No jo on.
Tulee ihmiselle kummallinen olo, kun saa näin suuret kiksit lenkkeilystä.
Oli ihan välineurheilijaolo, kun ekaa kertaa ikinä lähdin kipittämään ihan lenkkeilyyn suunnitellussa varustuksessa. Ainahan mä oon hölkänny just niissä vanhoissa collegehousuissa ja muissa alennuksesta ostetuissa vaatteissa, mitä kaapista on sattunu löytymään eikä nekään huonoja oo ollu, mutta onhan tässä ny vähän ulkonäköjuttuja. Kenkiin oon sentään tajunnut alkaa panostaa vähän enemmän jo vuosia sitten. Mutta nyt vedin päälle uutuuttaan kiiltelevät juoksuhousut ja -takin ja näyttääpä muuten jalat aika isoilta, kun lenkkarit sattuu olemaan mallia möhkäle, ja juoksuhousut menee vissisti pitkin sääriä ja nilkkoja.
Mut niin. Karkeasti 9,5km/55min. Keskimääräinen vauhti siis siinä 10km/h. Mullahan ei mitään sykemittarin tai matkaa mittaavan kännykkäsovelluksen tyylisiä hienouksia ole. Yritän vaan muistaa kattoa kelloa kotona lähtiessä ja palatessa, ja mittailla karttapalvelusta välimatkoja. Eikä oo myöskään toimivaa mp3-soitinta, eikä musiikkia puhelimessa, mut sen sijaan bongasin matkalla västäräkin ja ihmettelin sulavaa järveä.
Juttelin myös itekseni jossain välissä matkaa, kun rupesin ihan miettimään, että mennäänköhän tässä yhä "pitää pystyä puhumaan"-vauhtia. Mentiin :D Loppumatkasta tosin ehkä ei enää, kun oli niin kamala vastatuuli.
Mut niin. Wuhuu. Nyt kun vaan jaksais penikat pysyä lenkkikunnossa, niin hyvä tästä vielä tulee.
Ja vielä kun muistais opetella venyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti