Iski nimikriisi. Oon aina mieltäny nimeni tietyllä tavalla harvinaiseks, vaikka meitä nyt onkin kastettu yli 20000. Vuosien 1980-1999 aikana kuitenkin "vain" 1500. Harvoin on kuitenkaan tullut suunnilleen samanikästä kaimaa vastaan. Ja nyt yhtäkkiä mun nimi onkin jossain top 20-listalla. Äää.
--
Uusia ennätyksiä salilla taas. Matolla 3000m menee aikaan 12:02. Taas se kaks sekuntia pois kirittävänä, mutta silti, huh. Vastahan mä hehkutin 2700-tulosta. Ja sen jälkeen prässiin 100kg: "teen eka 10, sit 15 ja sit niin monta ku vaan jaksan". Sen "monta" oli tänään 26. Sen jälkeen tuntu jalkapohjissakin. Vaikka en juurikaan tykkää siltä, miltä mun jalat näyttää, niin täytyy kyllä tykätä siitä, että ne pystyy tekemään tällasia juttuja. Ja vielä palautumaan sen verran tehokkaasti, että juoksu ja jalkatreeni onnistuu peräkkäin.
Naureskelin viime viikolla salilla, kun joku tytsy teki prässiä 10kg painoilla. Siis oikeesti. Kaks 5kg levypainoa. Okei okei, ei sais nauraa, sehän voi olla vaikka kuntouttamassa jalkojaan tai just alottanu tai jotain. Tai just alottanu kuntouttamaan jalkojaan. Joo, nauran silti. Haloo, se on reisiprässi. Jos pystyt kyykkäämään, siis menemään kyykkyyn ja nousemaan sieltä ylös auttamatta käsilläsi, niin kaiken järjen mukaan saat siinä nostettua oman painosi, ainakin kerran. Ei ne jalat siitä kasva liian isoiksi kovinkaan helpolla.
--
Oon saanu jotain ihan käsittämättömiä blondikohtauksia viime viikkojen aikana. Lenkkariostoksilla myyjä kysy, onko mulla kenkäasiat kunnossa, kun odoteltiin Ollin pohjallisten muotoutumista. "Joo, on mulla hyvät lenkkarit." "Minkä merkkiset ne on?" "Öö, en mä muista... mut ne on pinkit!"
Töissä ootin jotain latausta ja kattelin ihan tosissani, että nyt on tullu 50%, nyt 55%, nyt 59%, seuraavakshan se sit onkin valmis. Piti ihan tosissaan räpytellä silmiä vähän aikaa, kun ne prosentit jatkokin kasvamista yli kuudenkympin.
Ostettiin kaverille tuparilahjaks kiukaalle tuleva suihkulähde. Totesin sitä ihmetellessä kavereille, että "mä varmaan vaan hihittäisin koko ajan, jos meillä olis tollanen pulputtamassa kiukaalla", johon kaveri: "mä pystyn hyvin kuvittelemaan sut tekemään just niin". Toinen kaveri komppas vierestä, että hän myös.
Näin sitä annetaan fiksu kuva itestään. Tän kaiken jälkeen totesin itteäni peilistä kattoessa, että ei mun tukka yleensä oo näin vaalee ollut. Tosin, tää hetkellinen vaalentuminen taitaa olla ihan jokakeväinen juttu.
--
Paikallisottelu sm-liigan finaaleissa. Hehe. Eipä me kumpikaan erityisesti seurata jääkiekkoa tai siitä välitetä, mut onhan se kiva, kun oma joukkue pärjää :D Onneks ei oo sitä digiviritintä, ni ei tartte perustaa kotikatsomoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti