"Treenaa kuin äijät", taidettiin jossain Trendissäkin todeta vähän aikaa sitten. Mmmmjoo... Oon viime aikoina oppinu vähän liiankin tehokkaasti vetämään viimeset sarjat kirosanojen kanssa.
Erityisen hauskaa tää oli viikonloppuna. Oltiin Lahdessa käymässä ja käytiin salilla, jonka asiakasryhmään ei suoranaisesti kuuluttu. Sali täynnä paineilmalaitteita (joita en ees yrittäny käyttää, ku en minä osaa), hentonen penkki ja jokunen käsipaino. Ja hervottoman isot peilit joka seinällä. Lähinnä tuntui olevan suunnattu ihmisille, jotka eivät viimeiseen 20 vuoteen ole tehneet mitään ja nyt "täytyistehräjotain". Siellä en voinut kuin nauraa itselleni: muut hiljaa istuivat ja tekivät laitteiden määräämät toistot, minä väänsin käsipainoilla, äänitehosteina viimeisellä toistolla "ai ssssssaaaaa...".
Samassa paikassa nauroin myös itekseni, kun suihkussa oli sprinkleri. Varmaan siinäkin joku idea on, mutta nauratti se silti sillä hetkellä.
Mulla on muutenkin huono tapa hihitellä itekseni, missä vaan. Kotona se vielä on ihan normaalin rajoissa, mutta muiden ihmisten ilmoilla joutuu aina jälkeenpäin miettimään, että kuinkahan fiksun kuvan itestäni taas kerran annoin. Välillä vaan näen jotain mielestäni tosi hauskaa, joskus taas pää on niin täynnä ajatuksia, että niistä joku on väkisinkin hauska. Huumorintajuni kanssa tosin oon niin vahvassa vähemmistössä, että vaikka joskus yrittäisin selittää, mikä millonkin on hauskaa, hihitän silti itekseni. That's life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti