torstai 4. huhtikuuta 2013

sovituskopeista musikaaleihin

En yhtään tykkää kauppojen sovituskopeista. Ehkä vähän päinvastasesta syystä, ku useimmat: liian usein näytän sovituskopin peilissä paljon paremmalta kuin omassa peilissä. H&M:n peilit on pahimmat, ne hoikistaa ihan älyttömän paljon ja käytävällä on peilejä, jotka paksuntaa... huoh. Mistä minä tiiän, miltä ne vaatteet oikeasti mun päälläni näyttää, kun jokainen peili kertoo eri tarinaa. Huoh vol 2.

Aamulla totesin, että ihana kevät, voisinpa pukeutua keväisesti heleisiin väreihin. Tadaa: vaatekaappi täynnä mustaa ja muita yhtä tummia värejä. Huoh vol 3. Piti sit mennä shoppailemaan, enkä ostanu mitään mustaa. Kerta se on ensimmäinenkin. Sen sijaan ostin vaaleaa persikansävyä, luonnonvalkoista ja hyvin haaleaa mintunvihreää. Kerta se on ensimmäinenkin.

Viimeisen kahden päivän aikana oon kattonut kahden eri kaverin kanssa yhteensä neljä musikaalia ja vastaavaa. Eilen West Side Story ja Rent, tänään Chicago ja Blues Brothers. Molemmat eiliset leffat sijoittuivat - ihan vahingossa - New Yorkiin, ensimmäinen 50-luvulle ja toinen 80- ja 90-lukujen vaihteeseen. Tämän päiväiset valinnat sen sijaan - ihan yhtä vahingossa - sijoittuivat molemmat Chicagoon, ensimmäinen 20- ja toinen 80-luvulle. Oli molemmat kaupungit hieman muuttuneet.

Nyt Tähtisumua. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti