haipakkaa

Voin kerrankin sanoa tehneeni jotain viimeisen viikon aikana.

Ensin muutti äiti. Tähän muuttoon luonnollisesti liittyi loppupakkaukset (me tyttäret ollaan ehkä vähän äitiämme järjestelmällisempiä) ja -siivoukset.

Sitten muutti sisko. Pakata mun ei tarvinnut, ja siivoukset on vielä edessä, mutta oman kivan pikkulisänsä tähän hässäkkään antoi kolmen päivän ikäinen siskontyttö. Sen kaksivuotiaan lisäksi. Kaksivuotias tosin pyöri äitinkin muutossa jaloissa, pikkusiskonsa ei sinne vielä kerinnyt mukaan.

Muuttojen väliin mahtui pari päivää, jolloin ei tietenkään jääty kotiin lepäilemään, vaan käväistiin Lahdessa vaihtamassa autoon vihdoin kesärenkaat alle. Siltä reissulta sain vihdoin ostettua myös juoksuhousut, ah ja voi välineurheilun huumaa, kun lenkillekin joskus ehtisi ja tokenisi.

Ja jotta tämä kaikki ei olisi liian helppoa, niin viimeisen kahden viikon aikana ehdin myös sairastaa jokakeväisen flunssani, tartuttaa sen Ollille (joka vähitellen vihdoin alkaa näyttää toipumisen merkkejä) ja käydä pariin otteeseen hammaslääkärissä. Hah, ja tehdä siman, vaikka meinasin unohtaa sen ehkä seitsemäntoista kertaa. Vappuun mennessä pitäisi olla valmista. Jee.

Jos tästä nyt vähitellen pääsisi palailemaan normaaliin arkeen, kun koko ajan ei tarvitse olla jossain hösäämässä. Ei tässä enää kuin se siskon loppusiivous, ja laatikoiden purku, ja kotonakin pitäis ehkä siivota ennen vappua, ja pohdiskella, haluaako vappuna tarjota jotain, ja tehdä ne vapputarjoamiset. Ja vaikka muistaa ja ehtiä hengittääkin jossain välissä.