trilogioita päätökseen ja slow foodia

On ihanaa, ku on kaveri, joka kattoo mun kanssa niitä leffoja, jotka on oikeestaan aika huonoja, mutta joista tykkää silti! Katottiin joku aika sitten Pilvin kanssa Jurassic Park ja The Lost World: Jurassic Park ja eilen sit viimeinin Jurassic Park III. Oli aikoinaan vähän hankalata saada seuraa leffaan kattomaan tota kolmosta, ni kävin sit yksin. Jostain syystä mulla vaan on näihin leffoihin juttu, vaikka en välillä suunnilleen uskalla kattoa niitä ja välillä ne taas ihan kamalan huonoja. Toisaalta, ehkä se on osa sitä juttua, ainakin nykyään, ku ei ota niin vakavasti. Ja dinosaurukset on makeita.

Illalla sitten Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions. Hienoa katsottavaa, kyllä. Siihen ne avut sitten vähän jääkin. Paitsi onhan siellä myös Hugo Weaving, joka on melkein ainoana huumorista vastuussa. Hämärää oli se, että muistin tuolta vaikka kuinka monta kohtausta, vaikka en oo montaa kertaa nähny koko leffoja. En tosin vieläkään suoranaisesti ymmärrä juonta, tai sitä kokonaisuutta, että kuka on ohjelma ja kuka on ihminen ja kaikkea muuta, mutta väitän, että vika on tällä kertaa käsikirjotuksessa eikä mussa.

Tänään oli slow food -päivä. Tehtiin hampurilaisia alusta alkaen. Sämpylät meinas mennä oikein putkeen, ku unohin niistä hiivan. Sellasia pikkujuttuja. Sekotin sit pussin kuivahiivaa vesitilkkaan ja pieneen määrään jauhoja, ja kyllä ne ainakin kohos ja hyvältä maistu.


Tein myös ihan järjettömän hyviä soijapihvejä, joiden ohjekin oli niinkin monimutkainen kuin: kiehuta vesi, liota kasvisliemikuutio, turvota soija, lisää sipuli, mausta, lisää kananmunat, paista. Namnam.



Ollin tuplapihvihampurilainen :D

Sain myös päähänpiston, että ku uuni kerran laitetaan päälle, ni pitää sinne jotain muutakin laittaa (ku sämpylät ja jauhelihapihvit... nii). Ja lopulta huomasin kehittäväni omaa reseptiä, johon kulutettiin kaikki ylimääräiset pähkinäjauheet ja -rouheet, jotka kaapissa pyöri. Hieno idea. Eka pelti oli melko juoksevaa kamaa, joten kekseistä tuli litteitä ja neliön muotoisia, kun ne piti leikata toisistaan irti veitsellä. Kahdesta muusta pellillisestä tulikin sit jo ihan nättejä, eikä maussakaan oo vikaa - makeita noi ainakin on.


Ja sit vielä sitruunavalkosuklaatorttu viikon takaa, päältä näytti vähän munakkaalta ja sisältä ilmeisesti riisipuurolta, mutta maistui kyl ihan oikeelta.


On vähän sellanen leipomisfiilis pitkästä aikaa. On myös sellanen fiilis, että vois kestitä kavereita ja pitää vaikka jonkinlaisia pikkujouluja, mutku ei saa kutsuttua. Kutsukaa ittenne kylään!