allergiat, mustat sääret ja maailman ihanimmat viinilasit

Joskus ihminen voi käydä hitaalla. "Minä ja allergiat" on ainakin yks sellanen luku. Pari vuotta sitten mietin ihan tosissaan, että minkä takia suu on haavoilla ja sääriä kutittaa. Söinpä sillon tuoretta ananasta enemmän ku ikinä. Kyllä sen tajuamiseen silti pari viikkoa meni, että ehkä tää ei oikeesti oo se mun juttu. Ja silti oli pakko testata taas pari päivää sitten ravintolassa, että pystyisinkö mä sittenkin syömään sitä. No en pystyny vieläkään :D

Joskus pentuna mulla oli kiivin makunen huulirasva. Muistan jo sillon miettineeni, että tuntuupa tää jännältä huulissa, ihan ku kirveltäis. Moooonta vuotta myöhemmin totesin, että kiivistä menee aina suu hajalle, ja muistupa sitten toi huulirasvakin mieleen. Sillon sentään tajusin jättää kiivin syömisen muille.

Muutama vuosi sitten olin keväällä nuhassa. Ajattelin, että tee hunajalla auttais. Ei auttanu, nuha vaan jatku ja jatku. Ja sit jokusen viikon päästä tajusin, että se taitaa olla se hunaja, joka pitää nuhaa yllä. Kah, heti autto.

Viimeisin sai taas melkein hakkaamaan päätä seinään. Yo-kirjotusten aikaan mulla on jatkuvasti suupielet auki. Siis melkein kuus vuotta sitten. Tajusin tänään, että ehkä se johtu eväistä, joita mulla sillon oli mukana. Noi suupielet kun aina välillä aukeaa muutenkin, ja yleensä just sen jälkeen, ku oon syöny appelsiinia. D'oh.

Että niin niitä allergioita vaan iteltäänkin löytää, kun viittii joskus vaikka käyttää vähän päätään.

Parasta tässä kaikessa toki on se, että kaikki nuo ruoka-aineet liittyy koivun ristiallergiaan. 1) en tietääkseni oo allerginen koivun siitepölylle, en ainakaan saa siitä oireita ja 2) eipä tähän aikaan vuodesta hirveesti koivu kuki. Jatkan siis tutkimuksiani ihan omin päin :D

Ei sais sanoa, että kerrankin on saanu käytyä salilla hyvin - sen jälkeen menee taas motivaatio jonnekin ihan muualle. Mutta sanonpa ny siltikin. Pystypunnerrusta 12,5kg molemmissa käsissä ja vinopenkki 15kg molemmissa käsissä. Mulla on vähän huvittavat rintalihakset. Ja maastavetoa, ylipäätään teen sitä, ainakin sillä saa ittensä hyvin jumiin. Ja sääret mustiksi:

Näyttää taas joltain rutolta.

Sain joululahjaks harvinaisen ihanat viinilasit. Ne saa jopa meidän vesilasit näyttämään normaalikokoisilta. Tässä kuvassa näkyvä viinipullo on siis normaalikokoinen, ei pikkupullo.


Ja ohhoh, meinasinpa taas unohtaa. Sain synttärilahjaks pari leffaa, Source Code ja Thor. Pitihän ne noita viinilaseja testaillessa kattoa. Source Code oli uus tuttavuus, tosin muistan, ku sen trailerit pyöri ja meillä oli jopa aikomus mennä kattomaan se. Yllätys yllätys, se vähän jäi, mutta nyt sitten katottiin vihdoin. Vaihtoehtoisia todellisuuksia, aina mielenkiintosta. Tosin ärsytti se päähenkilö, ku se ei ymmärtäny mitään niistä vaan jankkas vaan... Mutta tää leffa jopa yllätti pariinkin otteeseen.

Thor. No, tää nyt vaan kuuluu siihen genreen, josta mä tykkään. Vähän liikaakin. Tulee vähän nörtti olo, kun puhutaan Thorista ja Asgardista ja mua alkaa vaan naurattaa ihan kauheesti, että vähän on Thor eri näköinen kuin SG-1:ssä. Joo. Kirkkaita värejä, sopivasti toimintaa, sopivasti huumoria - ja sellasta sopivaa huumoria -, tarpeeks syvälle vietyjä henkilöhahmoja. Eniten mua tässä ärsyttää (ja ärsytti jo leffassa kattoessa) Natalie Portmanin tekoripset. Ei niitten ihan niin pitkät kuitenkaan tarttis olla. Ja olihan siellä extroissa pikkunen Avengers-puffaus, joka ei yhtään haitannu. Joss oli kovin vanhentuneen näkönen, ku tukka oli lähteny päästä.

Thoria katellessa tuli sellanen olo, että nyt pitää kattoa Star Trek. Tykästyin siihen jotenkin hirveesti, ku katottiin ekaa kertaa. Jotenkin hauska, että vaikka ei koskaan oo Star Trekiä - mitään sarjaa tai elokuvaa - kattonu, ni silti tajuaa, missä mennään, kuka on kuka ja mitä tapahtuu. Samanlaista fiilistä ku noissa Marvelin leffoissa. Plus melkosen hieno saavutus, tehdä näinkin vanhasta ilmiöstä leffa, joka miellyttää sekä vanhoja faneja että uusia katsojia.