Voisin kirjoitella taas muutaman sanan siitä, kuinka epäkivaa on, kun sormet kuolee epäsäännöllisin väliajoin. Jos ne väliajat olis edes säännöllisiä, niin vois ennakoida jotain, mutta ei...
Tällä hetkellä kirjoitan käyttämättä oikean käden etusormea, tästä syystä:
Mun psoriasikseni oireilee vain viidessä sormessa. Lähinnä niiden kynsissä. Satunnaisesti vie koko sormet mukanaan. Silloin sormet näyttävät tältä. Äärimmäisen kuivilta, kyllä. Kuvassa olevan etusormen pää on kivikova, täysin vailla elastaania. Jostain syystä nuo vaan välillä kuivuvat täysin.
Etusormi on se pahin. Eniten sille olisi käyttöä, ja nyt tuntuu sormenpäässä joka ikinen kerta, kun suoristan sormen.
Keskisormi ei ole yhtä karun näköinen, eikä pahantuntuinenkaan. Kuoriutuu silti omia aikojaan sekä sormen sisä- että reunapinnoilta ja sormenpäästä.
Vasen käsi on jostain syystä (jep, tää on äärimmäisen epäsäännöllistä ja epäjohdonmukaista oireilua) aika normaalin näköinen. Kuvasta ei melkein edes huomaa peukalon punertavaa nahkaa.
Ehkä juuri siitä syystä, että kyseessä on peukalo, jota käytetään vähän eri tavalla kuin muita sormia, tuntuu peukalon ihokin kuluvan aina vähän eri tavalla. Kuvassa selkeästi ryppyilevä kohta on kirkkaanpunainen ja joinakin päivinä jopa kosketusarka. Lisäksi koko sisäpinnan iho kuoriutuu.
Tästä syystä pistää aina välillä mietityttämään, että saako multa edes sormenjälkiä. Passiin sai kuitenkin ihan normaalisti.
Ja niin, kyllä, tekee kipeää. Ja kyllä, ottaa päähän. Geneettiset ja parantumattomat sairaudet on lievästi sanottuna syvältä.
Minulla on sama ongelma
VastaaPoista