Vasemmassa sääressä oli jo muutenkin melkein auki kulunut kohta, ja tänäänhän se maastavedossa sitten repäisi tosissaan auki. Veri vain valui pitkin säärtä. En oikein tienny, pitäiskö itkeä vai nauraa, kun tankoon jäi punaisia jälkiä. Niitä siivotessa sarjojen päätteeksi olikin fiksu olo. Olisihan siellä salilla toinenkin, sileämpi tanko, joka ei samalla tavalla repisi sääriä auki. Se ei vaan pysy sormissa, ei niin millään. Pitäisi ehkä tosin kokeilla vetoremmien kanssa, jos se nyt jopa pysyisi. Niin, ihastuin vetoremmeihin. Melko naisellinen olo, kun remmit ranteissa vääntää maastavetoa.
Polvien mustelmat tuossa kuvassa ovat mysteerejä. Ei mitään tietoa, mistä ne ilmeistyivät. Yksi aamu vaan olivat siinä.
Kyyneleet salilla nousivat silmiin voimapyörässä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jo jonkin aikaa ollut sama juttu: tarpeeksi pitkään kun pusertaa sarjaa, niin jossain vaiheessa nousee vedet silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti