sekalainen lajitelma nuotteja

Vapautin pitkästä aikaa kitaran hetkeks kotelostaan ja sain saman tien sormenpäät helläksi.

Nuottien kaivaminen oli hassua puuhaa. Oli sekasin lukion kuoronuotit, lukion orkesterinuotit (mm. parikin kappaletta Sir Dukea, tää on hauskaa lähinnä, jos oli Cynkkarin orkesterissa eikä ehkä suurimman osan mielestä sillonkaan, mut mua nauratti), yläasteella ja lukiossa jaetut pop-nuotit ja siihen päälle vielä sekalainen valikoima huilunuotteja. Ne nyt oli ihan väärässä paikassa. Lisäks löyty Walking in the Air -nuotti, josta ei mitään tietoa, mistä se on tullu; en mielestäni oo soittanu tai laulanu sitä missään. Ja sit siellä oli mun Kirppu-nuotit! Olin yläasteella Kirppu matkalla maailman ääriin -musikaalin orkesterissa (laulamassa ala-asteikäsiä), eli siitäkin on aikaa 10-11 vuotta. Oli pakko järjestää ne nuotit, suureks osaks ne onneks ties oman paikkansa, mut kyllä siinä vähän tuijottamista oli. Se musikaali oli aikoinaan iso juttu, muistan, että olin hirmu ylpeä, kun kaikki muut orkesterilaiset oli mua vanhempia.

Kunnon nostalgiatrippi taas.

Selvennykseks, että enhän mä nyt toki oikeesti osaa kitaraa soittaa, kuhan rämpytän. Joskus lukiossa piti kirjottaa ruotsin aine, ei kiinnostanu, joten opettelin soinnut. Samalla tavalla opettelin pianon joskus. Eli itteäni pystyn säestämään, kun huvittaa lauleskella, ja joskus se on kivempaa säestyksen kanssa.

Aikamoinen lauluinnostus käynnissä vaihteeks. Laalaalaa.