Opin myös uuden asian kuivatuista kikherneistä: kun ne turvottaa, niin painokin kaksinkertaistuu. Ajattelin kyllä etukäteen, että jotain sille painolle varmaan tapahtuu, mutta ajatus ei kestänyt kovin pitkään. Kuinkahan pitkään tämänkin huomion muistaisi... Tällä kertaa sentään tajusin laittaa herneet turpoamaan tarpeeksi isoon astiaan, viimeksi pomppivat pitkin pöytiä ja lattioita, kun eivät mahtuneetkaan astiaansa.
--
Päivän toinen keittiöepäonnistuminen oli myös se toinen asia, mitä keittiössä tänään yritin tehdä: pähkinä-cappuccinokolmiot. Lopputuloksen ulkonäkö ei nyt ihan täysin vastaa kirjan leivoksia.
Mutta siis voi hyvä ihme sentään. Jos kovien keksienkään dippaaminen suklaaseen ei ihan oikeesti onnistu, niin millä järjellä mä edes ajattelin, että tää pehmeähkö leivos olisi jäähdyttyäänkään upotettavissa suklaaseen, ja vielä nousisi sieltä ehjänä ylös. Kolmella palalla yritin, niistä viimeisestä jäi melkein puolet leivoksesta suklaakupin pohjalle. Niistä hienoin myös näytti näinkin upealta:
Että joo. Siinä vaiheessa luovutin. Mutta sen sijaan, että olisin heittänyt sekä leivospalat että sulan suklaan pitkin seiniä teki kyllä mieli, tungin sen suklaan minigrip-pussiin (paras suklaapursotusapuväline ikinä!) ja eiku taiteilemaan.
Jos ei kerrota, millasia niitten piti olla, niin ehkä ne menee ihan täydestä. Epätäydellisyys on inhimillistä.
--
Toisaalta, millonhan mä olisin saanut keittiössä aikaan jotain, joka vastais mun mielikuviani siitä, kuinka hienolta kaikki vois näyttää? Ei pitäis ehkä suunnitella edes päässään niin paljon kaikkea, mihin välineet ja sorminäppäryys ei kuitenkaan ihan riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti