla sit tein pari sarjaa. Tuntu ihan ku reisien ympärillä olis ollut kiristysside. Lopuks halusin vielä innostuksissani tehä askelkyykkyä, johon (ihan liian painavat :D) käsipainot oli harvinaisen hyvä idea tällä kertaa, ku sai lopuks jäädä vaan maahan kyyröttämään ja haukkomaan henkeä eikä tanko jääny niskaan painamaan.
Ja tein myös kerrankin vipareita isommalla painolla ku joku muu salilla :D Tosin se joku muu oli pitkätukkainen kitaristipoika, tai ainakin se näytti ihan kitaristilta. Kuitenkin, siinä mielentilassa se oli tosi hauskaa. Samoin ku oli pystypunnerrus 12,5kg painoilla, jee. Pystypunnerukseen päätin ihan sisulla alkaa ottaa enemmän painoa käyttöön, ja onhan toi onnistunukin, joinain päivinä toki paremmin ku toisina.
Tän kaiken jälkeen olin aika ilonen, kun sain juotua vettä pullosta (puristusote meinas olla aika haastava), pääsin pukkariin ja jopa pois sieltä parin portaan yli (joskus on meinannu polvet pettää alas tullessa) ja sain vielä tukankin pestyä (kädet pään päälle, ja taas se puristusote!).
--
Tajusin yhtäkkiä jotain luonnonhoikista ihmisistä. Niistä ihmisistä, jotka sanoo vaan olevansa hoikkia, eikä liho, vaikka mitä söis. Loppujen lopuks, ei ne syö mitä tahansa. Tai ehkä kerralla paljon ja voi herkutella muiden seurassa jne. Mutta yleensä ne myös liikkuu paljon, tai pitää sitä syömäänsä ruokamäärää isona, vaikka kokonaisuudessaan se ei ole. Tai eivät syö välipaloja tai piilolihottavia ruokia. Tai ylipäätään on sen verran tietoisia ulkonäöstään/kropastaan, että tunnistaa parikin lisäkiloa, ja tietoisesti tai tiedostamatta muuttaa tapojaan niin, että pääsee takasin luonnolliseen olotilaansa. Harvemmassa kuitenkin on ne fysiologiset ihmeet, joihin kalorit ja luonnonlait ei päde. Joillekin hoikkuus vaan on niin luonnollinen asia, että sen eteen ei ehkä tajua tekevänsä työtä.
Syvällisiin ajatuksiin kun päästiin, mietin pitkät pätkät myös s-loppuisia nimiä. Matias, Tuomas, Elias, Luukas. Sanotaan luonnostaan Matiaksen, Eliaksen, Tuomaksen. Kuitenkin puhutaan epäilevästä Tuomaasta, ei Tuomaksesta. Ja entäs Luukas? Samalla tavallahan sen pitäis olla Luukaksen, mutta Luukkaan tuntuu ehkä helpommalta.
--
Pari päivää sitten katoin Buffyn loppuun. Buffyn lomassa ehdittiin kattomaan Studio 60 on the Sunset Strip. Ihana! Tykkäsin hirveesti, ku se tuli telkkarista jokunen vuosi sitten, sillon en tosin tienny ketään muuta, joka katto sitä kanssa. Nyt kun se käveli Anttilassa eteen kympillä, ei tarttenu kovin montaa sekuntia harkita ostamista. Pari päivää niihin 22 jaksoon tais mennäkin sitten. Älykäs komediasarja myöhäisillan komediasarjan kulisseista. Suosittelen!
Alotettiin jokusen hetken hyllyssä oottanut Sarah Connor Chronicles vihdoin. Katoin sitä jokusen jakson aikoinaan telkkarista, ennen ku olin ensimmäistäkään Terminaattoria nähny. Aika hyvin pääs silti yllättämään, että mitä noissa ekoissa jaksoissa tapahtu, mielenkiinnolla ootan jatkoa. Ja ainiin, Summer Glau on tottakai ihana.
Ja koska en ilmeisesti enää osaa kattoa yhtä sarjaa kerralla (tai okei, osaan, mut joitain Ollikin tahtoo kattoa, ja mä haluan välillä jumittaa sohvalla keskenäni), alotin eilen Roswellin. Ah. Roswell oli mun eka rakkaussarja sillon aikoinaan. Olin niiiiiin fani ku voi olla. Eka tuotantokausi oli myös eka tuottari, jonka ostin. Ja samanlaiset väreet se saa yhä kulkemaan ku sillon 12 vuotta sitten. Vähän säälittävää ehkä, mut minkäs teet. iLike. Harmittaa vaan yhä, ku kakkos- ja kolmoskaudet ei iske samalla tavalla, olin jo niitten ilmestyessä ärsyyntyny, ku sarja siirty keskiviikkoillasta sunnuntai-iltapäivään. Kyllähän siitä jo yläasteikänen tajus, että ihan samassa genressä ei enää mennä. Nyt toki (kuuden jakson jälkeen) tuntuu siltä, että pitäis taas saada ne myöhemmätkin kaudet käsiinsä, ku ei toi ikinä riitä.
--
Leivottiin siskontytön synttäreille 96 kinkkupiirakkaa ja päälle 200 muuta muffinssia. Siinä selitystä sille, miksi joskus väsyttää ja myös sille, miks saan joskus loistavia ideoita, joiden käytännön toteuttaminen ei sit ookaan niin kivaa. Se en oo vaan minä, se on myös mun sisko. Ehkä tää on perhejuttu.
Mut niin. Ollu aika huonoja päiviä, puhelinkammoa ja päänsärkyä. Onneks on läppäri (jonka tosin voisin heittää seinään vähintään kahdesti päivässä, kun se jumittaa) ja telkkari dvd-kokoelmineen.
Kiitos yhden kaverin, mulla soi päässä Nörttismurffi vähintään kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti