ajatuskatkoja

Kävin eilen kolmesti kaupassa. Peräkkäin. Enkä siltikään muistanu ostaa kaikkea, mitä piti. En viittiny enää neljättä kertaa lähteä ostamaan makaronia, vaan päätin, että joko muistan käydä lauantaina kaupassa tai sit vaan oon ilman.

Oon naureskellu tälle ilmiölle, miten ihmiset menee ihan sekasin, ku kauppa on kiinni päivän, tai jopa kaks peräkkäin. No nyt mä sit ite oon ihan samanlainen. Lähinnä tosin sen takia, että oon yksin kotona viikonlopun, ja en kai mä tiedä, miten paljon mulla pitäis olla ruokaa tälle ajalle. Toivon vaan, että en unoha levyä päälle tai jotain yhtä fiksua.

Samaan sarjaan menee varmaan se, että tiesin, että Olli ottaa koneen mukaan, ku lähtee viikonlopuks reissuun. En sit tajunnu, että se tarkottaa sitä, että se kone ei oo kotona. En ymmärrä, miten se ajatus ei ihan menny perille asti.

Hyvin alko kesäkuntoprojekti. Tässä ny kolmatta päivää ihmettelen, että tuleeko tässä kipeeks vai mitä. Ei oo ihan terve olo, mutta ei ny suoranaisesti kipeekään. Huoh.

Tein pizzaa (tällä kertaa en ees suunnitellu sitä ku muutaman päivän). Vähän erilaista ku yleensä, kun pohjassa on puolet siitä ainemäärästä, mitä yleensä, ja päällä vaan murto-osa. Tuoreita herkkusieniä, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja valkosipulia. Mmm.


Ihan kamala Rooma-ikävä on iskeny kerran jos toisenkin viime päivien aikana. Se reissu oli vaan jotenkin niin ihana.

Minne mun kursori katos? Mystistä kirjottaa, kun ei tarkkaan ottaen tiedä, missä mennään.

Sain vihdoin katottua viimesen Harry Potterin. Eihän siinä kauaa mennykään. Mut sehän oli jo elokuvanakin ihan hyvä! En tosin ymmärrä, miten noista leffoista sais mitään irti ilman kirjoja, ja kirjojen lukemisen jälkeen niitten kattominen taas on ihan kamalaa. Ehkä tässä välissä oon unohtanu sopivasti siitä, miten minkäkin pitäis tapahtua, ni ei tarttenu vaan hajoilla kaikille kummallisuuksille. En oo ollu tossa maailmassa mitenkään sisällä piiiitkään aikaan, oli aika kummallista, kun yhtäkkiä noidat tarttikin taikasauvoja. Se ihmissusi oli siisti, ihmismuodossaan siis.

Eksyin myös tuijottamaan taas Sinkkuelämää. En ees tajua, miks. En mä tiedä, pidänkö siitä sarjasta ees erityisesti. Muutamaa älynväläystä lukuunottamatta ("I love you, but I love me more") Samantha on ihan kamala. Ne muut taas on suurimman osan ajasta täysiä idiootteja. Carrien ja Bigin suhdetta tekee ihan pahaa kattoa. Mut on se kai loppujen lopuks vaan ajanvietettä.

Kamala kaaos, mut ei voi siivota, ku kaupassa ei ollu pölypusseja meiän imuriin. Pölypussit on typerä keksintö.

//
Ja hei, onpa hirmu kiva taas käyttää bloggeria, kun tää heittää fonttikoot mihin sattuu ihan omia aikojaan. Eikä suostu korjaamaan. ARGH! Kursori sentään palas elämään.